♥ ♥ ♥

Pumppasin ja lypsin (lypsäsin? :D ) Juliukselle maitoa evääksi ja jätin hänet äidilleni hoitoon päästäkseni Vellerin kanssa kunnolla maastoon. Tunti me oltiinkin reissussa, mentiin ihan vaan tietä pitkin ja tultiin samaa tietä takaisin. Kaikki ihanat askellajit käytiin läpi, vaikka ensin vähän epäröin ottaa laukkaa. Ensimmäistä kertaa oli Vellerin selässä olo etten luota siihen :/ Se on ollut niin täynnä menohaluja, vaikkei se normaalisti kerää pidemmistäkään vapaista mitään pöllövirtaa, mutta jostain syystä nyt se on ollut ihan vitipää. Suoraan sanottuna. Tästä syystä olin varma että se kiikuttaa minua ihan 6-0 mutta onneksi kuitenkaan ei :) Ensin otin menosuuntaan pienen ylämäen laukalla, sitten uskalsin takaspäinkin ottaa muutamat laukkapätkät ja hienosti tuo piti vauhdin ihan rauhallisena ja antoi laukan äänellä alas, kuten ennenkin :) Parasta ♥

Nyt voisi tuota rintamaitoa varastoida enemmänkin, lähinnä siis pakastaa niin saa pienen miehen useamminkin äidille hoitoon ja itse pääsee rauhassa tallille :) Mä olen niiiin kaivannut tuota!

Se alkaa taas..

Kun pääsee taas aloittelemaan tätä harrastusta uudelleen pitkän tauon jälkeen, niin olisihan se pitänyt arvata että uhkaavasti meinaa lähteä hanskasta heti alkuun hommat näiden varusteiden suhteen. Etenkin niiden hankintojen suhteen...

Ensin ne ohjat. Ohjia on riittävästi varaohjiksi asti niin MIKSI piti tilata ne uudet vielä? Ovat varmasti hyvät juu, en minä sillä. Mutta kun tosiaan viimeiset 7v on omien kanssa menty suurimmaksi osaksi grippiohjien kanssa ja sitä ennenkin lainahevosilla niillä mitä milloinkin on sattunut suitsissa olemaan niin mitä niin erikoista voi olla ohjissa joilla oli hintaakin minun mittapuullani paljon. Nimenomaan paljon ohjiksi.

Nuo eilen sovitetut timanttiotsapanta-suitset eivät puolestaan olleet kallis hankinta. Ne ovat yhden tallilaisen entisen ylläpitohevosen vanhat suitset ja ostin ne parillakympillä. Mutta kyllähän yksi hevonen ois pärjännyt ilman viidensiä suitsia.

Mutta tänään... Mikä ihmeen voima sai minut googlettamaan Equiline Octagon sillä ajatuksella, että oiskohan jotain uusia kivoja värejä? Ja kun meillä on huopia, myös Equilinen huopia, ennestään jo ihan riittävästi eikä tuo minkä nyt sitten pistin tilaukseen, poikkea värinsäkään puolesta jo olemassa olevista huovistamme. No, ei ole Equilinen huopaa sen värisenä... Tilasin nimittäin "mittatilaushuovan" eli täysin omavalintaisen värin, kantin ja punosten puolesta. Sen tulemisessa menee 4-8vk koska luonnollisesti tilaus välitetään Equilinen tehtaalle Italiaan jossa niitä tehdään. Huopa on väriltään vaaleansininen, kantti samaa väriä ja reunaa tulee kiertämään kaksi 6mm punosnauhaa, savunsininen ja hopea.

Kiinnostaisi vaan tietää mikä kumma sai tilaamaan juuri vaaleansinisen huovan :D

Tilasin myös luumun värisen Horse Guardin pad-huovan. Meillä on viime talvesta jo yksi luumun värinen setti, Horse Guardin nekin :) Paitsi takki on PK:n. Setti sisältää siis takin lisäksi kouluhuovan, pintelit, riimun, narun ja fleeceloimen luumun värisinä ja niistä on ainoastaan huopaa ehditty käyttää viime keväänä. No, tänä talvena uusi yritys ;)

Multa lähti joskus pahastikin hanskasta tämä varusteiden hankkiminen entisen hevoseni kanssa, Vellerin kanssa on vähän ollut hillitympää kun sille on kokonsakin puolesta jo aivan täysin mahdotonta ostaa jokaiseen huopaan sopivan värinen suojasetti. Tai monia erilaisia loimia vaan siksi että ne on niin kivan värisiä. Luojan kiitos tolle ei mahdu juur mikään! Samoin riimujakaan ei ihan kaikkia ole saatavilla x-full -kokoa ja jos on, niin ei löydy välttämättä riimuun natsaavaa narua joten jää helposti sitten riimukin ostamatta.

