Huh, mun tuli ihan lämmin!

Vaihdoin satulaan uuden Hello Kitty-huovan. Pidesin jalustimia reiällä. Mentiin kentällä. Aiheena tänään laukannostot, ihan piece of cake-juttu. No ei ollut!! Joku takkuaa nyt pahasti ja vahvasti vasemmassa. Laukkaa ihan ok mut millään ei tahtois sitä käynnistä nostaa. Ja kun minä tiedän että se nousee käynnistä, ni en hyväksy mitään raviräpellyksiä nostoiksi. En, en ja en. Ja huomaa etten mä oo millään muotoa läpi sielt ulkoa, vaatii aidan tuen et nostaa sen laukan, nostelin siis pääty-ympyrällä ja kentän keskellä nosti ihan väärin koko ajan, piti aidalla saada nostettua. Ulla oli Tikrun kanssa myös kentällä ja manasinkin miten vaikeeta voi laukannostot olla ja miten hölmöä on semmosista itsestäänselvyyksistä kehua. Mut kehuinpa silti. Vaikkei se tainnut mitään osata yhdistää. Oikealle ne nostot tuli paljon paremmin. Phuuh.. Jonkunlainen kevyempi välikausitakki vois olla ihan jees! Nyt oli KL:n talvibomber ja sen alla pelkkä toppi. Ja lämmin tuli kun sai tahkoa ja tahkoa.

Mut lämmin tuli Vellerillekin. Pesin sen lämpimällä vedellä ja kuivattelin sitä hetken aikaa kaulafleecen alla karsinassa. Tarhaan vaihdoin fleecevuorisen sadeloimen päälle ja viskasin heinäkasan takas tarhan puolelle, kun tullessani sen heitin sieltä pois ettei Pirkko söis kaikkea ;)

Eilen.

Eilen pölhöiltiin ihan vaan irtona. Pikkusiskoni Essi tuli portille seisomaan ettei Veller rysäytä siitä läpi, niinkuin se teki syksyllä -.-" Ensin Veller juoksenteli itsekseen, sit puuhastelin sen kanssa ihan höpöhöpöjuttuja. Joskus pitää olla näitäkin päiviä :)

 

OMG! Vihdoinkin!

Vihdoinkin minä sen sain ♥

Heppatarvikkeelle suuri kiitos ihan miälettömän nopeasta toiminnasta! Äitini on töissä Valintatalossa jossa on myös posti samassa. Keskiviikkoiltana siinä yhdeksän jälkeen, puolen kymmenen aikaan tästä huovasta käytiin fb-viestien vaihtelua kun Heppatarvike julkaisi kuvan myyntisatulasta jonka alla oli tälläinen huopa mustana punaisilla kanteilla. Huopaa siinä himostelin, sanoivat että liikkeessä on vielä yksi navy/lila ja kaksi musta/punaista. Navy/lila mulle!!!  Joten tämä on heti torstaina lähtenyt liikenteeseen, koska jo perjantaina äitini toi tämän mukanaan töistä tullessaan :D

Uuden kokoinen hevonen!

Tänään Outi sitten tuli koutsaamaan. Ensin tosin oli ohjelmassa Vellerin mittaus ihan oikealla säkämitalla. Tallinpitäjämme kun on loimittaessaan miettinyt, että jos hän on 175cm niin tuo hevonen on kyllä korkeampi. Eilen illalla sain tekstarin jossa hän kertoi hakeneensa säkämitan lainaan ja niinpä siis tänään mitattiin Veller. Miinustettuna hokit ja kengät, saatiin korkeudeksi 180,5cm. Järkyttävää :D Ei se kyllä tunnu noin suurelta ollenkaan, en ymmärrä mistä nuo sentit tulee. Vellerhän mitattiin harvinaisen virallisella mittausmenetelmällä nimeltään luudanvarsi-vatupassi-mittanauha huhtikuussa 2011 ja silloin saimme siitä 175cm korkean. No, kylmäverisethän kasvaa hitaasti ja pitkään, joten ei se tietenkään mikään ihme ole että on kasvanut. Nuo sentit vaan vähän hirvittää!

Mutta asiaan, siinä mittailujen jälkeen Veller olikin ratsastuskunnossa ja mentiin kentälle. Tänään oli ohjelmassa selkeät kulmat ja siirtymiset. Nopeat jalat ratsastajalla ja hevosella, niinpä niin... Toinen ehkä tajuaa jotain, toinen ei :D En ymmärrä kun en vaan sisäistä enkä opi. Ero tosin viime kertaan oli huikea, Veller oli jo paljon miellyttävämpi ratsastaa ja Outikin kehui muutosta, molemmissa :) Minä vaadin kerrankin! Takaset polki, vauhti ei ollut reipasta mutta laahaamista ei ollut havaittavissa.

