Kooste.

Keskiviikko - torstai - perjantai.
Vellerillä oli vuoroviikko, joka toinen päivä kävelylenkki, joka toinen päivä vähän reippaampi. Perjantaina käytiin ravilenkillä uusissa maisemissa, ensin ohitettiin lehmälaidun jossa rinnalla laukkaavat lehmät oli jotain ihan hirveää! Kun lehmistä selvittiin, oli heti seuraavalla laitumella pari shettistä ;) Ihan siis kamalaa. Perjantaina kävin myös Kalileilla maastoilemassa. Oli tarkoitus mennä joku kiva rento lenkki, mut Kalilei päätti näyttää miten ravurit painelee ja moinen käytös kyllä aiheutti ihmetystä meissä kaikissa kaksijalkaisissa. Ihme ennennäkemätön virtapiikki :D

Lauantaina en ratsastanut, illalla ruokin kissat ja hevoset sekä tarkastin vedet. Sunnuntaina Vellerillä oli taas hieronta. Tällä kertaa löytyi koipilihaksesta pientä kireyttä, hieroja-Jaana kyselikin Velleriltä, että onko tullut pukiteltua. Myöhemmin selvisikin, että Vellerillä ja Voitolla oli ollut hurjat juoksenteluskabat ja vastakkain pystyynhyppelyjä. Se selittääkin että on vähän kireyttä lihaksissa ;)

Eilen käytiin sänkkärillä, pääosin ravityöskentelyä. Alkuverkoissa otettiin vähän laukkaa kahdeksikolla parin raviaskeleen kautta vaihtaen. Hiukan käyntiväistöjäkin otettiin, jostain syystä oikealle väistäminen on tosi hankalaa, vasemmalle menee tosi sujuvasti.

Koska olen viime aikoina ollut tosi innoissani Vellerin ratsastettavuudesta, palautti eilinen ratsastus minut taas maanpinnalle. Ravissa oli ihan ääreismahdotonta taipua myös kaulasta vasemmalle. Niskasta kiva asetus, kroppa taipui mut kaula pysyi tönkkönä. Kun sain sen vihdoin edes vähän taipumaan, kiitin ja pidensin ohjaa loppuraveja varten. Veller tuntui tosin muutenkin olevan jo tarhasta haettaessa vähän nuutunut, tiedä sitten onko niillä ollut Voiton kanssa astetta rankempi yö tai jotain...

Vellerin jälkeen kävin sisällä kaffettelemassa ja syömässä herkkua, kaura-omenapaistosta :) Selailin Finn-Tackin tuoretta kuvastoakin läpi ja totesin että haluan lämpösen :D Toisaalta Vellerin kanssa on kuitenkin ollut niin vaivatonta tuo harrastelu ja saa kokea itsekin onnistumisen tunteita, etten ehkä olisi valmis ostamaan lämpöstä radalta ja aloittamaan sieltä kaukaa miinuksen puolelta niitä ratsuhommia.

Torstaina yritin kuvata tallin muita hevosia jotta olisin saanut niistä tehtyä pienen esittelyn. Hevosia vaan ei kiinnostanut kuvattavana oleminen ollenkaan, joten kuvailin sitten Jussi-koiraa ja kissoja :)



Erkki.



Äitikissa, Erkki ja taaempana Monsteri.



Monsteri.





Pikkukisu <3



Justus



Unikekoja herättelemässä.

Menin tallille vähän ennen puoltapäivää. Poikien tarhassa oli kovin hiljasen näköstä. Ajattelin ensin, että ovatkohan laitumella, mutta koska narut oli paikoillaan ja porttilangatkin kiinni, niin pakkohan niiden siellä oli sisäpuolella olla. He olivat päivänokosilla nurkan takana :)

Olivat pesiytyneet mukavalle turvemättäälle, on varmasti lämmin nukkualusta! Ei kuitenkaan ollut tarkoitus jättää ratsastusta kauneusunien takia väliin, joten keräsin tarvittavat välineet ketjujen viereen ja lähdin herättelemään uinuvaa Velleriä.

Voitto oli noussut hetkeä aiemmin kun Jussi-koira oli käynyt heitä "häiritsemässä" muttei Jussi näköjään saanut Velleriä häirityksi, ainakaan tarpeeksi. Kun menin sitä hakemaan, oli sillä sentään pää pystyssä mut kovin oli väsyneen näkönen jäbä silti. Juttelin mukavia, rapsuttelin ja kyselin josko herra suvaitsis nousta ni lähdettäs vähän lenkille. Ei hän jaksanut. Kellahti takas pitkin pituuttaan makaamaan eikä aikomustakaan nousta! Ihme lurjus. Lopulta herran lepoa häiritsi se, kun istahdin vatsakuvun päälle ja sainkin sen nousemaan ;) Olin hyvin pahoillani kuitenkin tästä ikävästä kohtelusta.

