Äippäset maastoreisulla.

Mentiin Riinan kanssa tallille vähän illemmalla tänään, siinä 18:30 maissa. Pojat olivat kumpikin tahoillansa hyvissä käsissä ja äippäset pääsi heppastamaan kaikessa rauhassa :) Riina sai tänään allensa uuden ratsun, 21v toritamma Donnan. Donna pääosin viettää eloaan oloneuvoksena ja sitä saa kuulemma liikutella joten Riina varmaan tulee jatkossa ratsastamaan sitä enemmänkin. Donnan kanssa tietenkin täytyy mennä vähän rauhallisemmin mutta se ei haittaa minun ja Vellerin menoa ollenkaan, kyllä ne rauhallisemmat lenkit sopii meillekin. Ei aina voi baanailla ;) Donna oli kovinkin reipas ja meneväinen, oikein terhakka pikkuinen! Mentiin melko rauhassa tänään, pari pätkää ravattiin. Mentiin hakkuualueen lenkki sikalan kautta, se perus. Vellerille ei tullut lämmin, Donna tuntui vähän ryntäiltä lämpimämmältä ja kun se muutenkin on iäkkäämpi niin on ihan hyväkin takittaa kevyemmänkin liikutuksen jälkeen. Äippäsillä oli hyvät mielet lenkin jälkeen, varmasti myös heppasilla :)

Uusilla maastoreiteillä!

Parasta, ihan parasta!

Tallinpitäjämme laittoi eilen viestiä josko meistä sais maastoseuraa tänään. No tokihan saa! Sopivasti äidilläkin oli vapaapäivä, kuten jo eilen kirjoittelinkin joten ei ollut niin kiire poiskaan. Oltiin siis Tanjan ja Lassen kanssa 10km lenkillä, kestoltaan vähän reilu tunti. Lasse tekee tuon lenkin yksinään hyvää vauhtia ylläpitäen 35:ssä minuutissa, Vellerin kanssa luonnollisesti kestää vähän pidempään jos vaan jää meitä välillä odottelemaan ja himmailee ravia koko ajan :D Voivoi. Mutta olipa kivaa! Yksin ei tule niin helposti lähdettyä pidemmille uusille reiteille, kun kaikkia pienempiä tienhaaroja sun muita ei ole merkitty karttaan ja täällä päin noita suht' koskemattomia metsäteitä kuitenkin on sen verran paljon ettei voi tietää mistä kohtaa kääntyy se tie jonka on aiemmin katsonut kartasta. Suurin osa lenkistä oli tuollaista lumista tietä josta oli yksi renkailla varustettu kulkine mennyt. Sopivasti hankitreeniäkin siis matkassa :) Reippaasti mentiin, siis Vellerin mittakaavassa. Oli ihan kiva saada siltäkin pitkästä aikaa vähän vauhtia irti. Mutta kivaa oli hevosellakin, turpaa myöten hiessä mutta tosi tyytyväinen kun tallille tultiin takas. Tanja tarjos jäbälle lämmintä melassivettä, kyllä maistui! Ja irvistys heti perään :) Loimitin kaulafleecellä ja fleecevuorisella Avalanchella ja lykkäsin tarhaan. Tanja kertoi muistakin maastoreiteistä mitä tuolla menee, vähäks niitä pitää päästä kolumaan!

Puolenpäivän pikainen maastolenkki.

Meinasin kuvata Velleriä paalin kimpussa,
mutta sepä päätti lähteä portille vastaan :)

Äidilläni alkoi tänään työt vasta 14:30 (mutta tallilla ollessani hänelle oltiinkin jo soitettu ja pyydetty töihin 14:00 jos vaan mitenkään ehtii) joten minulla oli hyvä tilaisuus mennä aamupäivällä tallille. Tuo käsite "aamupäivä" todella usein on jokseenkin häilyvä ja tänäänkin lähdin sinne vasta klo11 maissa :)

Tallin pihatietä ajaessani huomasin, että Veller ja Pirkko ovat saaneet tarhaansa pyöröpaalin syötäväksi ja Veller olikin sen kimpussa puuhastelemassa! Pirkkoa ei kuvassa näy, koska Pirkko oli lenkillä. Velleristäkään en saanut syömiskuvaa kun se heti lähti tulemaan portille kun siihen saavuin :)

Huomatkaa kylmäverisen hirmuinen mammuttikarva ;)