Itselläni olen huomannut jo aiemmin, että jalustimet ovat vähän turhan lyhyet. Tosin jos niitä pidentää, olen ihan hukassa! Siis jopa reiän pidentäminen aiheuttaa jo sen, etten saa kevennettyä, tuntuu että jalustimet tippuu jalasta ja mikään ei kertakaikkiaan suju. Pitänee kovasti availla lonkkia vaan ratsastuksen alkuvaiheessa, voisi ehkä vähän helpottaa sitä pitkän jalan saamista. Lisäksi vanha ystäväni etukeno on saapunut ilahduttamaan minua. Jalkani seilaavat myös ihan kiitettävästi. Ja sitten on ongelma johon on syynä liian iso/leveä ratsu suhteutettuna pers'jalkaiseen kuskiin jonka säärenpituus on 40cm.

Niin. No, kuten kuvasta näkyy, jalustin saisi olla vähintään kaksikin reikää pidemmällä. Mutta minkäs teet kun hankalaa on! Näinkin! Mutta palatakseni tuohon ratsun kokoon suhteutettuna kuskiin. En saa alapohjetta hevoseen kiinni koska jalkani lepattavat yläpohkeesta alaspäin kutakuinkin ilmassa. Tai en tiedä lepattavatko, mutta ei ne hevosessakaan kiinni ole. Sitten kun alapohjetta pitäisi käyttää, en saa sitä ilman vääntöä hevoseen kiinni joten ratkaisen tämän ongelman viemällä jalkaa taaksepäin. Koska nilkkani ovat ehkä maailman jäykimmät, niin kantapäähän siinä sitten nousee hyvinkin helposti ja tyylikkäästi kohti taivasta. Voi elämä!

Mutta tässä loputkin kuvat, itsesensuuri oli kokonaan pois päältä, hevosen blogihan tää on ;)

Koutsaus muuttuikin kivaksi maastolenkiksi.

Outin piti tänään tulla koutsaamaan meitä. Vähän neuvomaan ja katsomaan miltä touhu näyttää. Outilla on paljon vinkkejä ja neuvoja kaikenlaisiin ongelmiin joten on erittäin hyvä omistaa ystävänä tuollainen Outi :D Mutta tänään heille tulikin menoa joten koutsaus siirtyi huomiselle ja tänään käytiinkin vain tekemässä kiva maastolenksu Vellerin kanssa. Mentiin sama lenkki mitä ollaan menty aiemminkin, tällä porukalla ja pari päivää myöhemmin Riinan ja Donnan kanssa. Ei vaan ihan täsmää Riinan silloiset Sports Tracker-tiedot noihin mun tänpäiväsiin... Nopeudet nyt on aina muuttuvia käsitteitä muttei tuon lenkin kilsojen nyt pitäs mihinkään muuttua... Ja kun silloin vielä Riinan ohjelma oli stopannut about puolisen kilsaa ennen tallia eli noilla kuljetuilla reiteillä ois jopa kilometrin ero. Hassua... Noh, sitä tulee varmaan vielä mentyä tässä joten katson antaako tuo mun sovellus jotain eri kilometrimääriä vai onko tosiaan sitten vain sovellusten välinen ero... Kumpi lie sitten oikeassa.

Velleriltä tarttis leikata tai ajella vuohisista karvat. Sillä on ihme rupea siellä, sit sais pestyä ja rasvata. En tiedä onko riviä vai jotain kurarupea vai mitä mahtaa olla. Ihan siis auki olevat haavaumat jotka välillä häipyy ja nyt on taas jonkun aikaa ollut kiusaamassa.

Ohops. Mihin katosi järki?

Ostokset!

Tänään oltiin Outi-ystäväiseni kanssa Turussa tuhlaamassa aikaa ja rahaa ilman lapsia. Päivä alkoi Börjesiltä jossa bongasin kivan musta-turkoosin salmiakkinarun. Mjuu, en yleensä tykkää salmiakkinaruista mutta tuossa oli niin kivat värit... Siihen löytyi sitten ehkä vähän tylsä musta riimu, mutta ainahan sitä voi vähän tuunata :) Ja siis kun olihan siihen naruun nyt edes joku riimu saatava! Ilokseni huomasin myös, että Börjes myy Marstallin rehuja, joten nappasin sieltä pari säkkiä Sinfonieta myös mukaan. Eipä tarvinnut niiden takia sitten myöhemmin koukata enää Suomen Ratsutarvikkeen kautta.

