Heijastinarsenaali.

Illat on jo hämäriä, joten toivottavasti te kentän ulkopuolella ratsastelevat ja kärryttelevät tyypit olette pukeneet yllenne riittävästi heijastavaa materiaalia. Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei tuolla voi yksikään ratsukko tai valjakko olla ylipukeutunut heijastimiin. Oma hevoselosteluni on nyt vähän hiljaista, Tiikeri on sairaslomalla ja alkuun sitä vain taluteltiin 5-10min sekä kylmättiin jalkaa, sitten alkoi herran päässä surista ja pöristä sen verran, että pienten selvittelyjen jälkeen ollaan tehty muutamia kertoja viikossa n.20min kävelylenkkejä selästä tallinpihan ulkopuolella. Ensimmäinen lenkki oli sangen mielenkiintoinen eikä sisältänyt kovin montaa käyntiaskelta, onneksi ei jalka ottanut siitä sen enempää nokkiinsa... Yhtenä kappaleena selvittiin Tikrun kanssa kuitenkin tallille takaisin vaikka jätkä oli kaikkea muuta kuin rento ja rauhallinen ;) Ei ole tehty sairasteluhevoseksi tätä kaveria. Olen siis tikruillut mutten noista käynneistä viitsi sen enempiä tänne kirjoitella, siksi blogi on taas vaihteeksi aika hiljainen.

Mutta noihin heijastimiin..
Häntäheijastimen hännän ympäri tuleva osa on leveää kuminauhaa jossa tarrakiinnitys. Tähdet on kiinni mustissa satiininauhoissa, tähdet itse ovat heijastinkangasta ja taustalla pinkkiä verkkomaista, miksikä tuota nyt voisi sanoa. No, eiköhän kangas- tai askartelukaupasta löydy mielekästä kangasta sinne taustalle :)

Parikyt kilsaa parissa tunnissa.

Melkoisia huippulukemia antaa tämä Sports Tracker.

Tiikeri osallistuu tulevana viikonloppuna matkaratsastuskisoihin joten omistajansa toiveesta tehtiin tänään vähän reippaampi ja pidempi lenkki. Tai en tiedä reippaasta, ei me hirmusta vauhtia menty kyllä. Mentiin pitkät pätkät rentoa hölkkää, tien reunat on monessa kohtaa sen verran pehmeämmät että viitsis pistää ravilla menemään. Muutamat pienet laukatkin otettiin. Nyt oli kaikinpuolin sellanen hyvä tempo päällä. Jos on hirveesti vauhtia, ei viitti juoksuttaa pitkiä pätkiä.

Oltiin tänään vähän uusissa maisemissa. Tikru ei ihmetellyt oikeastaan muita kuin asfaltilla olevia kaivonkansia. Sillä on tallissakin pesupaikan viemäriä kohtaan jotain epäluuloja, kiertää sen aina. Yhden kylän "keskustassa" Tikrulle iski just sopivasti kakkahätä enkä mä tietenkään niitä paskoja voinut siihen tielle jättää vaikka ihan reunaan tulivatkin. Selästä alas ja potkimaan. Takas kyytiin könytessä Tikru totes et liikkeelle lähdetäänkin nyt ja oli kiva pomppia siinä jalustimessa ku yks lähtee kipittämään reipasta käyntiä eteenpäin...

Koverossa.

Aletaan olemaan jo aika lähellä.

© Äiti

Loppulenkistä fiilis oli tää.

Käytiin siis Tiikerin kanssa mun äidin luona :) Hain sieltä ylleni heijastinliivin ja Tikru sai retkievääksi omenaa. Taidettiin me vähän naapureissa ja rivitalon tyypeissä aiheuttaa ihmetystä, ei tuolla joka päivä hevosia lenkkeile :) Tallilla Tikru sai melassimehua ja loimen niskaansa. Tarhassa odotti kasa heinää, voiko hevonen enempää päiväänsä toivoakaan kun pitkälle lenkillekin pääsi.

Lilleri lalleri..

Tiikerillä oli eilen klippauspäivä. Oltiin Tikrun omistajan kanssa sovittu, että käyn aamupäivällä tekemässä jonkun kevyen lenkin, kun klipattaessa hevonen ei saa olla märkä. Ja sillä talvireuhkalla mikä Tikrulla jo on, se hikistyy alta aikayksikön! No, en ihan siinä aamupäivällä vielä ollut liikkeellä, puolenpäivän aikaan saavuin tallille. Siellä oli kentällä menossa estetunti ja tallissa odotteli yks heppanen omaa vuoroaan ratsastettavaksi. Tiikerillä on vähän pientä ongelmaa sen suhteen jos tallista poistuu joku hevonen silloin kun hän on siellä ja hän jää yksin... Tämä tallissa ollut ruuna sit lähti menemään kun Tiikeri oli käytävällä, ihmeen vähän T siitä hermostui! Vähän steppaili ja tais kerran-kaks huudella perään mut asettui siitä sitten hyvin äkkiä. Hieno mies :) Tikrukin ois halunnut estetunnille, ehdin saada jalustimen jalkaan ja nousta sen varaan kun Tiikeri jo lähti liikkeelle ja hölkkäs iloisesti kentän portille. Hänki ois tahtonu hyppimään! Mut maastoon lähdettiin. Oltiin vajaa 40min, vähän ravia, pieni laukkapätkä ja muuten sit käveltiin. Pieni lämpö tuli tostakin vähästä mut oli siinä sit kuitenkin aikaa kuivatella niitä vähän kostuneita kohtia ennen klippausta.

Tiikerin lenkityksen jälkeen otin suunnaksi Vehmaan. Siellä odotteli Veller ♥ Vein sille pari villaloimea ja kolme fleecevuorista Avalanche-ulkoloimea, violetit harjat Eskan lavender-stone-pakissa ja setin heijastimia. Kamojen roudaamisen jälkeen hain Vellerin tarhasta ja ylläpitäjä-Erica sovitteli sille loimia. Jätin Avalancheihin parit pikalukot joilla saa ylempää remmiä vähän kikkailtua pidemmäksi. Pikkulinnut tosin lauleskeli että Horzella ois jotkut lisäkappaleetkin noihin loimiinsa, pitänee katsella sellasta :) Noi villaloimet oli keskenään samanlaiset, mulla ei oo kuvaa ees siitä mikä meillä oli jo ennestään eikä googlettamallakaan löytynyt kuvaa samanlaisesta :o Sellainen harmaa jossa sininen kantti, joku vaaleanhopea tms. punos reunassa ja vyöt harmaat. Ja siinä ennestään olevassa lukee vasemmalla takana helmassa Veller II aika samalla sinisellä kuin kantitkin on. Kolmipistekiinnitys, joka siitä omasta on tuunattu normaaliksi kun ei kolmipiste mene lähellekään kiinni... Erica varmaan käy siitä uudesta jossain tuunauttamassa sen etuosan niin on sitten kaksi kuivatusloimea, fleecejä en vienyt.

Olen niin tottunut tuohon Tiikerin talvireuhkaan, että Vellerin silkinhieno, lyhyt kesäkarva oli ihan shokki :D Tosin ainahan se on tosi myöhään sen talvikarvansa kasvattanut, ettei mikään ihme ole ettei talvikarva ole vielä puskenut sieltä pörröisenä. Tai no ei siitä mikään pörröinen edes tule kun se karva on talvellakin tosi siististi laskeutuva ja kiiltävä. Selvittelin jouhet ja harjailin vaikkei varsinaisesti mitään harjattavaa ollutkaan.. Eikä selvitettävääkään kun Erica selvittelee niitä jouhia yhtä ahkerasti mitä minäkin ;D

Erica tuli toisella hevosella seuraksi ja mentiin kentällä tänään. Jos oltais menty maastoon, ois pitänyt viritellä Erican ratsulle lenkkarit jalkaan joten helpommalla pääsi kun mentiin vaan kentällä.

Alkukäyntien jälkeen vähän pysähtymisharjoitusta, Veller ei kuunnellut sitten yhtään mun lantion kallisteluja, liikkeen pysäyttämistä, hengitystä tai lihastenjännitystä! Ihan sai ohjallaiin pidättää. Lukuisten pysähdysten jälkeen se ehkä vähän keskittyi kuulostelemaan mitä siellä selässä tein. Duunailtiin vähän väistöjä ja etuosankäännöksiä, vasemmalla pohkeella eli eikös silloin liike suuntaa oikealle..? No, ne ei sujunut sitten yhtään ja sitä jäätiinkin tahkomaan. Oikealla pohkeella vasemmalle meni hienosti mut jotenkin tuo ruunan vasen puoli on huono. Ravissakaan ei oikein taivu sinne, punkee lapa edellä. Hyvin paljon on mahdollista että syy on satulan päällä, en ihmettelis ollenkaan. Tuota lapa edellä-änkemistä se tosin teki Outillekin silloin kun Outi kävi parit kerrat treenailemassa koulukisoja varten.