Sain eilen Outilta Lotan vanhat meksikolaiset ja niihin sopivan rintaremmimartingaalin. Annoin ne joskus hänelle kun meillä ei ollut enää tarvetta mustille vermeille, muttei heidän tullut käytettyä ja minähän sitten kysäisin olisiko mahdollista saada ne takaisin! Ne ovat Claridge Housen Clincherit, kokoa full mutta melko suurta mitoitusta kun muistin, että Lotalle niihin on saanut ainakin turparemmiin tehdä lisäreikiä, niin elättelin toiveita josko ne menisi Vellerille. Poskiremmit jää vähän vajaiksi, leukaremmiä en edes kokeillut kiinni ja otsapanta on vähän liian pieni, mutta pääasia, se turparemmi oli sopiva :D Siispä etsimään mustaa messinkiklinkkereillä varustettua otsapantaa jostain niin virittelen tuon turparemmin meidän toisiin meksikolaisiin, sattuu olemaan niissäkin messinkisoljet. Rintaremmikin jopa mahtui suurimmilleen säädettynä Vellerille! Se tosin onkin toinen seikka, näyttääkö tuollainen ohut ja siro niin kauhean järkevältä Vellerin päällä ;) Mutta onhan niillä tunnearvoa ♥

Lottamuru klinkkereiden kanssa v.2009. Kuskina Tiia.

Sovittelujen jälkeen laitoin loputkin hevosesta kuntoon, sekä tietty itseni myös, ja lähdettiin lenkille. Käytiin kävelemässä kierros yhdellä heinäpellolla johon pääsee ihan pihasta, oltais jäätykin siihen mutta Veller ylsi astumaan maahan asti ja sieltä tuli ruohot esille joten ei sitten jääty siihen :( Jatkettiin matkaa tielle. Mentiin taas hakkuualueen lenkki ja kierrettiin sikalan kautta. Hakkuualueen alussa Veller jäkitti samassa kohtaa kuin viimeksikin, koitti hypähdellä pystyyn ja kääntyä takas. Pitää oikeasti seuraavalla kerralla ihan napata kuva jotta saa kaikille näytettyä miten tyhmässä kohtaa tuo hömelö saa tuollaisen EN MEE!-kohtauksen :D Kun siinä ei ole yhtään mitään mikä antaisi syyn moiselle käytökselle. Jälleen kerran poikettiin sitten siitä tieltä jokusen metrin sivulle jossa ei oikeasti ole pohja eikä yhtään mikään sen erilaisempi kuin siinä tien kohdassakaan, samanlainen kalliopohja on ympärilläkin. Ehkä voi vähän enemmän kasvaa sammalta ja lumen alla saattaa jokunen kivi olla piilossa. Ei mene mun ymmärrykseen. Ravailtiin ja laukkailtiin, Veller oli ihanainen :) Lenkki ei ollut kestoltaan kuin 45min, kun ei kovasti voitu haaveilla tai koukata uusille reiteille äidin töihinmenon takia. Huomenna hänellä on vapaapäivä joten huomenna mennään pidemmälle.

Hevostelua Kaivolassa. Uuden asian tunnustelua.

Outin pv-ruuna Lanttu.

Päivä alkoi aamukahvilla, luonnollisesti. Ystäväni Outi tuli meille vietyään poikansa päivähoitoon ja täältä suuntasimme ensin tallille, jossa Outin hevonen, Lanttu, asustaa. Lantun ja Vellerin talleilla on 5-6km välimatkaa, Outin aikataulu oli kuitenkin vähän rajallinen, joten kiva kun heppaset asustavat noinkin lähekkäin. Outi ja Lanttu menivät laitumelle hankitreenailemaan, parkkeerasin Juliuksen portille ja räpsin kuvia minkä kerkesin. Hankikahlailu oli tehokasta, Lantulle tuli lämmin jo melko piankin! Treenailun jälkeen se pääsi loimitettuna takaisin tarhaansa, vaikka ensin Outi mietti josko jättäisikin sen sisälle kuivumaan. Mutta koska tallilla olikin sopivasti korviin asti ylettyvä fleecevuorinen sadeloimi, niin se oli hyvä pukea Lantulle ulos :)