Börjesiltä matka jatkui takaisin kohti tulosuuntaa, poikkesimme K-Maatalouteen kun muistin että siellä on joskus jotain hevostarvikkeita ollut. No, ensinnäkin, menimme sinne missä se on ennen ollut. Pikainen googlaus antoi uuden osoitteen, kännykän navigaattori laulamaan ja johan löydettiin oikeaan paikkaan. On nuo nykyajan kännykät vaan käteviä!

Siellä ensin tutkaskeltiin kenkäosastoa, siis hevosten kenkäosastoa. Vitosen ratsupopot oli suurimmat mitä heillä hyllytavarana oli. Vellerhän käyttää kutosia. Sitten löydettiin joku alelaari josta Outi nappas itselleen, tai siis Lantulle, fullneck villaloimen kun Lantun tarhakaveri meni syömään Lantun vanhan villaloimen. Hintaa sillä loimella oli vajaa 40e! Löytö :) Hiplaskeltiin muutenkin loimiosastoa, sen jälkeen satulahuopia ja silmäni osuivat kouluraippaan jonka kädensijan alapuolella oli pieni rivi timantteja. Joooo, mä tahdoin sen :) Outi nappas vastaavan esteraipan kun tuo oli viimeinen kouluraippa. Seuraavaan hyllyväliin ja Outi sovitteli Mountain Horsen tarjoustakkeja ja ottikin siitä itselleen sopivan välikausitakin kun sellaisellekin olisi tarvetta. Itse katselin riimuja, suojaosastoa (minishettis-kokoiset bootsit!) ja tököttejä. Jotenkin siitä sitten eksyttiin takaisin sinne huopaosastolle, ohops kun olikin muutamat hupparitkin siinä vieressä ja voi että kun sattuki sopimaan hupparit huopiin ja toisinpäin!

Hupparin selkämys.

Outi laskeskeli et jos kaikkea alkaa ostamaan ni tulee turhan kallis keikka, ja jossain välissä hän olikin käynyt kiikuttamassa villaloimen pois ja se MH:n takkikin meni takaisin paikoilleen kun yhtäkkiä soviteltiin molemmat HV Polon huppareita. Ja just sopivasti oli molempiin huppareihin sopivan malliset satulahuovatkin siinä tyrkyllä, minulle koulumallinen ja Outille yleis.

Huopa ja huppari olivat pääväriltään mustat, niissä oli ihanan hempeää vaaleanpunaista kirjailuina ja reunapunoksena. Mitä ihmettä?! No, nämä ei ole ollenkaan niin erikoiset kuin Outin. Hänen huopansa ja hupparinsa ovat tummansiniset :D Eikä siinä muuten mitään, mut kovasti Outi on uhonut ettei heille mitään sinistä tule ;) Kunhan päästään kevääseen ni räpsitäänki sit kivoja mätsäyskuvia.

Ens kerralla jää lapa talliin takajalkojen kanssa!

Mentiin pellolla ja kentällä Vellerin kanssa tänään. Jestas että se vasen lapa voi olla itsepäinen! Punkee, punkee vaan eikä millään usko. Raippaa kun pitää lapaa vasten ja samalla käyttää johtavaa ohjaa, on asetus ja taivutus hyvä mut eipä sitä hyvyyttä kauaa kestä kun taas se lapa ilmestyy sieltä etuilemaan ja asetus häviää. H-u-o-h. Mä en ymmärrä miks tän kaiken pitää olla niin hankalaa! Ja mä en muista et tommosta ongelmaa ois ollu aiemmin, et oiskohan tässä hierojan paikka pikkuhiljaa? Lisäks vasen laukka nousi pellolla huonommin kuin oikea. Oikea nousee kivasti ja tosi siististi käynnistä mut vasempaan se tykkäs lähteä raviin ja kaahailla ravissa vaan :( Ja kun minä en jää ajamaan ravista laukkaan, vaan se on ravi seis ja takas käyntiin ja uus nosto. Saikin nostella hetken aikaa... Voi ei. Nytkö mulla sit on vaivainen hevonen :( Kentällä en laukannut sit enää ollenkaan, siellä vaan ravattiin ja tuskastelin sen lapaongelman kanssa. Sen jälkeen heitinkin ohjat pois ja tsekkasin istunnankuuntelua ja miten hyvin on ulkopohje kuulolla. No ei hyvin.. Tai siis oli hyvin, mut hyvinkin valikoivalla kuulolla. Menin isoa ympyrää toisessa päädyssä ja se ympyrämuodostelma pysyi hyvänä kunnes tultiin kohti toista pitkää sivua keskellä kenttää jolloin ois pitänyt taas kurvata kohti päätyä, ni täähän käänty kohti porttia. EI! Harjotusravilla mentiin ja hyvin sai siellä istunnalla ja painolla ohjailla mut joka ikinen kerta siinä ympyrän tietyssä kohtaa se karkas ja lähti kohti porttia. No, käytin sitä hyväksikin ja jatkoin siitä hänen käännöksestään toista ympyrää, eli tehtiin kahdeksikkoa ja hyvin meni huijaus läpi ;)