Mutta tällä viikolla on tulossa hieroja, jospa hän löytäisi jotain joka auttais tuohon vasempaan puoleen. Laukkaakin piti fiilistellä tottakai ja lopussa pyysin menemään laukassa reippaammin eteen ja nousin kevyeen istuntaan että sai ruunaska laukata vapaammalla selällä. Loppukäynnit ja talliin. Sieltä tarhaan.

Veller kävi elokuun loppupuolella koulukisoissa ja näyttelyssä. Vasemmanpuoleinen koulukisoista, oikea näyttelystä.

♥

Viimeks kävin elokuussa jäbää moikkaamassa :)

Tiikeröintiä syksynevässä säässä.

On vähän jäänyt tämä blogin kirjoittelu, Tiikerin kanssa olen kuitenkin suht' säännöllisesti käynyt lenkkeilemässä joten vedetäänpä tähän pientä yhteenvetoa. Sports Trackerin nettisivut ei just nyt toimi joten en saa sieltä laitettua lenkkifaktoja tähän. 3. ja 4. syyskuuta käytiin hölkkäilemässä kumpanakin päivänä n.8-9km. Seuraavalla viikolla tulikin sitten taukoa, piti mennä viikonloppuna 13.-15.9. mutta kyseisenä epäonnenpäivänä, perjantaina 13. päivänä tapahtui lähipiirissä kuolemantapaus joten se viikonloppu jäi sitten väliin...

20.9. oltiin Petran ja Petran suokkitamma Pirkon kanssa maastoilemassa noin parinkymmenen kilsan lenkki. Tämä pariskunta on aina hyvinkin reippaalla tuulella kun kimpassa lähtevät hölkälle joten vauhtia ei tältäkään lenkiltä puuttunut :) Kivaa oli kuitenkin! Tässä tosiaan oli väliä aika paljon tuohon viime kertaiseen tallireissuun, Tiikeri oli tummunut ihan hirveästi ja muutenkin sen karva kasvanut hurjan paljon! Talvi tulee :)
21.9. olin palautteluhenkisellä lenkillä, vajaa 7km.

Tällä viikolla olinkin sitten tänään. 7,5km taittui noin tunnissa. Oltiin ihan keskenämme reissussa joten mentiin hölkät ihan rauhallisella vauhdilla ;) Heti alkuun yhdelle bussipysäkille parkkeerasi sementtirekka. Kuski jotain kolistelikin siellä muttei Tikru välittänyt. Eikös juuri kohdalla rekka päästä sellaisen kovaäänisen suhahduksenkin... Ei Tikru välittänyt siitäkään :D Mentiin vaan sujuvasti sen ohi ja se lähtikin siitä sitten liikkeelle. Juuri sopivan lähellä se suhahti taas. Ei varmaan kuitenkaan tarvitse mainita ettei Tikru säikähtänyt sitäkään ;) Käytiin tsekkailemassa parit metsätiet, ei ne johtaneet mihinkään joten tultiin samoja teitä vaan takas. Itselläni on hirmuinen pakkomielle sieniin, en löydä kantarellejä mistään! Nytkin hevosen selästä tutkiskelin metsää josko herkkuja näkyis mutta ei.. Eikä yhtään kyllä auta nuo puusta tippuvat keltasävyiset lehdet. En tiedä menikö siellä metsässä joku eläin vai mitä Tiikeri yhtäkkiä pysähtyi kuuntelemaan. Tipahdin omista sienimaailmoistani takaisin satulaan ihmettelemään Tiikerin reaktiota ja tunsin kun pikkuhiljaa jätkän sydän alkoi jyskyttää niin kovin että tuntui hyvinkin selkeästi satulan läpi. Ei mitään kuulunut, ei näkynyt joten kysyin josko jatkettas matkaa. No mehän jatkettiin ja asia oli sillä ok. Tiedä sitten mitä siellä mahtoi olla...

Peltojen poikki käy Tiikerin tie!

Pannaan startaten!

Joop.. Tällä viikolla on taas tikruiltu, ja huomennakin vielä olen menossa kaikella todennäköisyydellä. Ajattelin nyt kuitenkin ensin kirjoitella noista parista aiemmasta kerrasta, ettei liikaa kirjoitettavaa kasaannu! Tähän asti olen toiminut Tiikerin omistajalle hätäapuliikuttajana, mutta sovittiin että jatkossa vuokraan jätkää sen 2-3 kertaa viikossa. On sitten vähän vakinaisempaa touhua :)

Tällä viikolla olen siis ollut tiistaina ja perjantaina ratsastamassa. Tiistaina käytiin suurimmaksi osaksi kävelemässä, vähän ravattiin ja yksi laukkapätkä otettiin. Tai no, laukattiin itseasiassa pariin otteeseen kun Tiikeri loikkas jonkun kuoppasen yli ja jatkoi siitä laukalla. Se harrastaa tuota aika paljonkin, että hyppelee kaikkien vesilätäkönjämien sun muiden notkahdusten yli. Hirmunen esteheppa ;)

Oli kovin lämmin päivä ja Tiikerillä on jo jonkun verran kasvanut talviturria. Sillä hikos kankut jo siinä vaiheessa kun toin sen talliin eikä tarvinnut pitkää matkaa kävellä kun jo oli kaulakin hiessä. Voi noita hevosia kun varautuvat talveen niin kovin ajoissa. Jonkunlaista klippausta Tikrulle on suunniteltu jossain vaiheessa joten ei tarvi sitten hiota niin kovasti.

Otin vähän kuvia matkan varrelta, otin pari videotakin mutten nyt ainakaan toistaiseksi niitä lataa mihinkään. Samanlaisia kuin se yksi aiempi video Vellerin kanssa toukokuussa, eipä tossa ratsastaessa oikein muunlaisiakaan saa otetuksi. Maisemat ja ratsun niska vaan vähän erit tällä kertaa :D

Siinä ois 600m sänkkäriä. Sit se kaartuu vielä vasemmalle tuolla päässä ja siinäkin on useampi sata metriä vielä baanaa.
Ei kummiskaan menty :)

Antaumuksella!

Lenkin jälkeen pesin Tikrun ettei jää hiet kutisemaan ihoon. Laitumelle päästyään se piehtaroi samantien!

Ja lenkkifaktaa.

Perjantaina vastaan tuli tän näköset pojat, hirmu iloisilla naamoilla Jäppisen kanssa molemmat... Tiikeri tuo vasemmanpuoleinen.

Otsikossa kun viittaan noihin peltoihin, niin eilen mentiin parin pellon läpi. Maastolenkit monipuolistuu hirmuisesti nyt syksyllä taas kun viljat on puitu ja pääsee peltoja käyttämään. Eilenkin mentiin kevyt käyntipainotteinen lenkki, mä oon hirmu tylsä maastoilija kun yksin tuntuu suurimmaks osaks näitä käyntipainotteisia lenkkejä kertyvän :D Tosin eipä kai kävely yhdellekään hevoselle pahaks oo et tuskin ne huonoa tekee :)

Ensimmäisellä sänkkärillä Tikrulla oli vähän vauhti päällä, vaadin käyntiä mut päästin pienen matkan jälkeen etenemään ravilla. Samoin yhdellä soratiellä jäi vähän ravi päälle ja jätkä kävi melkein kierroksilla! Tuolla ylempänä kun on kuva jossa ollaan ison sänkkärin reunalla, niin tultiin sieltä vastakkaisesta laidasta pellon yli ja jatkettiin sinne metsään josta tiistaina tultiin. Tuolla sänkkärillä on jännä turvemainen pohja, ei ole vielä satanut niin paljon että ois mössöä mutta bongasin sieltä parit ikävät kuopat :( Sen verran itsesuojeluvaistoa tai mitä lie tullut, etten kovin mielelläni sänkkärillä enää baanaa, samoin kun keväisin vähän jännittää kelirikkoaikojen routamontut. Ei ole helppoa tämä vanhaksi ja äidiksi tuleminen...

Eilen oli viileämpi keli joten Tiikerillekään ei tullut lämmin. Lenkin jälkeen harjaukset, omppua suuhun ja laitumelle, jossa vielä annoin muutamat omput ja rapsutukset. Kiva mies tämä Tikru!