Ja tästä hulluuden paluusta tulikin mieleeni, että pitäis varmaan tarkastella meidän varustelistaa ja vähän päivitellä sitä.

Reikäpään tuuletusta.

Mentiin äidin kanssa taas tallille. Oli ajatuksena irtojuoksuttaa, kun ensin meinasin että olisin ratsastanut, mutta päätin sittenkin päästää vaan Vellerin kentälle irti kun oli sen verran sateista enkä viitsinyt äitiä ja Juliusta siellä sitten niin pitkään seisottaa jos ois alkanutkin satamaan.

Velleristä lähtee ihan hirveästi karvaa, joten rapsuttelin sitä ensin tallissa metallikarstalla pois. Lähtee ihan kivasti sillä kun vaan vetelee edestakaisin, eikä tarvitse jynssätä. Selvittelin myös jouhet ja eikun kentälle.

Kentän porttina on kaksi "lautaa" joista vedin ylimmän paikoilleen Veller narun päässä, sitten irrotin sen ja sehän ampaisi hirveellä pukkilaukalla samantien kentän toiseen päähän :D Vedin toisenkin laudan paikoilleen ja jäin kameran kanssa kuvausasemiin. Veller oli ihan pölöpää :D Ei tarvinnut käskeä! Ajattelin, että saanko edes muunlaisia kuvia kuin pukki-loikka-laukka-loikka-pukki...

Irtojuoksutuksen päätteeksi otettiin muutama vauvakuvakin ♥
Tallissa sovittelin uusia suitsia, vähäks hienot! Sovituskuva irtojuoksutuskuvien jälkeen ;)

Liebster Blog

Sain Tarulandia-blogin kirjoittajalta, Tarulta, Liebster-haasteen. Kiitos ♥

En kuitenkaan seuraa mitään alle 200 lukijan blogeja niin aktiivisesti, että osaisin tähän nimetä ne viisi. Muutenkaan en muista enkä ehdi säännöllisesti selailemaan blogeja läpi siinä mielessä, että osaisin nostaa esille viisi jotain tiettyä, kun ei tosiaan niitä alle 200:n lukijan blogeja edes ole niin paljoa joita luen. Toki voisin heittää haasteen taas takaisin Tarulle sekä Martzulle, heidän blogejaan tulee seurattua muttei viitsi bumerangina paiskia samaa haastetta menemään edestakaisin ;)

Eli olen pahoillani, skippaan tämän haasteen melko törkeästi :(

Yhden blogin haluan kyllä mainita. Ihanaisen Hillan kirjoittama blogi Eläinten Laitila ♥
Hillalla on kotonaan miniaaseja, vuohia, pupuja, kanoja, lampaita, kissoja, koiria..? Monenmoisia karvaisia ihanuuksia tekemässä elämästä elämisen arvoista. Hilla on myös mukana eläinsuojelutoiminnassa.

:)))

Ajateltiin eilen äidin kanssa mennä tallille. Otettiin Juliukselle vaunut mukaan ja suunniteltiin että tehdään joku pieni kävelylenkki, otan Vellerin käsihevoseksi ja äiti saa työnnellä vaunuja.

Tallille oli saapunut uusi hevonen, kivannäköinen suokki :) En tiedä siitä vielä muuta kuin että kenen hevonen se on :D Hänellä oli aiemmin tuolla ylläpidossa toinen suokki joka lähti takaisin omistajansa luo ja oli juttua ennen meidän muuttoa, että vuokrailisi ehkä Velleriä, tai ottaisi ylläpitoon, tai puoliksi tai jollain diilillä. Muttei Veller sitten ihan ollut sitä mitä hän hevoselta toivoo ja itsekin asiaa mietittyäni tulin silloin siihen tulokseen että Vellerin on nyt ihan hyvä vähän pitää taukoa kaikesta. Jatketaan sitten yhdessä "joskus".

Kuva © Petra R.