Harjailut, varustelut ja ratsaille. Tehtiin käyntipainotteinen metsälenkki. Vähän ravattiinkin kyllä. Matkalla oli ohitettavana työmiehiä pellolla sekä kaivinkone hääräilemässä ihan tien vieressä jotain. Metsässä lähti ihan vierestä joku musta iso lintu (metso?) puskasta lentoon muttei Veller säikähtänyt sitä ollenkaan. Itsehän säikähdin sitten senkin edestä...

Maastosta tulossa.



Vellerin ratsastuksen jälkeen käytiin vielä ajamassa Voitto läheisellä sänkipellolla. Voitto meni taas hienosti, mitä nyt muutamaan otteeseen ois pikkusetän mielestä ollut ihan ok köpsötellä päin olkipyöröpaaleja :) Hienosti kuitenkin siellä hän puikkelehti ihan siksakkia ristiin rastiin pyöröjen väleistä. Nappasin vielä Tarusta ja Voitosta jokusen ajokuvan sieltä pellolta ennenkuin lähdettiin takaisin tallille päin. Näin hienon pikkusetän kanssa me ollaan ajeltu :)

Parempi mieli.

Viikonloppu meni lauantaina Ypäjällä Laurosan kanssa ja sunnuntain pyhitinkin toiselle puoliskolleni, eli yhteistä aikaa ja pienimuotoista kyläilyä.

Tänään sitten aamulla käytiin ajamassa Voitto, sen jälkeen odottelin että Taru saa puuhastelunsa loppuun ja siivosin tuplavee-tarhasta kärryllisen kakkaa pois ja lähdettiin Kilikolin ja Porren kanssa Forssaan klinikalle. Porre oli asiakkaana, Kalilei seuraneitinä kopissa.

Forssasta palauduttiin iltapäivällä, kärräsin tarhasta loput kikkarat pois (= kolme kottarikuormaa) ja hain pienen Viilerini kuntoonlaitettavaksi. Harjailin pitkään kun olin hänet kahdeksi päiväksi vallan hyljännyt! Sitten tukanpätkä letille, ratsastusvarusteet päälle molemmille ja yritystä selkäytyä. Vellerillä oli meno päällä ja kahdesti lähti lätkimään kun sain jalan jalustimeen. Pieni palaveri ja johan malttoi ruuna seistä et täti pääsi kyytiin asti. Tosin siltkin piti lähteä liikkeelle samantien kun sain pyllyni penkkiin ja sithän otettiin vielä pieni muistutus pysähtymisestä ja seisomisesta. On se kumma..

Lähdettiin kohti sänkkäriä, sinne on varmaan joku kilometrin verran matkaa Tarulta, ehkä vähän päälle. Taru oli siellä Kalilein kanssa kärryttelemässä ja heti kun Veller näki Kalilein kaukaa tieltä, tuli kiirus! Piti päästä raville ja ravata ihan kaula kenossa pellolle päin kytäten. Oli muuten rasittavaa. Sänkkärillä sit ravailtiin, laukkailtiin ja Veller oli erittäin kiva :) Taru ja Kalilei lähtivät pois, eikä tullut mitään eroahdistusta Vellerille. Tämä oli melko yllättävää kun luulin et meillä menee kaikki huomio ja kiinnostus siihen kun kaveri lähti mut ei mitään. Pörrättiin siellä sit vielä ristiin rastiin kahdeksikkoa ja muuta. Vähän väisteltiin käynnissä, ja nostettiin käynnistä laukkoja. Oikea nousee hyvin, vasen on hankalampi. Viimeisellä laukalla kun mentiin vain suoraan, päätinkin kääntää ympyrälle. Muuten pidin kaikki avut samanlaisina samalla tuntumalla, mutta painoin hiukan voimakkaammin ulkopohjetta omalla paikallaan ja Vellerhän kääntyi! Ja hienosti kääntyikin, ja vielä ylläpiti sen ympyrän sillä pelkällä ulkopohkeella! Olin TODELLA yllättynyt. Varmaan otti avut paljon selkeämmin vastaan sen takia, kun ei isolla pellolla ollutkaan aidan tukea vaan pelkästään ne ratsastajan avut :) Siitä sitten muutamien ympyröiden jälkeen vielä pätkä suoraan laukalla ja koitinkin saada vähän enemmän sieltä vauhtia irti. Ja sainkin vielä :)

Keventelin eteenalas-loppuravit ja lähdettiin tyytyväisinä kävelemään takas tallille päin. Letkuttelin hiet pois, syöttelin vihreää hetken ja palautin Voitolle kaverinsa takaisin.