Ihanaaa! Tiheää tikruilua :)

Lauantaina tuli taas mahdollisuus päästä ratsastamaan Tiikerin kanssa. Ensin vaikutti lapsenhoidollisesti mahdottomalta koko asia, mutta sainpa sitten pikkusiskolleni vietyä Juliuksen ja päästiin yhden tallilaisen kanssa kimppamaastoon :) Seurana meillä siis Vellerin ex-muusa, suokkitamma Pirkko omistajansa kanssa. Pirkko ja Tikru on molemmat ihan reippaita menijöitä joten seura oli oikein oivallista! Kaikki sujui muuten ihan hyvin, mutta yhdessä kohtaa kun oltiin tultu yhden metsän läpi, ylitetty asfalttitie ja jatkettiin soratielle, meni siellä meidän takana asfalttitiellä auto melko kovaa. Koska oli satanut koko ajan ihan reippaasti, niin märkä asfaltti ja kovaa vauhtia pyörivät autonrenkaat saivat aikaiseksi niin kovan äänen että ratsumme pelästyivät ja ampaisivat kovaan laukkaan. Ensin käveltiin pitkin ohjin ja selitin jotain bootseista, seuraavassa hetkessä painellaan kiitolaukkaa ja keräillään ohjia jos saatais hepat vaikka himmaamaan vauhtia. Varmaan 1½-2 kilsaa ne paineli menemään enemmän ja vähemmän täysillä. Aina kun vähän tuntui et sai vauhtia pois, petti kuskilta pokka ja edessä avautui suora ja taas mentiin. Pönttöpäiset suokit ;) Onneksi on rämäpäinen tausta hevosten kanssa, niin ei tuollainen meininki muuta kuin naurata vaan. Ja onneksi elettiin lauantai-iltapäivää joten melko pienellä todennäköisyydellä oli tulossa vastaan mitään sorarekkoja tms.

Lenkkifaktaa lauantailta.

Loppulenkistä sadekin oli lakannut ja hepat oli ihan kuivia kun tallille päästiin. Omat vaatteet ei ihan niin nopeasti kuivuneet joten sen suurempia ihmettelemättä hepat laitumilleen ja kotia kohti jotta saa kuivaa ylle.

Tänään aamupäivällä Ulla taas laittoi viestiä josko ehdin Tikrun liikuttamaan. No tottakai! Alunperin olin vähän ajatellut siivoavani tarhoja tänään, mutta koska tuli mahdollisuus päästä kivaa suokkiruunaa liikuttamaan, niin tottakai se meni etusijalle! Tallille mennessäni Tanja oli laittamassa Lassea kuntoon, lämpöstä ruunaansa. Hän kysyi olenko menossa maastoon ja päätettiin lähteä kimpassa! Lassekin on ihan reipasta lenkkiseuraa, tosin tänään ei tullut mitään hallitsemattomia hetkiä ;) Lähdin hakemaan Tikrun laitumelta, se lähti kävelemään aidanvierustaa portille vastaan! Tosin.. Korvat sillä oli ikävästi aika pitkälti pitkin niskaa eikä ilme kovin iloinen, mutta tulipahan ainakin vastaan ;D

Käytiin tsekkaamassa yksi uusi tienpätkä Kaivolassa joka päättyi kääntöpaikkaan. Katsoin kännykän kartasta että siitä kuitenkin aika läheltä pitäisi jatkua toisen tien josta pääsisi yhdelle soratiellä josta pääsee hyvinkin kätevää reittiä takaisin kotinurkille, itseasiassa sieltä pääsee samalle tielle josta me mentiin silloin lauantainakin Pirkon kanssa kun hepat olivat säikähtäneet sitä autoa. Lasse ei kuitenkaan ole kaikista ketterin ratsu metsässä joten ei lähdetty katsomaan minkälainen reitti siitä metsän läpi menisi, Tanja sanoi tulevansa autolla sinne ja tsekkailee reitin koiran kanssa :)

Hiukan vajaa 2,5h oltiin reissussa, askel oli reipas loppuun asti! Lenkin jälkeen harjasin märällä harjalla hikikohtia ja päästin Tikrun laitumelle. Ensitöikseen se meni piehtaroimaan oikein antaumuksella. Vein sille pari ämpärillistä vettä, koska se oli onnistunut vesisaavinsa kaataamaan. Se tuli siihen ihmettelemään muttei kuitenkaan juonut, ois voinut luulla että tollasen lenkin jälkeen janottais mut ei näköjään sit janottanutkaan.

Maastolenkillä eilen.

Taas kyseltiin mahdollisuutta mennä liikuttamaan Tiikeri. Kyselin lastenhoitajilta josko jommallakummalla ois saumaa Julius ottaa ja pikkusiskoni hänet sitten otti kyläilemään ja itse pääsin tallille lenkkeilemään. Tiikerin bootseista oli toisesta tarra mennyt rikki, minulla sattui olemaan kotona Vellerin bootsit, vähän ahtaat sille ja yhtä kokoa suuremmat kuin Tiikerin yhdet vanhat, muuten samanlaiset bootsit joten lupasin niitä kokeilla sille. Eivät ne nyt liiankaan suuret olleet joten jätin ne takasiin ja lähdettiin lenkille.

Horzen bootsit kokoa XXL.

Mentiin sama lenksu mikä on muodostunut jo aika lempparilenkiksi näin kesäaikaan. Siellä on edes vähän pehmeämpi pohja jotta pääsee ravaamaankin ja sopivissa kohdissa ottamaan myös vähän laukkaa. Tikru oli alkulenkistä aika hidas, oikeastaan se hitaus alkoi kun saatiin vesisade niskaan. Yhdessä vaiheessa tuli aika isojakin pisaroita kovalla voimalla, teki vähän kipeääkin kun itellä oli vaan hihaton toppi ja pisarat hakkas ihoon. Valivali ;)

Pisarainen suokkipylly!

Käytiin kahlaamassa yhdellä soramontulla. Sen verran isot nuo bootsit kuitenkin on, että ne jäivät kellumaan veden pinnalle. Onneksi tuuli oli suotuisa ja ne ajelehtivat hetkessä rantaan joten ei tarvinnut sen enempää pohdiskella että miten ne saa sieltä takaisin. Itekkö ois pitänyt mennä sinne kahlaamaan?! Muutenkin jo jalat kastui kahlatessa kun olikin enemmän vettä mitä viimeksi. Tiikerikin teki pienen sukeltamisen nenällään :D

Ei muuta kuin selästä alas ja noukkimaan popot. Virittelin ne takaisin takasiin ja toivoin että pysyvät kuitenkin loppumatkan menossa mukana vaikka ovatkin märät ja painavammat. Pysyihän ne. Siinä ois ollut kiviäkin joiden päältä nousta selkään, mutta kokeilimpa huvikseni miten onnistuu maasta nousta selkään. Edellisestä kerrasta on aikaa kulunut melkoisesti, oiskohan eletty jotain vuotta 2007 tai 2008 kun olen viimeksi könynyt maasta selkään.. Se oli edellisen hevoseni, Lotan kanssa kun tuli mieleen kokeilla että vieläkö sinne kiipustaa ilman apuvälineitä. Onnistui silloinkin! Tosin olisihan se vähän noloa jos ei tuollaisen alle 160-säkäisen hepan selkään pääsis ilman koroketta... Ja hienosti Tiikerikin päästi selkäänsä kesken maastolenkin, ei sekään ole itsestäänselvyys kaikilla hevosilla. Etenkään vähänkään menevämmillä, joihin Tiikeri kuuluu :)

Tien reuna oli autotiellä sopivan pehmeä joten otettiin pätkä laukkaa reippaammin ja siitä pitkä pätkä loppuraveja ensin suuremmalla vauhdilla ja siitä pikkuhiljaa himmaillen. Vitsit toi hevonen on niin mahtava ♥

Tallissa Tikru karsinaan ja enempiä ihmettelemättä kamat pois ja harjailut. Tiikeriä ei kauheasti huvittanut karsinassa ihmetellä, se huuteli ja pyöri joten ei hempeilty ja rapsuteltu vaan reippaasti jätkä tarhaan. Siellä sit annoin pari omppua ja hiukan korvan takaa rapsuttelin ;) Tovin se siinä oli, sit totes pyhpah ja meni juomaan.