Loppukäyntien ajan juoruilin puhelimessa ja kun olin ratsastuksen ja Vellerin tarhaan viennin jälkeen lakaisemassa käytävää, tulivat Tanja ja Ulla matkiskisoista kotiin. Ulla kävi kysymässä josko tulisin auttamaan heppojen purkamisessa ja minähän sit menin. Juteltiin siinä vielä Tanjan kanssa niitänäitä ja lopulta karkasin kotiin syömään ja saunomaan.

Uusilla teillä!

Siinä taas lenkkifaktaa. Tanja lähti Pekan kanssa mukaan, Riina oli Donnalla ja Tanja toimi siis lenkinnäyttäjänä. Päästiin uusia teitä menemään ja oli vaiks kuin kiva lenkki! Taidetaan Vellerin kans alkaa kuluttamaan tota reittiä jatkossa useamminkin :) Sopivasti tietä et vois mennä laukalla ja ravilla ja sit pienempää metsätietä keskellä ei mitään ni tuli hangessakin kahlailtua. Ei sen erikoisempaa kommentoitavaa reissusta, tilsoja taas vaihteeks tuli ja lunta sateli koko ajan lisää. Menis ees pakkasen puolelle :/

Hepat loimineen takas tarhoihin, Veller pääsi isäntänä näyttämään paalin paikan kun niiden tarhaan tuotiin uus paali kun olin Vellerin sinne vienyt. Heti kiinni vaan kun Tanja sai muovit päältä repästyä :D

Hämärähommia.

 Hahaa, täähän on vaiks kui kiva juttu!

 

Mahtaakohan nuo kilokalorit olla Vellerin kuluttamia? :D
Mutta juu, tuommonen eestaas-lenkki tehtiin, menomatkalla vielä jonkun aikaa näki ilman valoa mut jossain vaiheessa piti se otsalamppu napsasta päälle kun pimeys vaan oli väistämätöntä :) Oli kiva ja raikas lenksu lumisateessa, tosin hermot meni kun tilsakelihän tuolla on ja aina käyntipätkissä ne korkkarit tuli alta aikayksikön. Ja sit kun tuo hevonen raastoi niitä hermoja vielä ihan huolella! Joo, mä ymmärrän et pimeessä on erilaista mennä mut hei, eiks hevosten hämäränäkö kummiskin oo aika hyvä? No ehkä se auraamaton tie vaikutti kans omalta osaltaan et oli vähän hankala hahmottaa sitä tietä mut onhan siellä nyt ne penkat kummiski ees vähän korkeemmat! Voi kyllä, Vellerillä tuntu siis olevan kaks vaihtoehtoa missä kävellä. Keskellä tietä tai jatkuvasti yks jalka ojassa -.-" Sit kun mä sitä ohjailin millon mihinkin ni kaula ja kroppa meni sit ihan eri uria ja tämäkös aiheutti ihan hirveen hirveen tasapainomuutoksen ja johan ne jalat sit lipsuiliki mihin sattuu. Ne lavat, ne lavat... Lavat haltuun huutais Outi!

Ei mitään vauhtimaastoa tehty. Hölkkää kohtuupitkät pätkät siellä täällä ja muutamat laukat. Tosin kun käytiin yhdellä uudella tiellä ni siellä käveltiin suurimmaks osaks kun ei tuolla pimeässä nähnyt tarpeeksi eteenpäin mitä tulee mutkan jälkeen. Ja olihan siellä pimeässä ihan kiva kävelläkin lumisateessa :) Joskus pitää vähän fiilistelläkin. Kohotellaan tässä nyt pikkuhiljaa kuntoa ja katotaan mikä on joskus sit Vellerin huippunopeus. Lottavainaa veteli koppikset perässä jäällä huippunopeudekseen 55km/h mut sen kun muuttaa juoksijoiden kilometriajaksi niin se huitelee ihan mm-vauhteja joten se ei kuitenkaan ole ihan koko totuus vauhdista :) Sellasta viittäkymppiä muistan sen juosseen sit vähän pidempiäkin pätkiä. Ja täytyyhän tässä pitää kuitenkin sekin fakta mielessä, että eihän tollanen raskas kylmäverinen nyt vaan voi mitenkään edes kiitolaukalla päästä samaan vauhtiin mihin jenkkiravuri kisakuntoisena ravilla. Mut onhan tää nyt mielenkiintosta seurailla kuitenkin!