Phuuh. Mul on ikävä maailman helpointa Lottaa!

Tarun pyytämä kengittäjä tuli tänään kengittämään Tarulta kaks ympäri ja yhdelle etusiin kengät, sekä lyömään Vellerille irtokengän. Kiitos ruunan esimerkillisen käytöksen, kengittäjä sanoi ettei suostu sitä laittamaan ympäri sitten kun sen aika on. ARGH. Sit kun asutaan vielä näin syrjässä, ni ei tänne oo kovin helppo saada kengittäjiä tulemaan. Pitäs sit vielä vissiin olla vähän raamikkaampi yksilö joka ton laittais, joo-oh. Pyydän niit käymään pihassa ja toteen et juu liian kukkakeppi. Toinen vaihtoehto on kuskata Veller aina johonkin muualle kengitettäväks, ei kuulosta sekään helpoimmalta. Sit pitäs aina olla mun, Tarun ja kengittäjän aikataulut semmosia et menee yksiin ja kaiken lisäks kalliimakski tommonen tulee.

Myyntiin menee elukka pian. Ostan tilalle jonkun joka osaa käyttäytyä tai sit en osta yhtään mitään. Hitto.

Tylsiä päivityksiä.

Ei ole mitään erikoista tapahtunut, ja jostain syystä en tykkää tehdä blogipäivityksiä kun ei ole pistää edes yhtä asiaan liittyvää kuvaa ;p

Vellerillä kävi tiistaina hieroja ekaa kertaa. Veller ihmetteli miksi vieras täti tulee ja painelee kaulaa, selkää ja pyllyä kun se sattuu! Sekä miksi vieras täti hipsuttelee jalkoja, muttei kuitenkaan kelpaa jos ne nostaa ylös. Mitä muuta varten niitä jalkoja sit muka hipsutellaan jos ei ylösnostoa varten?! Vasemmalla puolella kaulassa tosiaan oli pientä jumitusta, kipukohtia. Oikealla puolella selässä lähellä ristiä sekä vasemmalla puolella lautasella. Vasemman puolen heijastaa suoraan takapolveen jossa oli myös vähän nestettä. Takapolvea ei kuitenkaan arkonut, eikä ole ratsastaessakaan mitenkään huono tai outo ollut, niin ei nuo olleet vakavia kohtia. Kaikinpuolin muuten oli hevonen hyvässä kunnossa ja tosi elastiset ja pehmeät pyllylihakset oli :)

Koko toimenpiteen aikana satoi ihan kaatamalla, ukkonen jyrisi jossain lähellä joten keskiviikon ratsastukset jäi sitten väliin kun edelleen uupuu takaa kenkä ja laidun oli varmasti keskiviikkona vielä sen verran pehmeä ja liukas ettei sinne viitsinyt mennä.

Käytiin sitten Tarun kanssa ensin ajamassa Voitto, sen jälkeen Kalilei. Kalilein kanssa käytiin kylässä Tarun kaverin luona ja selviteltiin siinä sitten neljän eri ihmisen kanssa, tai no periaatteessa viiden, teiden käytöstä ja luvista. Missä saa ajaa, miten usein jne. jne. Yksi vähän erikoisempi persoona kun koittaa kieltää hevoskäytön yhdellä tiellä kokonaan. Ei auttanut vaikka koitti rautalangasta vääntää että hevonen kärryillä rinnastetaan ajoneuvoon ja kai sitä nyt kaverin luo saa kylään mennä hevosella! Matkaa taisi kertyä joku 6-7km yhteen suuntaan, mitä järkeä sitä lähteä taittamaan autolla kun hevosella pääsee ilmaiseksi ja vielä saa liikutettua sen hevosen samalla. Kun nytkin oli ihan asiaa sinne, vietiin sinne Hööksin tilauksessa olleet tavarat, eli ei mistään huviköröttelystä tai treenaamisesta ollut kyse. Ja kun tie ei edes ole yksityistie. Väitti myös että jos kerran kuukaudessa käyttää ko. tietä, se on jo säännöllistä käyttöä ja hän kieltää sen. Hoho.