Maastoköpöllä Tiikerin kanssa ♥

Tiikeri on tällä viikolla rokotettu, joten mentiin ihan kevyt lenkki, pieni ravipätkä vaan otettiin. Ennen lenkillelähtöä mittasin siltä lämmöt varmuuden vuoksi, olivat ok. Tiikeri ei ollut ihan yhtä reipas kuin normaalisti, muttei mikään ihan etana kumminkaan. Mentiin metsäpoluilla pääasiassa, koska tänään ei huvittanut kävellä soratietä pitkin ;)

Ensi viikolla ajattelin mennä siivoilemaan tarhoja. Henkalla loppuu kesäloma joten vuorokaudessa on 8,5h pelkkää tylsyyttä eikä remppahommiakaan oikein tehdä meikäläisen voimin joten kunhan äiti-ihmisen työvuorot antavat myöten, menen lappaamaan kakkaa.

Tikruilua pitkästä aikaa :)

Tiikerin omistaja kyseli viime viikolla jos ehtisin liikuttaa Tiikerin viikonloppuna. Perjantaina en ehtinyt kovin myöhään menemään, joten käytiin melko kevyt kävelylenkki tekemässä vain. Oli sen verran kuuma keli :P Tiikeri tepasteli reippaasti kun käytiin yksi metsälenkki tekemässä. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa päästä heppailemaan, etenkin maastoon :) Lenkin jälkeen jätkä pääsi takas laitumelle, syöttelin pari porkkanaa ja rapsuttelin herraa siinä vielä hetken. On se vaan niin kivanen tapaus.

Lauantaina käytiin taas kävelemässä. Yksi metsätienpätkä käytiin menemässä edestakas jossa pääsi vähän raviakin ottamaan, mutta muuten ihan käynnissä edetään kun tiet on sen verran kovia. Oltiin 1,5h reissussa ja käytiin yhtä tallilla aiemmin asunutta tammaakin moikkaamassa! Tikru oli taas reippaalla päällä, oli kiva köpsötellä :)

Sunnuntaina saatiin lenkkiseuraksi Raisa ja Naska. Meillä oli treffit tallilla 20:30 maissa ja siinä sit laiteltiin heppoja kuntoon. Käytiin tekemässä 10-kilsanen, siellä päästiin vähän ravilla ja laukallakin etenemään mut 1,5h meni siinäkin reissussa kuitenkin. Raisa ja Naska tulivat takana ja yhdellä pätkällä meno oli jokseenkin semihallitsematonta ;) Tiikerillä oli asenne, että takaa ei tulla ohi, vaan siinä tapauksessa vauhti kiihtyy. Heiteltiin soraa takanatulevien silmille ja painettiin edellä kohtuureippaasti. Sports Tracker ei ole ollut yhtenäkään päivänä päällä, ois kyllä ollut ihan fiksua pistää raksuttamaan kun nyt ei ole niin tarkkoja lenkkifaktoja.. Hiki ei kuitenkaan pikkuspurteista tullut, joten ilman pesua pääsivät pojat takas laitumilleen.

Eilenkin olin vielä Tiikerin kanssa lenkkeilemässä. Omistajansa laitteli taas viestiä että ehdinkö millään. No eihän mulla muuta ole kuin aikaa ja tallilla odottaa parhain maastokaveri ikinä, joten tokihan ehdin! Ensin meinasi olla vähän lapsenhoidollisia ongelmia, mutta onneksi sain Juliuksen siskolleni joten tallireissu onnistui. Tällä kertaa oltiin tunti, käytiin yhdellä tienpätkällä taas ottamassa ravia ja laukkaa, sekä koukattiin siltä tienpätkältä yhdelle metsätielle katsomaan mihin sieltä pääsis. No ei mihinkään, pellolle vain. Tiikeri on kyllä niiiin kiva. Se etenee hyvinkin sujuvasti omalla moottorillaan, on kivan reipas mut sille ei kuitenkaan jää se vauhti päälle. Eilenkin tultiin kotiin päin reippaalla ravilla ja laukalla (tosin ei laukattu niin reippaasti kylläkään) ja kun otettiin käyntiin, sain antaa ihan pitkät ohjat ja jätkä käveli rennosti. Vaikkakin reippaasti :) Jeje, tykkään.

Velleriäkin ois tarkotus käydä moikkaamassa ja veisin samalla muutaman huovankin sinne. Sille kuuluu hyvää, sen ylläpitäjä on saanut tallinpitäjältä kehuja ja kaikki kuulostaa näin omistajan korvaan olevan oikein mallikkaasti. Voi hyvillä mielin antaa kopukan elellä siellä :)

Veller on ylläpidossa ja itsellä totaalinen burnout!

..tai varmaan burnout on vähän väärä sanavalinta, mutta ainakin ihan totaalinen kiinnostuksen puute hevostouhuihin. Tai lähinnä ratsastukseen. Veller lähti ylläpitoon viikko sitten lauantaina, en ratsastanut sillä enää pitkään aikaan sitä ennen. Jotenkin lähti kiinnostus sitä kohtaan täysin siinä vaiheessa kun se oli koeajalla. Ehkä alkaa iteltä olemaan voimat vaan niin loppu ettei vaan jaksa. Kai se, kun oli tehnyt myynti-/luopumispäätöksen, vaikutti tuohon kiinnostukseenkin.

Tiikerikin olisi ollut tuossa käytettävissä taas, pääsin sillä kerran ratsastamaan sinä aikana :/ Siviilipuolella on tapahtunut sen verran kaikkea ja lapsenhoidollisetkin asiat ovat vähän hankaloituneet joten ei kaikkea vaan saa järjestettyä ihan optimaalisesti.

Jospa tässä jossain vaiheessa kävisi Velleriä katsomassa ja ehkä jopa ratsastamassa, kirjoittelen siitä sitten :)

Tiikerillä oli pomppufiilis!

Tiikerin maailman kuu ja tähdet oli viime yönä sen verran erikoisessa asennossa, että tänään sitä ei voinut jättää omalle pikkulaitumelleen vaan se piti viedä tarhaan, oli vissiin ottanut vähän vauhtia siellä. Tarhassa hän tuli portille vastaan, käveli normaaliin tapaansa suht' reippaasti siinä vierellä. En huomannut katsoa korvien ja turpakarvojen asentoa tässä vaiheessa, ois kyllä pitänyt... Tallissa heitin käytävällä ympäri, niinkuin aina teen tuodessani hevosen sisälle aikomuksenani kiinnittää se ketjuihin. Tiikeri pysähtyi kyllä, mut ampas samantien pihalle ja ehkä puolentoista sekunnin ajan pidin narusta kiinni, kunnes vaan päästin irti. Ei Tiikeriä taida mikään pysäyttää jos se meinaa painella tallista ulos. Se kuitenkin jäi tallin päätyyn syömään ruohoa joten nappasin uudestaan narusta kiinni ja vein talliin. Tällä kertaa sain sen ketjuihinkin. Huutelihan se siinä ja sättäs, mut lenkille me oltiin silti lähdössä joten ei auta.

Lähdettiin maastoon. Hakkuualueen kautta, peurapömpelin ohi ravilla loivaa ylämäkeä. Siellä oli vesilätäkön jäänteenä pieni kuoppa jonka yli Tiikeri hyppäs :D Hassu. Noita loikkia tuli sit matkan aikana vähän enemmänkin, aina joku pieni kuoppanen jonka yli oli pakko hypätä.

Tikru pääsi lenkin jälkeen takas tarhaansa ja kävin laitumella harjaamassa Vellerin. Magic Brushilla rapsuttelin haaruksista ja Veller oikein nosti takajalkansa sivuun ja oli ihan huuli pitkänä! Niin kovasti kutitti, oli siellä kyllä jotain pieniä ötököitäkin verta imemässä et ihmekös tuo jos kutittaa. Velleriä en ehtinyt tänään liikuttaa, kotoa lähtiessäni tosin mietin et kumman kanssa menen mut päädyin sitten Tiikeriin kun se on liikkunut vaan eilen, Veller sentään kahtena edellisenä päivänä ;)

Vähän ihmetyttää tuo Sports Trackerin huippunopeus, ei me mun mielestä kyllä missään vaiheessa menty mitenkään erityisen kovaa...

Raviradalla.

Kyselin talliporukalta jos joku haluais tulla Vellerin kanssa maastoilemaan kun itse menen Tiikerillä. Tanja ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja niin me lähdettiin neljästään iltapäivällä maastoon. Päätettiin katsoa lenkin pituus Vellerin mukaan, jos se vielä on haluton ja yskii. Veller kuitenkin oli ihan oma itsensä, ei yhtään yskähdystä joten tehtiin ihan normaalinpituinen lenkki :) Käytiin raviradalla heittämässä pari kierrosta, kaikenkaikkiaan pituutta lenkille tuli n.19km. Veller oli reipas, laukka oli herkässä joten kun me mentiin Tiikerin kanssa ravilla, tuli Tanja ja Veller perässä laukalla. Yhdessä kohdassa oli ensin 90 asteen kurvi vasemmalle, sitten melkein samantien samanlainen oikealle ja Veller oli hienosti hidastanut laukkaa ja vieläpä vaihtanut ne käännösten mukaan :D Taitava!