Tallin pihassa kun hain Vellerin tarhasta, annoin sen haistella vaunuja jos se olisi niitä vaikka vähän ihmetellyt. No eipä ihmetellyt eikä varmaan edes kuullut kun äiti lähti työntämään niitä meidän perässä talliin. Ei kai nyt perusjärkevä Veller sellaisia pelkää, tai ihmettele tai edes viitsi noteerata ;)

Harjailin ja selvittelin jouhia, ihmettelin taas miten Veller tuntuu niin kovin suurelta, ihan kuin olisi ottanut jonkun kasvupyrähdyksen :D Vai onkohan sen selkä noussut kun ei sillä ole ratsastettu? Niin pieni ja hentoinen hevonen että johan siinä ihan selkä notkahtaakin kun siellä tyttöset istuskelee ;D
Sain siinä harjatessani mielestäni aivan loistoidean jonka ajattelin ääneenkin: jos pistäisinkin tälle satulan selkään. Samalla vilkaisin vähän asustustani, liukkaat Puman ulkoiluhousut (tuulihousut?) ja sileäpohjaiset lenkkarit. No kyllähän niillä nyt pienen käyntiköpön voi tehdä.

Äiti sit meinas et mennäänkö me sit vaan siihen suljetulle alueelle, tarkoitti kenttää. Kysyin et miks? Kun samalla oli tarkotus vaunutellakin. Kun hän meinas et jos Veller sit lähtee ties mihin kun tielle mennään :) Valaisin äitikultaani et olen Vellerin kanssa enemmän mennyt pitkin teitä kuin missään aidatulla kentällä, Tarunkin tallissa kun asuttiin, niin eihän siellä edes ollut kenttää vaan mentiin pelloilla ja teillä. Voi äitiä :)

Kävin kentällä kyllä sen verran että nousin siellä jakkaran päältä selkään. Veller on kehittänyt kevään ja kesän aikana hyvinkin sujuvaksi ärsyttävää uutta tapaa: se lähtee liikkeelle kun ratsastaja on ponnistanut toisen jalustimen varaan eikä ole oikea jalka vielä edes ylittänyt selkää -.-" Helpostihan sinne kiipustaa, ei siinä. Mutta on vaan ärsyttävää että se on tuollainen, kun aikanaan on opeteltu siihen muottiin että liikkeelle ei lähdetä ennen kuin siihen annetaan lupa. Kuskilla on oikeus istahtaa rauhassa satulaan, laittaa toinenkin jalustin jalkaan, tsekata niiden pituudet, kiristää jopa vyökin ja vasta sitten annetaan merkki liikkeellelähdöstä. Ja Veller on odottanut sitä ihan nätisti, mutta eipä odota enää.

Lisäksi se oli kyllä ihan tajuttoman kova suustaan, ei pysähtynyt sitten millään kun vaadin ottamaan seis että saisin itse pyytää sitä lähtemään liikkeelle! Nyt alkaakin sitten herkistäminen prkl. Tuollaista kivikovaa jäärää en todellakaan siedä. Jo se, ettei Veller käytävällä enää väistä pelkästä maiskutuksesta (tai jopa pelkästään siitä, että olen vaihtamassa harjatessani puolta eli ilman mitään käskyä/pyyntöä), on ärsyttävää ja syytä on taantua takaisin herkkis-Velleriksi.

Mutta tosiaan, tiellehän sitä sitten lähdettiin kun sain jätkän kentällä seisomaan edes pari sekuntia ja kiitin siitä. Mulla oli kamera mukana jos olis jotain kivoja syksyisiä kuvia saanut taluttelulenkiltä, mut saipa sillä otettua sit muutamat ratsastuskuvatkin.

Veller suunnittelee julmuuksia joiden toteutuksen estin heti alkuunsa.
Niin paha ilme sillä on!

Veller oli erittäinkin menevällä päällä.

Koko ajan sain pysäytellä sitä kun se ei kertakaikkiaan malttanut kävellä ja äitini tuli vaunujen kanssa perässä. Ei ollut tarkoitus kuitenkaan juoksulenkille lähteä vaan ihan köpsötellä vain. Pienen pätkän tosin otin ihan tarkoituksella ravia ja siinä samassa kun pohkeilla hipaisten vinkkasin pientä painetta kylkiin, tunsin kuinka selkä nousi, pää painui alemmas ja seuraavassa hetkessä ois varmaan noussut takapää ja tätä naista ois viety ihan kuus-nolla. Poistin nämä ajatukset jätkän päästä samantien ja saatiin pätkä ihan asiallista mummoravia, synnytyksestä kun oli kuitenkin kulunut vasta kaksi viikkoa ja yksi päivä, niin halusin ottaa varman päälle ja mennä ihan rauhassa.

Suurimman osan lenkistä Veller meni sellaista pientä hytkynkytkyn-hölkynkölkyn tepastelua, reippaan käynnin vauhtista pikkuravia. Kunhan tulee aika että otetaan korvikkeet Juliukselle rintamaidon kaveriksi, niin saan jätettyä pienen miehen äidille tai siskolle hoitoon ja päästään Vellerin kanssa reippaamalle maastolenkille.