Huoh.. Lopputuloksena se, että tiellä saa tulevaisuudessakin hevosella kulkea kunhan kulkee keskellä ettei autonrenkaiden uriin tule kavion jälkiä ;)

Ei sittenkään tarvi pitää vapaita :)

Ajattelin kokeilla josko Vellerillä vois ratsastaa Tarun laitumella, kun siellä ei kuitenkaan ole mitään kiviä tms. painamassa sädettä ja anturaa. Veller kulkikin siellä ihan puhtaasti joten vois kengittäjän tuloon saakka treenailla siellä :)

Alunperin tänään piti mennä kimppamaastoon Tarun ja erään Heidin kanssa, mutta me skipattiin se arkomisen takia. Heidi omistaa sellaisen minishettisorin josta viime kirjoituksessa mainitsinkin. Tulee lähitulevaisuudessa asustamaan Vellerin naapuritarhaan :)

Taru ja Heidi tosiaan lähtivät maastoköpölle, me suunnattiin Vellerin kanssa laitumelle. Alkuun käynnissä väistöjä, nostettiin suoralla laukkoja käynnistä ja lopussa raviympyröitä. Vähän oli venkuloimista, mutta pistän tauon piikkiin. Laukat nousi kivasti, välillä väärin mutta ylipäätään ne nostot käynnistä oli hienoja.

Veller pääsi ratsastuksen jälkeen suihkuun vielä ja sai samalla mutustella vähän vihreääkin.

Mitäköhän takkeja Veller haluaa..

Aloin mietiskellä loimihankintoja syksyn ja talven varalle. Vellerillä on kolme sateenpitävää ulkolointa, joista kaksi on edestä melkoisen tiukkoja, toinen itseasiassa jopa liiankin joten niitä käyttöön soveltuvia on vain kaksi. Toinen niistä on melko lämpimällä fleecevuorilla varustettu Horze Avalanche high neck ja toinen puuvillavuorinen Eskadron.

Kuivatukseen on kaksi mitkä mahtuu, Weatherbeetan ihanan pehmoinen fleece ja Horse Comfortin Vellerille tuunattu ohut villaloimi. Epäsopivia, eli edestä ahtaita on Weatherbeetan ohut microfleeceloimi sekä Bucasin Shamrock Power.

Mietin, josko ostaisin muutaman full neck fleeceloimen.. Nuo etuosat vaan aiheuttaa päänvaivaa.

Tälläinen Horse Comfortin fleece näyttäis ihan kivalta. Jotenkin tuollainen kaulaosa näyttäis vähän paremmin istuvalta kuin ne "kunnolliset" kaulakappaleet.

Sitten ois tämmönen Best On Horsen fleece. Tässä nyt on umpinaisempi kaulaosa, mutta tuommoisilla tarroilla luulis olevan kuitenkin vähän reilummin säätömahdollisuutta...

Horzella on tämmönen, ainakin kuvassa näyttäis että kaulakappaleen kiinnikkeillä on jonkun verran tuota säätövaraa. Horzen loimista myös yleisesti ottaen sanotaan että ovat melko reilua kokoa, joten toivoa vois olla että tästä mallista 165cm vois sopia :)

Weatherbeetan yks fleece meillä tosiaan on, ja sen sopivuus on ihan huippu :) Jää vielä säätövaraakin jopa! En vain äkkiseltään löytänyt näitä kyseisiä full neck fleecejä Suomen verkkokaupoista, pitäis varmaan tilata ulkomailta, enkä ole ikinä tilannut joten melkein tarttis joku nakittaa siihen hommaan ;p

Sitten varmaan vois vielä miettiä jotain kevyttoppista jos iskee ihan hirmuiset pakkaset. Vaikka kyllähän sitä sanotaan, ettei hevonen kuivalla pakkasilmalla loimia tarvitse, vaan ennemmin tuulella ja sateella.

Veller arkoo sitä oikeaa kengätöntä takastaan joten en liikuta sitä ennenkuin saadaan siihen kenkä takaisin. Käytiin tänään kuitenkin Tarun kanssa Voittoa ajamassa ja hienosti taas meni pikkusetä :) Kävin tarhassa harjaamassa Vellerin, ettei jäbä ihan unohdettu ole. Taru lähti Kalilein kanssa Maijan valmennukseen ja minä lähdin kotiin.