Lenkin jälkeen Veller sai suihkun ja molemmat pojat pääsi laitumelle syömään.

Ps. Veller on myytävänä edelleen :)

Maiju aamulenkkeilemässä.

Kun torstai-illalla lähdimme hakemaan Velleriä takaisin kotiin, näpyttelin vuokraaja-Maijulle viestiä aiheesta. Hän kysyi heti jos saisi maanantaina mennä ratsastamaan ja kyllähän se sopi :) Tänään Maiju oli jo reippaana aamulla liikenteessä ja laitteli minulle hetki sitten facebookissa viestiä aiheesta. Olivat käyneet tekemässä pienen maastolenkin ja sen jälkeen vielä kentällä käyntiväistöhommia. Veller oli maastossa laukan jälkeen yskinyt hiukan, Maiju oli sitten vaan päättänyt ravailla. Tallin nurkalla oli joku ääreisfiksu Audikuski kaasutellut reipasta vauhtia ohi ja Veller oli sännännyt laukkaan, jonka jälkeen se oli yskinyt taas. Muutenkin oli vähän säpsysäikkyilyä ollut ilmassa ja haluttomuuttakin... Voi sentään :/ Ehkä Vellerin neljän päivän koeaika jollain tapaa vaikuttaa, vaikka se kyllä oli torstaina ihan normaali kun sen kanssa siellä Vehmaalla olin maastoilemassa. Pitää seurailla ja varmaan ois hyvä kattoa lämpöäkin.

Viikonlopun Veller saikin olla vapaalla, kuin myös Tiikeri. Perjantaina olin vailla lapsenvahtia ja lauantaina en ehtinyt kuin valmistautua lähtöön, sillä oli hyvän ystäväni polttarit joita juhlimme ensin Turussa erinäisissä paikoissa ja jatkoimme illalla Viking Grace-laivalle. Häät ovat elokuussa ja itsehän olen morsiusneidon roolissa :) Vellerin oli alunperin tarkoitus toimia hääkyyditsijänä, mutta laskeskeltuani kustannuksia ajokamoille ja kärryjen vuokraamiselle, hevosen kyyditsijöille jne. jne. jne. tulin tulevan morsiamen kanssa siihen tulokseen, että hääkyytinä toimii joku muu kuin Veller. Harmi sinäänsä, olisihan se ollut komea kärryhevonen ja hieno kunnia muutenkin.

Päivä päättyi Vellerin kotiinpaluuseen.

Eilen oli melko tapahtumarikas päivä.

Ensin suuntasin Vehmaalle puolenpäivän aikaan. Olimme sopineet yhteisestä maastolenkistä, minä siis Vellerin kanssa. Tässä vaiheessa oli jo selvää, ettei Veller jää heille, hevosessa itsessään ei kuitenkaan ole vikaa eikä siinä ole mitään sellaista vikaa eikä se ole tehnyt mitään miksi kauppoja ei tulekaan :) Sehän on maailman ihanin ♥ Oli lämmin eivätkä hevosetkaan kovin reippaasti edenneet. Kivaa kuitenkin oli pörrätä meille uusissa maisemissa. Kerättiin paljon katseita! Bussillinen Laitilan sydänyhdistyksen jäseniäkin olivat nenät kiinni ikkunoissa kun käytiin OHeistaidekodin pihassa. Siellä olivat Metti Nordin sekä tyttärensä Siiri Nordin (joo, se laulaja), joiden kanssa vaihdettiin muutama sananen ja Siirikin siinä ihmetteli et voiko noin isoa hevosta ollakkaan :D Ottivat meistä parit kuvatkin, ihme nähtävyys tommonen jättiläishevonen ;)

Tallilla hevoset saivat viileän suihkun ja vietiin kaikki kolme laitumelle, Veller väliaidan toisella puolella koska se sai maanantaina sen verran selkäänsä ettei viitsitty pistää niitä enää yhteen. Vietiin vettä Vellerille ja höpöteltiin niitänäitä kunnes tuli aika lähteä takaisin Laitilaan.

Ehdin noin 1,5 tuntia olemaan Juliuksen kanssa kunnes lähdin taas hevostelemaan, tällä kertaa omalle tallille Tiikerin kanssa. Juttelin Tanjalle, että jos voitais hakea Veller aika pikaisellakin aikataululla ja kyselin Tanjan mieheltä hänen ensi viikon aikataulujaan, muttei häntä sitten tarvittukaan hakuhommiin. Myöhemmin Tanja kysyi, jos haettais Veller jo tänään kun oli paikalla toinenkin vetolupainen henkilö. Käytiin ensin kuitenkin kolmen hevosen, tai no yks oli poni, voimin Hepojärvellä kahlailemassa ja Tiikerikin kävi ihan kainaloihin saakka vedessä :) Toinen ratsukko kävi ihan kunnolla uimassa ja Karkki-poni tyytyi syömään ruohoa kärryt perässään. Oltiin lähes 2,5h reissussa ja kunhan lenkkikaverit oli hoidettu takas tarhoihin, käytiin itse sisällä kahvilla ennen lähtöä. Vähän söin raparperipiirakkaakin (nam!) joka oli varmasti ihan laihdutuspiirakkaa :)

Iltalenkki.

Vähän ennen 22:30 lähdettiin sitten kolmen naisen voimin hakemaan Velleriä. Matkaa oli vajaa 30km. Perillä oltiin jo nukkumassa, mutta oltiin oltu jutuissa etukäteen että tullaan myöhään hakemaan joten olivat jättäneet varusteet sopivasti hollille, jotka noukinkin kyytiin ennen hevosta. Veller oli vähän ihmeissään kun keskellä yötä tultiin häntä laitumelta hakemaan ja portilla hän huomas et siellähän oli toinenkin astetta tutumpi ihminen vastassa joka tervehti ja sanoi "lähdetään Veller kotiin". Traikkuun mentiin perinteisin keinoin, liinaa apuna käyttäen ja kotimatkaa pidennettiin hiukan kun ajettiin asfalttitietä pitkin takaisin. Perillä Veller takas omaan tarhaansa, hevosille yöheinät ja vesitäydennykset, pari heppaa talliin ja ihmisetkin yöpuulle. Itse olin kotona vähän ennen yhtä.

Matkamies palas kotiin keskellä yötä. Ja hänen muusansa Pirkko oli jo tässä lyhyessä ajassa vaihtanut miestä!

Kentällä sisuskalut solmuun!

Oltiin Tiikerin kanssa iltahommissa. Mentiin kentällä tunnin verran, siirtymisiä, väistöjä ja avoja. Tiikeri oli kiva, hän teki mitä mä pyysin ja kärsivällisesti ravas reippaasti eteenpäin kun istuin alas ja koitin löytää rentoutta ja joustoa kropasta. Ei oo helppoa! Ja mä ku oon menny niin helpporavisilla suokeilla aiemmin :D Laukkaa fiilistelin suurilla ympyröillä vielä lopuks molempiin suuntiin, on sillä vaan melkosen ihana laukka ♥

Tiikeri sai tallissa hengailla hetken karsinassa kun tallissa oli pari muutakin hevosta. Hän sai pienen tukon heinääkin eteen mut ei se kovin hyvin maistunut :) Suihkuttelin vähän ötömyrkkyä ja vein hänet taas yöpuulle tarhaan.

Kävelyfiilis.

Herra Suomenhevonen päivälevolla kun tallille saavuin.

Tänään käytiin Tiikerin kanssa kävelylenkillä. Oltiin vähän vajaa tunti reissussa. Ei pitänyt mitään kävelylenkkiä tehdä, mutta kun Tiikerillä oli niin kivan reipas askel niin jäin fiilistelemään sitä ja kävelyksi se reissu sitten jäi! Mutta eipä nuo kävelylenkit varmaan pahaksi ole yhdellekään hevoselle :) Otin tänään alleni koulusatulan, olen kaksi viime kertaa mennyt estesatulalla ja jotenkin tuo koulusatula tuntui mukavammalta, siispä käytetään jatkossa sitä.




Kuka siis tämä Tiikeri oikein on?