Veller sai lenkin jälkeen mehut ja vein sen loimitettuna takas tarhaan. Vaikka vähän ärsyttikin ni olihan tuo nyt kokonaisuudessaan ihan parasta ♥

Maastossa. Vähän Sports Tracker-tietoa.

Riina soitti eilen iltapäivällä, en enää muista mitä asiaa mahtoi oikeasti olla mut kun totesin et ratsastamaan oon tässä pian menossa, niin hän kysyi josko kysyisin Tanjalta saisko Donnaa lainata. No minäpä kysyin, Donna liikeni käyttöön ja siitä sit suurempia odottelematta oltiinkin jo lähdössä.

Veller on viime aikoina polkenut takasiinsa joten kaivoin sille suojat, ne rumat Horzen neopreniset missä on heijastintarrat ja suojittelin jäbän takaset. Antoipa aikas kivasti pistää suojat, edistystä :) Siis ei tietenkään täysin jalkojaan nostelematta niitä antanut laittaa, mutta aiempaan verrattuna melko kivuttomasti kuitenkin. Käytiin tekemässä sama lenkki mikä keskiviikkona mentiin suokkien kanssa. Riinalla on Sports Tracker ladattuna puhelimeensa ja tässäpä siitä luntatut tiedot meidän lenkistä:

"1tunti 7,50km, keskinopeus 7,5km/h ja maksimi 29,4km/h, Katoin kartasta, niin se oli stopannu just siinä ennen ylämäkee kun on se risteys"

Ja tästä risteyksestä kävelee varmaan viitisen minuuttia vielä tallille.
Tästä sovelluksesta innostuneena latasin omaankin luuriini sen ja nytpä saadaankin sitten jatkossa hyvinkin tiukkaa faktaa meidän lenkittelyistä :D Ja kuinka tehokkaasti tulee kentälläkin työskenneltyä. Mut ihan kiva sovellus, ilmainenkin vielä kaiken lisäksi ja toivottavasti myös luotettava..? Jos vaan muistaa sen aina pistää päälle. Kun aina ei muista katsoa kelloa kun lähtee, tai heti kun lenkiltä tulee ja ne taitetut kilometrit sit ainakin on ihan pimennossa.

Heposet ei mitään kovin hikisiä olleet lenkin jälkeen. Sopivan lämpimiä vain. Ja kun tosiaan Donna on 22v ja viime vuodet kohtuukevyesti liikkunut niin sen kanssahan ei mitään revittelylenkkejä voi tehdäkään. Tosin tammamamma itse on asiasta toista mieltä ja toisinaan tekee hyvinkin teräviä rykäsyjä ja tälläkin kertaa me jäätiin Vellerin kanssa vähän jälkeen. Eli meidän maksimivauhti ei suinkaan ole hiponut karvan vajaa 30km/h ;) Mutta tosiaan, oma Sports Tracker käyntiin ni katotaan miten liha sit liikkuu!

Kuka ei kuulu joukkoon..

Eräs tallillainen laittoi viestiä jos tänään päästäs yhdessä maastoon, on jokusen kerran jo pitänyt mennä mutta aina on ollut esteitä ettei aikataulut ole menneet yksiin. Tänään meni :) Olin puolen kilometrin päässä tallilta kun hän soitti et missä olen, et jos mennään neljästään kun pari muutakin oli lähdössä. No tokihan se käy :)

Pistettiin hepat melko pikaisella vauhdilla kuntoon ja lähdettiin maastoon. Maastokavereina tänään oli kolme suomenhevosta joista kaikki rautiaita ja jollain tapaa liinahtavia kuontaloistaan :D Tuli todellakin fiilis et kuka ei kuulu joukkoon! Oltiin tunnin verran liikkeellä, melko rauhallisesti ja mentiin sama lenkki mutta lyhennettynä joka mentiin joulupäivänäkin. Oli kivaa, ihan huippua pitkästä aikaa päästä seurassa maastoon. On ihan eri tavalla fiilistä kun ei tarvi aina itekseen mennä :)

Sit ku pääsis vielä maneesin puruille keventelemään ni ois ihan parasta!