P.s. Velleriä on tänään käyty pelottelemassa pienten ponien kanssa. Naapuri oli ollut kärryttelemässä ja kehdannut vielä facebookin tilapäivityksessäkin "naureskella" kun naapurin iso hevonen oli pelännyt heidän pienen pieniä ponejaan! Kai semmosia nyt pelkääkin.. Luonnottoman kokosia ja varmasti todella arvaamattomia. Heh, ei vaan. On se jokseenkin huvittavaa miten tuo pelkää niin kovin pikkuponeja :) Keväällä match showssakin ihan tossut sekasin kun poneja meni ohi tai oli edes lähellä. Voi voi vaan, kun Veller ei tiedä että Tarun pihaankin on tulossa minishettis asustamaan kunhan se saa laiduntamisensa loppuun.

Kävelylenkkeilyjä.

Käytiin Tarun kanssa ensin Voiton kanssa ajelemassa kolmisen kilometriä. Se oli ihan hyvänpituinen lenkinpätkä nuorelle orhille joka on vasta pari päivää sitten tullut takaisin kotiin ajo-opetuksesta. Voitto meni hienosti, otettiin vähän raviakin. Reipas askel ja todella mallikkaasti käyttäytyi.

Sitten oli vuorossa ruunanrupsukat Kalilei ja Veller. Kalilei teki eilen 29km lenkin joten tänään oli kävelypäivä. Veller puolestaan on sen verran vietellyt oloneuvoksen eloa että kävelylenkki oli sille oikein hyvä vaihtoehto, ja koska kenkäkin puuttuu toisesta takasesta, niin maltillinen vauhti on vaan hyvästä. Arkoo se käynnissäkin vähän sitä kaviota  kyllä :/

Taru tuli Kalileilla ajaen, Veller ei ihmetellyt koppakärryhärveliä ollenkaan :) Tunnin verran oltiin, lenkin jälkeen tarjosin melassimehua muttei kelvannut semmoset sokerilitkut. Tarhan saavissa oleva raikas vesi oli parempi janojuoma. Siivosin poikien tarhasta vielä pari kottarillista kakkaa pois ennen kotiinlähtöä.

Tuhma-Jussi.

Piti mennä aamupäivällä ratsastamaan. Olen kuitenkin satulan puolesta allerginen vesisateelle, joten odottelin josko kaunistuisi. Ja kaunistuihan se iltaa kohden joten tallille mars. Pohdiskelin, missä laittaisin Vellerin kuntoon. Seinään kiinni vai ketjuihin oviaukkoon. Päädyin ketjuihin, koska Veller on koko minullaoloajan ollut aina kahdelta puolelta kiinni, paitsi kerran muutama viikko sitten se oli tallinpesun takia pihalla kiinni yhdellä narulla ja seilaili siinä puolelta toiselle joten kiitos kahdet narut meille ;)

Talliintulo oli luonnollisesti jännää, puhinan säestyksellä päästiin sinne kuitenkin ja käännyttiin ympäri että pikkanen näki ulos ja Voiton tarhassa. Hoitelut sujui hyvin, kunnes otin riimun korvien yli ja laitoin kaulalle. Veller päätti kävellä ketjuista irti ja sellaiset ovenkarmissa olleet metallilenkitkin joissa ketjut oli kiinni, vääntyivät -.-" Hianosti, joo-o..

No ei mitään, suitset päähän ja hevonen takas tallin puolelle, laitoin sen siellä kuitenkin loppuun asti kuntoon. Käytiin kävelemässä tallitie edestakas, parit ravit otettiin ja yks pieni ylämäki laukalla. Ei maastossa sit mitään jänskää ollut, eikä enää tallissakaan kun lenkiltä tultiin.

Vuosipäivä ja muutto.

Vuosi sitten Suomeen saapui kuikelo raskasvetojätti joka on tässä vuoden aikana kehittynyt kaikin tavoin paljon. Paljon on tietenkin vielä kehitettävää, mutta onneksi meillä on vain ja ainoastaan aikaa, ei kuitenkaan tarkkaa tavoitetta joten ei ole kiirettäkään mihinkään. Mikäs sen mukavampaa kuin harrastella yhdessä niin että molemmilla on kivaa ja säilyy mielenkiinto tekemistä kohtaan.

Tänään Veller sitten vaihtoi tallia. Uusi paikka on kaverini pihassa, tallimatka tosin piteni 9km:lla mutta sinne pääsee ajamaan suht' nopeaa tietä onneksi. Nyt toivon mukaan näen ystäviäni enemmän kun asutaan lähempänä ja muutenkin on enemmän heppailuseuraa. Luulen myös että Vellerille sopii tuollainen pihattoelämä vallan mainiosti :) Pojilla sujui hyvin alusta asti. Yks pystyynhyppy vaan tuli ja sitäkään ei saatu kameralle.