Tiikeri on 14-vuotias suomenhevosruuna meidän tallilta. Säkäkorkeutta arviolta joku 155-160cm. Tiikeri on ravisukuinen, en tiedä minkä verran sitä on nuorempana raville opetettu, mutta ainakin se osaa keskivertoratsua kovempaa ravata ;) Tiikeri on kiva ja reipas kaveri maastossa, johtopaikka on sen ja ohi ei ole kellään asiaa (paitsi Lassella), koska sitten lähtee! Lähtemiseen riittää sekin, jos joku sekoilee siellä takana ja edes ajattelee semihallitsemattomasti ottavansa pienen spurtin. Tikru pitää johtopaikastaan huolen ;) Itseäni tämä ei kovasti haittaa, ei vauhti vaarallista ole. Kentälläkin Tiikeri osaa oikeinkin sujuvasti mennä. Koulutustasosta en tiedä, mutta omistajansa kanssa on ihan hyvissä valmennuksissa käynyt ja kyllä tuo perusaskellajien lisäksi jonkun verrankin hienouksia osaa :)

Ainakin on kivasti lähtenyt tämä meidän kimppalenkkeily. Tykkään kovasti!

Iltalenkillä lainaheppasella.

Tiikerin liikutus on minun hommiani tämän viikon kun omistaja on reissussa. Aloitettiin viikko maastolenkillä! Käytiin Hepojärvellä kavioita kastelemassa. Oli kiva ratsastaa reippaalla hevosella, kyllähän Vellerkin toisinaan ihan etenee, mutta sen liikkeet on silti niin isot ja hitaat että tuollainen suomenhevosen käynti on niin erituntuista :) Käveltiin paljon, toki otettiin ravipätkiäkin ja pariin otteeseen annoin Tiikerin laukatakin. Oli aika kivaa päästää se ravaamaan vähän reippaammin eikä tarvinnut edes kehoittaa, muistuu ihan mieleen ajat kun on ravitaustasella saanut päästellä. Lottamuru ♥ Ja ne Lottaa aikaisemmat ihan kunnon ravimurut ♥

Sports Tracker oli toiminnassa ehkä kymmenisen minuuttia kauemmin mitä oltiin lenkillä. Olin puhelimessa loppulenkin ajan sekä kun tultiin talliin, joten en saanut sovellusta heti suljettua kun lenkki päättyi. Eli noin puolitoista tuntia oltiin reissussa. Alkoi siinä ilmakin viiletä niin oli ihan kivaa ratsastella. Varmasti oli kivempaa myös Tikrun köpsötellä kun ei ollut enää niin paahtavan kuuma. Pari jättiläispaarmaa kyllä piti seuraa lähes koko lenkin ajan -.-" Koitin niitä lätkiä kun tulivat lähelle mut eipä ne lätkimisestä mitään osumaa ota. Höh, ärsyttäviä.

Lenkin jälkeen Tiikeri pääsi takas tarhaan valmistautumaan yöunille ja syömään suurta heinäkasaa. Porkkanaa suuhun heti tallissa ja vielä tarhassakin, rapsuttelut ja kiitokset ja kotia kohti.

Käytiin Hepojärvellä.

Lenkkifaktaa. Ihan samaa tietä tultiin takas mitä mentiinkin, vaikka tuo näyttää et oltas joku pieni koukkasu tehty.

Koeajalle.

Tänään aamupäivällä kuskattiin Veller toiselle tallille jossa sen olisi tarkoitus viettää muutama viikko näyttämässä minkälaista on elo raskeveon kanssa. Ensin ihmeteltiin pukkeja, sitten ympäristöä, käytiin tallissa ja lopulta Veller laitettiin paikan omien hevosten, kahden tinkertamman, kanssa yhteen. Vähän juoksentelua, toinen tammoista näytti kaapin paikan astetta kovemmilla otteilla ja lopulta Veller jätettiinkin laitumen toiselle puolelle omiin oloihinsa ja tammat jäivät toiselle puolelle. Tuli melkoisia potkuja, Veller tosin ei tehnyt muuta kuin käänsi pyllynsä kohti ja veti ihan takamuksen linkkuun, raukka.. Sinnepä otti osumaa pyllylihoihin niin että läsähti! Se on ennenkin huomattu, että monilla hevosilla ego kasvaa tähtiin kun pitää näyttää isommalle kaverille miten asiat on. Onneks Veller on niin kiltti kuitenkin, ettei se yleensä anna aihetta toisille kukkoilla sen enempää. Pikku nössö :) Muutamia kuvia otin ja sinnepä jäi jätkä katsomaan olisiko siellä hänen paikkansa seuraavaksi.

Viimeinen maastoreissu..

..ainakin Kusnissa. Toistaiseksi. Mutta on siellä vaan niin hyvät maastot, vaikka hevonen lähtee niin onneks saan sentään jatkossakin samoilla noilla reiteillä mitä tuolla on. Katsellaan toisaalla sitten millaiset mahdollisuudet siellä on.

Kuvasin ensin tallille mennessäni tyttöjen estetuntia. Kamera jäi tietty tallille joten kuvien siirtoa joutuu odottamaan huomiseen. En tosin niitä blogiin ois laittamassa. Tunnin jälkeen hain Vellerin ja lähdettiin maastoon. Oltiin 1h 20min ja mentiin sama lenkki mikä tiistainakin. Pitkästä aikaa Velleristäkin sai vähän vauhtia irti! Veller oli hassumainen, sateen jäljiltä tiellä oli kuivuneita vesilätäkön paikkoja joissa oli siitepölystä värjääntyneitä keltaisia rinkuloita. Sen oli pakko väistellä niitä :D Mut ihanan positiivinen lenksu tehtiin, Veller hölkötteli reippaasti menemään korvat hörössä ja laukkaili mielellään pitkät pätkät ylämäkiä ja suoria. Tulee ikävä näitä lenkkejä ♥

Lenkin jälkeen Veller pääsi suihkuun huuhtomaan hiet pois. Rasvasin munaskut tervarasvalla ja valelin Absorbinen ötömyrkkyä kroppaan. Jäbä tarhaan ja roudasin suitset ja satulan valmiiks autoon ettei tarvi huomenna miettiä niitä. Katsellaan sitä huomista sitten huomenna..

Voi epävarmuus!

Samalla tavalla kun ostajilla on varmasti hevoskauppojen järkevyyttä miettiessään juu/ei-vaiheita, on itsellänikin myyjänä samanlaisia. Mitä jos kuitenkin pitäisin itellä, ottaisin vuokraajia jotka huolehtii liikutuksesta ja itse ratsastan vähemmän. Vaikkei ajallisesti olekaan yhteistä taivalta niin kovin pitkään takana, on niihin muutamiin vuosiin silti mahtunut paljon! Olenko sittenkään valmis luopumaan kaikesta vain siksi, etten pysty ratsastamaan Vellerillä enää niin aktiivisesti? Melko pinnallinen syy jos totta puhutaan.

Vaikka Veller on Suuri Persoona ja tietenkin aivan älyttömän tärkeä, en voi silti sanoa etteikö joskus tulevaisuudessa joku toinen voisi olla samanlainen. Tottakai voi.

Sitten on niitä vähemmän tärkeitä seikkoja, mutta jotka kuitenkin tälläisen kolmenkympin kynnyksellä olevan varhaistädin vaa'assa jonkun verran painavat, jonka elämän tärkeimpiä asioita ovat olleet suuret ja pienet karvalapset ennen vähemmän karvaista lasta... Tuleeko se olemaan kenellekään yhtä tärkeä kuin se on ollut minulle? Rakastetaanko sitä niin paljon, ymmärretäänkö sen hölmöjä juttuja? Vastaus näinkin kaikkiin on varmasti myönteinen, mutta nämä nyt vaan on niitä ajatuksia joita päässä toisinaan pyörii. Luopumisen tuska on valtava. Toisaalta ajatus tuntuu helpottavalta ja vapauttavalta, toisaalta jollain tapaa tyhjältä. Mitä sen jälkeen?

Aina ei ole pakko jaksaa.

Ja painaahan tässä asiassa sitten monta muutakin asiaa. Oma jaksaminen ja ehtiminen. Rahallisesti pärjääminen. Näiden kaikkien yhteissumma. Rahat vähissä, paikat kipeenä, aika kortilla, lapsen uhma, kuka jaksaa olla lapsen kanssa? Paljon kaikkia tekijöitä joiden ajatteleminen ahdistaa jo nyt vaikka mitään näistä ei ole vielä edes toteutunut. Mutta koska jään hoitovapaalle, tulevat tuloni olemaan sen verran pienet että kaikki menot pitäisi tarkkaan laskea. En ole siihenkään valmis. En ole mihinkään valmis!

Sen kuitenkin tiedän, vaikka ajatukset vaeltelevat miten sattuu ja tulee näitä myyn-en myy-myyn sittenkin-no en taida-ajatuksia, että jos Veller sinne jää mihin se on koeajalle menossa, on paikka kuitenkin hevoselle hyvä.