Ehdittiin talliin juuri sopivasti sateen alta suojaan. Sääennuste oli kuitenkin lupaillut, ettei illemmalla enää sataisi joten en loimittanut Velleriä tarhaan. Olis pitänyt, koska siinä kun vein loppuja kamoja paikoilleen ja lakaisin käytävää, alkoi sataa ihan kaatamalla. Eikä se loppunut ihan heti. Ei Veller sateeseen sula tietenkään, mutta olen melko varma että se on märkänä ja kutisevana käynyt kurassa kieriskelemässä oikein antaumuksella :D

Peruuttelin auton ihan oven eteen ettei äidin ja Juliuksen tarvitse sinne kaatosateeseen mennä ollenkaan. Kotimatkalla saikin pyyhkijät pistää viuhtomaan ihan täysillä, voin kertoa että vähän otti päähän etten lykännyt sitä sadetakkia Vellerille...

Räpsin äidistä ja Velleristä myös pari kuvaa ennen kuin vein jätkän tarhaan.

Vauva maailmassa ja tallillakin käyty!

Pieni poikani syntyi perjantaina 7.9. klo11:30 ja pääsimme kotiin jo sunnuntaina koska imetys oli lähtenyt hyvin käyntiin, molemmilla oli vointi hyvä, vauvan paino ei ollut laskenut liikaa eikä sillä ollut ihossaan sinivalohoitoa vaativaa keltaisuutta. Saimme tosin heti seuraavaksi päiväksi vielä ajan paino- ja ihonvärikontrolliin mutta itselläni halu lähteä kotiin oli niin suuri, että mieluummin päätin ajaa sen 60km kotoa TYKSiin kuin olla siellä enää yhtään ylimääräistä.

Lauantaina kävimmekin pienen miehen kanssa tallilla Velleriä moikkaamassa! Vein äitini luota isolle miehelle omppuja hyvitykseksi lähes kahden viikon tallitauon jälkeen. Esittelin pienen miehen isolle miehelle ja laskin pienemmän siihen käytävälle, hän uinui kaukalossaan joten ei ollut häntä haistelleesta isosta nenästä ollenkaan tietoinen :) Pienempi alkoi siinä heräillä ja päästeli kitinä-ääniä ja taisipa kerran parkaistakin vähän kovempaa, Veller katseli tallin ovesta ulos kummissaan. Ei se tajunnut että ääni tuli siitä lähempää, pari metriä alempaa :D

Vein Vellerin takaisin tarhaansa ja jäin tallinpitäjämme kanssa satulahuoneeseen kahvittelemaan ja höpöttelemään niitä näitä. Pieni mies alkoi osoittamaan tyytymättömyyttään ja oli nälkäinenkin jo vaikka juuri ennen tallillelähtöä olin hänet imettänyt ja ajattelin sen pitävän hänet tyytyväisenä tallireissun ajan, ei me siellä nyt niin kauaa edes oltu ;)

Synnytyksen jälkitarkastus on minulla vasta lokakuun lopussa. Monet ovat sanoneet ettei sitä ennen saisi ratsastaa, mutta itselläni kaikki taisteluhaavat tulivat sisäpuolelle, joten ajattelin kyllä kokeilla ratsastusta jo aiemmin. Pääseehän sieltä selästä sitten alas jos pahalta tuntuu.

Olin myös mainoksen uhri ja tilasin Viljar Shopista itselleni uudet ohjat, koska meille on tulossa uudet suitsetkin :D Suitset ovat sirot mustat aachen-turparemmillä varustetut joissa muotoiltu timanttiotsapanta ja ohjat ovat tälläiset joita Viljar Shop mainosti Facebookissa ja minä sitten lankesin... :D

"UUTUUS!

Bagari BioThane® Dressage ohjat

BioThane® materiaali on miellyttävän pehmeää ja erittäin luistamatonta!

Oletko haaveillu siisteistä sileistä nahkaohjista mutta ne vain eivät pysy käsissä..? Bagari BioThane® ohjat eivät luista ja näyttävät laadukkaalta nahalta! Miellyttävät vaikka paljainkin käsin pidellä.

Bagari BioThane® Dressage -ohja on kokonaan sileää luistamatonta BioThane materiaalia solkiin asti ilman stoppareita.

Nämä elegantit ohjat sopivat erityisen hyvin kouluratsastukseen!

Näitä kun kokeilet, et enää halua muita ohjia käyttää :)

Full-kokoa, pituus n. 290 cm. Hinta 47 euroa."

Nyt sitten kelpaa palata ratsaille :)