Suokki-Satu liikkeellä taas!

Tikru.

Oltiin sovittu Maijun kanssa maastolenkki täksi päiväksi, itselläni alla lauantainen lainaratsu Tiikeri. Suurin osa lenkistä meni kävelten, menomatkalla ravattiin parit pätkät tien reunassa missä vaan oli vähän pehmeämpää ja ne meni ihan hyvin. Käännyttiin yhdelle metsälenkille missä olen viimeks mennyt Vellerin kanssa talvella ja Tanja oli Lasse-ruunan kanssa näyttämässä reittiä. Tiikeri on selvästi saanut lenkkeillä siellä useamman kerran, askel reipastui heti kun päästiin sille tielle ;)

Otettiin taas ravia, Vellerillä oli vauhti päällä ja sehän vaikutti Tiikeriin samantien. Se kun ei tykkää että kukaan menee ohi (paitsi Lassen kanssa se kuulemma luovuttaa heti) joten sain kokea pienen pätkän vähän reippaampaa ravia josta muistui heti mieleen kivat vanhat raviajat. Laukallekin Tiikeri hyppäs ja juttelin sille vaan mukavia ja rauhottelin, suuhun ei sovi jäädä roikkumaan. Veller jäi taakse ja Tiikerikin himmaili. Jatkettiin käyntiä ja loppumatkasta otettiin vasta uudestaan vähän ravia joka sujui jo vähän paremmin :) Sports Tracker oli päällä ja tässä ois lenkkifaktaakin vielä alla. Loppumetreillä Tiikeri ilmoitti että ois pissahätä, muttei sieltä tullut mitään kuin vasta tallissa, onneks oltiin pesupaikalla ;)

Hevosmessuilla ja suokilla lainaratsuilua.

Meillä oli täällä Laitilassa tänään hevosmessut. Minut pyydettiin sinne ER-yhdistyksen pisteeseen emännöimään ja kertomaan rodusta siitä kiinnostuneille. Sinne piti rotukavalkadiin tulla ER-tamma Eidan jota Sari oli ahkerasti eilen illalla putsannut ja puunannut, mutta tänään Eida ei sitten tullutkaan paikan päälle. Sari ilmoitti, että tulevat ilman hevosta johon vastasin et käyvät hakemassa Vellerin kyytiin, asuvat samalla suunnalla ja meidän talli oli parinsadan metrin pituisen koukkauksen päässä ihan matkan varrella. Täysin valmistelematon Veller haettiin kyytiin toinen kylki kuraisena tarhasta, Sari löysi tallista suitset ja harjakassin ja sopivasti siihen ER-yhdistyksen pisteen eteen sitten ruuna parkkeerattiin tarkoituksena siistiä ja selvittää tukka ja hevonen muutenkin. Ehdin vain selvityssuihketta suihkimaan otsatukkaan kun jo kaiuttimista kuulin nimeni mainittavan ja meitä kutsuttiin johonkin. Kuka kutsuu, mistä ääni ees tulee, mihin pitää mennä?? No toisessa päässä oli meneillään varusteiden sovitusluento ja sinnehän Velleriä kaivattiin sovituskappaleeksi. Luennoitsija Anu Uusinarkaus sovitteli selkään satuloita ja kertoi minkä mallinen Veller on sekä näytti mitä satuloista katsotaan kun niitä sovitetaan. Tuli kehuja että Vellerillä on ainakin aina ollut sopivan levyinen satula koska sillä ei ole mitään lapakuoppia :) Ja tulipa kommenttia myös että mulla on ihan likainen hevonen! No on kai kun se tarhasta käytiin kiskasemassa mukaan eikä kukaan oo sitä ehtinyt vielä ees harjata :D Sovittelujen jälkeen takas omaan pisteeseen ja pääsin siistimään Vellerin edes vähän edustuskuntoon.

Viereiseltä pisteeltä sain Amwayn suihketta lainaan jotta sain vähän sukkia siistimmäksi. Mulla vaan sattu olemaan pelkästään likaisia harjoja joten ei siitä kauheesti hyötyä ollut :P Vähän sentään kummiskin. Onneks Veller on kuitenkin sen verran perussiisti ja hyvässä karvassa et kunhan kurat sai pois ja harjalla sipasut päälle ni oli jo kiiltävä kaveri ja onnellisuuslaikut loisti. Sarin nakitin esittämään kavalkadiin ja tässä alla video siitä, olkaa hyvät! Ja vielä linkki niille jotka sitä eivät tästä pysty katsomaan:

http://www.youtube.com/watch?v=lhbK14ryCsA

Ikävien sattumusten takia jouduin lähtemään aamulla suoraan tallilta pienellä kiireellä tuonne messuille. Julius oli mukana ja itsellä ratsastuskamat päällä. Olin aamulla käynyt kokeilemassa meidän tallilta yhtä suokkia ja ratsastelin sillä kentällä. Oli jännää! Mut tosi kiva kaveri, jatkoa toivottavasti seuraa jos ei mitään erimielisyyksiä ilmene ;) Messuilla hyppäsin muuten just ylärajoissa olevan shettiksenkin selkään! Monien painostavien "käskyjen" jälkeen kylläkin. Ja ekat vastaukset multa olikin "enkä... no enkä mee!" Taisin puol minuuttia siellä istuskella ja ponin taluttaja heitti sillä pienen rinkulan ja kun uhattiin ravilla, loikkasin äkkiä alas selästä :D

Kiva hevospäivä tänään ja tosiaan tuon suokin kanssa oli niin mukava ratsastaa kun ei sattunut. Pitää kysellä sen omistajalta jos saisin siitäkin kirjoitella blogiin ja laittaa kuviakin.

Vaatimattomasti vaihtoja.

Yhdeksän päivän ratsastustauon jälkeen kipusin ratsuni selkään taas. Tarhassa se tuli toisesta päästä portille kun jäin siihen odottamaan, ihana mussu ♥ Edelleen talvikarvaa on varsinkin kyljissä ja kurassakin oli taas makoiltu joten olihan siinä sitä harjattavaa. Mut ei se haittaa, mukavaa yhdessäoloa, työnsä tuloksen näkee ja Vellerhän tykkää. Nyt en edes raastanut sillä kamalalla metallisualla vaan käytin Magic Brushia joka saatiin mätsäristä palkinnoksi niin ei Vellerinkään herkkä hipiä siitä sitten kärsinyt.

Mentiin kentällä, loppukäynnit käytiin tekemässä yhdellä metsälenkillä. Aika laukkapainotteinen treeni tänään, nostoja ja vaihtoja. Vaihdot "puolikkaan" raviaskeleen kautta kahdeksikolla laukaten. Noi sujuu meiltä niin hyvin, kerrankin voi jostain omasta suorituksesta olla tyytyväinenkin. Tai yhteisestä suorituksesta. Ja Vellerhän suorittais vaikka mitä kun osaa oikein ratsastaa. Multa se vaan ei suju. Se on hauskaa miten hevonen jonka on itse rakentanut, onkin oikeasti paljon hienompi ja osaavampi mitä itse on. Harjoitusravi on armollisempaa lonkille ja etenkin polville joten en kauheesti kevennellyt, alku- ja loppuravit vaan. Mentiin ravissa tosi kivaa serpentiinikuviota, ikäänkuin puolikkaita voltteja tms. Tai jonkunlaista kiemurauraa, miksiköhän sitä nyt vois sanoa... Lähdettiin kuten kiemurauralle, mut tehtiin kaarteista pienemmät ja ne loppui vähän ennen kentän puoliväliä. Veller oli kuin spagettia, niin meni mutkalle miten halusin :)

Talli oli hevosia täynnä joten tovi odoteltiin ulkona. Tai no... Jätin Vellerin odottamaan. Nostin vaan jalustimet ylös ja vähän vyötä löysäsin ja jätin tyypin tönöttämään pihalle. Hain tallista riimun ja narun ja köytin Vellerin pihassa seisovaan traikkuun kiinni. Otin varusteet siinä pois ja pian päästiinkin sisälle ja Veller sai suihkun. Rasvasin haarukset tervarasvalla, laitoin sitä hännäntyveen, vatsanaluseen, ryntäille ja leuan allekin. Ötömyrkkyä mulla on vanhassa Deetin suihkepullossa, siellä on laimennettua Absorbinen karkotetta mutta tosta pullosta on se suihkutusominaisuus rikki jotenkin joten jouduin kaatamaan sitä kädelle ja sillä tavalla sivelin sitte hevosen läpi. Vielä Helosan Solia kärsään ja Veller oli valmis takaisin tarhaan. Kauhee morkkis aina kun se jää siihen portille niin hylätyn oloisena seisoskelemaan ;(

Jos Veller tulisi myyntiin...

Mitenköhän helposti sen saisi myytyä ja mitä ihmiset tuollaisesta hevosesta olisivat valmiita maksamaan? Varusteineen, ilman? Varusteet käsittävät satulan, suitset, pari huopaa, pari riimua naruineen, muutama ulkoloimi ja kuivatusloimi. Sillees että nyt alkuun pääsee :)

Arvostavatko ihmiset sitä työtä mitä olen sen kanssa tehnyt vai pitäisikö sen olla samassa hintaluokassa kuin muutkin raskasvedot esimerkiksi Virossa?

Sen verran voin aukaista perusjuttuja, että Veller on koko minullaoloaikansa, eli 2v 9kk, ollut terve. Ei nuhaa, yskää, kuumetta, ontumisia, epäpuhtauksia, impparia, sädemätää jne. jne. Eläinlääkäriä on vaivattu vain rokotuksiin ja raspauksiin, raspaus sujuu rauhoittamatta. Sitä on hierottu ei-säännöllisesti ja aina ollut ihan ok. Jotain pieniä arempia kohtia, mutta niitähän taitaa löytyä vähän kaikilta hevosilta.

Vellerille sopii erittäin yksinkertainen ruokinta. Heinää, kivennäistä, pellavaa, suolaa. Pellavakaan ei välttämättä ole pakollinen, mutta tykkäähän vatsa siitä, Greenlinekin voi olla hyvä lisä muttei ole koskaan sitä saanut. Tuntuu vain, että moni sitä syöttää joten on varmasti ihan hyvä lisä sekin :)

On asiallinen käsitellä, tähän mennessä on tullut juttuun kaikkien erilaisten hevosten kanssa. On ollut orivarsojen kanssa, nuorten orien kanssa, ruunien, tammavarsojen kanssa, nuorten tammojen, aikuisten... IHAN kaikkien kanssa sopinut laumaan ja kaksistaan. Mikä ettei yksinäänkin mene, on tarhattu niinkin. Veller on seurallinen ja tykkää kun saa huomiota, mielellään tuntuu osallistuvankin kaikkeen puuhasteluun. Ei ole koskaan näyttänyt hapanta naamaa, irvistellyt, antanut hammasta tai koittanut potkia, edes uhkaillut ei ole.

Onhan Vellerissä huonojakin puolia, kengitys. Kengittäjästä riippuen pitää etupäätä varten rauhoittaa tai saattaa mennä ilmankin jos kemiat kohtaa. Kahdesta Domosedan-ruutasta riittää kolmeen kengityskertaan, annosta varmaan voisi pienentääkin jo, jolloin yhdestä ruutasta saa kahteen kengitykseen. Takapää menee ongelmitta ja ihan selvinpäin ja riittääkin että Domoa ruuttaaa kielen alle siinä vaiheessa kun kengitystä aloitellaan ja hommat alkaa takapäästä. Liian ronskeista ja "kova-otteisista" ns. asenteella kengittävistä ei pidä. Jos kengittäjä on rauhallinen eikä nosta jalkaa turhan ylös, menee etupääkin sujuvasti ilman mitään.

Maastovarma, ei kuitenkaan mikään robotti joten jos autolla kaahataan kovaa lähes kylkeä hipoen tai tulee isompia ajoneuvoja jotka nekään eivät näe vaivaa hiljentääkseen, saattaa jonkunlaista steppailua ja epäröintiä ilmetä. Tämän ainakin itse suon hevoselle, ei niidenkään tarvitse kaikkea sietää, etenkään ihmisten tyhmyydestä johtuvia seikkoja. Yksinään maastossa etenee rauhallisesti ja rennosti, kaverin kanssa voi vireystaso olla vähän korkeampi. Etenkin jos kaveri kävelee reippaammin, Veller ottaa pientä sipsutusravia  pysyäkseen samassa tahdissa. Toisinaan joku lenkkiseuralainen saattaa saada enemmänkin vipinää kavioon ja voi pikkujätti päästellä vähän reippaamminkin! Pysyy silti käsissä ja ihan korvat hörössä menee, eli ei ole kyse mistään haistattelukaahottamisesta ja ratsastajasta eroon pääsemisestä. Antaa vauhdin normaalitilanteissa alas ihan äänellä.

Tallissa on yksinään ihan ok sekä käytävällä että karsinassa. Kavereita saa tulla ja mennä, ei jää kaipailemaan niiden perään. Jos pidemmän aikaa joutuu karsinassa hengailemaan, niin saattaapa pistää pitkäkseen ja ottaa pienet torkut :)

Helppo ja vaivaton kaveri kaikenkaikkiaan, yhdeltäkään tallilta ei ole kuulunut valituksia käytöksestä tms. Päinvastoin, on enemmänkin hauskoja juttuja kuullut toisinaan.

Niin hallitsematonta menoa että..! NOT.

Ensin putsasin ja puunasin Velleriä pienen ikuisuuden tallissa. Suihkuttelin sheeniä ja selvityssuihketta ja letitin tukankin! Veller tykkää makoilla maassa ja vielä on paikkapaikoin sen verran märkää että kuraa jää jätkän kroppaan ja mulla on kuran irroittamiseen tosi hyvä työkalu. Veller tosin ei siitä enää tykkää kun sen karva on sen verran ohuempaa, jalkohin ei saa mennä sillä ollenkaan ja kroppaakaan ei ihan välttämättä tarttis raastaa... Mut no can do, sillä mennään koska sillä lähtee kurat niin hyvin. Saa Veller nyt vaan kestää jos kerta pitää siellä märässä maassa maata. Kuiviakin, ihan pöliseviä (!) kohtia kuitenkin ois myös tarjolla.

Lotan vanhoista suitsista oli otsapanta pidennettävänä ja pidennys tehtiinkin melko nopeasti! Jätin pannan tallille, että yksi tallilainen antais sen satulansovittajan (toppaaja, korjaaja, tekee nahkatöitä jne..) mukaan ja sinnehän se lähti. Ei mennyt montaa päivää kun tämä henkilö oli taas käymässä meidän tallilla, ainakin luulisin näin, ja otsapanta odottelikin eräänä päivänä Vellerin loimitelineen päällä :) Otsapannan lisäksi noihin suitsiin piti vaihtaa pidempi niskahihna, muut remmit onkin sitten Lottavainaan perintöä :) Annoin nämä joskus Outille kun hän oli tuore hevosenomistaja, muttei hänellä ollut niille käyttöä joten sain ne takaisin. Näihin kuuluu rintaremmimartingaalikin, ainakin rintaremmiosaa vois ihan muodon vuoks käyttää sitten kun Veller jossain vaiheessa hyppii jonkun kanssa esteitä ;) Lotalla oli joskus mustina ja ruskeina tämä setti. Ensin ruskeat kun oli ruskea satula. Sitten tuli musta satula ja onneksi Hööksiltä näitä vielä sai, kun pakko oli saada myös mustaan satulaan nämä! Mitenniin tykkäsin niistä joskus..? Ruskeana nämä kyllä ovat hienommat.

Ei käyty tekemässä kovin pitkää lenkkiä. Alkumatkasta erään talon pihalta tuli nainen kyselemään rotua ja korkeutta ja siihen tuli hänen miehensäkin. Jumituttiin siihen sitten juttelemaan varmaan yli puoleksi tunniksi :D Veller alkoi näyttämään jo kyllästymisen merkkejä ja lähti pikkuhiljaa pakittamaan sinne minne oltiin menossakin. Jatkettiin matkaa ja käännyttiin tuolle "baanailutielle". Elättelin toiveita että tänään ois ollut mun vuoro kokea vauhdin hurmaa Vellerin kanssa ja Sports Trackeriin ois saatu huimia lukemia huippunopeudesta ja mitä vielä.. Toi hevonen oli maailman eteenpäinpuskettavin! Laukkakin oli hitaampaa kuin kentällä varmaan ikinä... Höh. Ne on varmaan ne Karkin kärryt mitkä saa ton ihan höpöks. Pakko ryysiä niiden ohi ihan hulluna! Nappasin vähän videotakin kun oltiin tulossa takaspäin. Pari laukkapätkää. Hirrrvee menijä, ei voi laukata kotiin päin ollenkaan tai lähtee ihan hanskasta ja pysähtyy vasta tallinseinään ;)

Tässä linkki niille jotka eivät näe videota suoraan, mutta välttämättä haluavat sen katsoa ;)
http://www.youtube.com/watch?v=vQ8AiKhKBxU