Lantun jälkeen oli vuorossa Veller. En ymmärrä miten aina onnistun menemään tallille juuri kun hevosille ollaan jakamassa heinää :D Ok, osasyy voi olla siinä että ne saa niin monta kertaa päivässä korsirehua että on melko epätodennäköistä osua paikalle niin, ettei niillä olisi tarhassa mitään syötävää ;) Tanja jätti ison heinäkasan tarhan ulkopuolelle annettavaksi sen jälkeen kun tullaan ratsastamasta, ettei Pirkko syö kaikkea. Ei se varmaan kaikkea söis, luulis joku raja silläkin olevan vaikka suomenhevonen onkin ja niillä yleensä taitaa olla aika pohjaton vatsa? Mutta kuitenkin yli oman tarpeensa vois mutustella joten ihan hyvä se on antaa loput vasta kun Veller tulee hommista. Täällä on jo monta päivää sadellut lunta ja tuullutkin enemmän ja vähemmän, joten hevosilla on loimet niskassaan lähes joka päivä. Ne kun tarhaavat koko päivän niin ei sitten vaihtelevat vähän keljummatkaan säät haittaa. Hyvinvoivia ovat ja ilmeisen tyytyväisiä eloonsa :) Niille jaetaan ulos vettäkin, mikä on ihan huippu juttu eikä monellakaan tallilla toteudu talvisaikaan. Kävi kyllä tosi hyvä tuuri että sain Vellerin tonne tallille kun Turusta muutettiin.

Kentän toiseen päähän oli kivasti kinostanut :)

Tänään Veller liikkui paljon paremmin omalla moottorillaan, ei tarvinnut ollenkaan käskeä niin paljoa mitä lauantain tunnilla. Oliko syynä eilinen vapaa vai muuten vaan parempi päivä? Vai olinko minä jollain tapaa eri asenteella tai eri tuntuinen siellä selässä? Tiedä sitä, mutta parempi näin :) Outin neuvoilla sain Velleriin parempaa tuntumaa ja vähän toisenlaista näkökulmaa tuohon meidän puuhasteluun. Kun olen surkutellut ettei Veller ole enää samanlainen kuin ennen, minun ei tarvinnut kuin kantaa käsiäni ja pitää ne nätisti paikoillaan sen enempää suuhun vaikuttamatta, ja Veller kulki oikeinpäin. Se kulki omalla moottorillaan ja oli miellyttämishaluinen, toimi pienillä avuilla ja työnteko sen kanssa oli todella mielekästä! Nyt, äitiysloman jälkeen näin ei enää ole ja olen ollut asiasta melkoisen harmissani. Veller on tuntunut jäkittävän vähän vastaan etenkin edestä eikä ole myödännyt juur yhtään, paitsi kun olen tarpeeksi sen kanssa pyörinyt ja hyörinyt, asetellut ja taivutellut. Ja tällöinkin vain pätkissä.

Outi neuvoi, että voisin ihan hyvin kokeilla vähän kutkutella sormilla suupieltä. Ei tarvitse käyttää voimaa, eikä se oikeasti ole mikään paha ja huono juttu jos vähän sinne suuhun vaikuttaa pienillä sormiliikkeillä. On eri ihan kunnon liikkeillä kiskoa sitä suuta niin että suupieli on korvissa asti. Minähän olen aina ollut huono käyttämään kättä ratsastaessa, en ole halunnut kiusata suuta ja olen uskonut että hevosen saa ratsastettua kulkemaan oikeinpäin vaikkei suuhun välittäisikään minkäänlaista ärsykettä. Ja uskon edelleen. Itselläni ei vain taito tähän riitä ja nyt olemme Vellerinkin kanssa pisteessä, että jotta se on miellyttävä, pehmeä ja vastaanottava, se on houkuteltava myötäämään pienellä sormipelillä. Unohtamatta tietenkään aktiivista etenemistä. Helposti tapahtuu niin, että hevonen hyytyy kokonaan ja kulkee nenä nyökyssä, eikä se kuitenkaan ole tavoitteena. Phuuh, onneks kukaan ei oo sanonutkaan että tää ois mitenkään helppo laji :D

Mutta nyt tuli uusia juttuja joita lähdetään käyttämään. Sotivat "periaatteitani" vastaan, mutta toisaalta, paluuta entiseenkään tuskin on. Outi heitti myös ilmoille seikan, että se Vellerin aiempi helppous on voinut olla eräänlaista esittämistäkin vain. Jos sillä on ollut niin suuri työmoraali ja miellyttämisenhalu, että on ihan vaan siitä syystä kulkenut oikeinpäin, muttei välttämättä kuitenkaan rehellisesti. Jos ymmärrätte mitä ajan takaa.. Tokihan olen itse ollut siihen tyytyväinen, ihan lumoutunut jopa. Hevonen joka on kevyt edestä, kulkee kuin ajatus eikä tarvitse juur töitä tehdä saadakseen sen kulkemaan halutusti, pyöreänä. Ja sitten se kaikki onkin kaikella todennäköisyydellä ollut vain jollain tapaa opittua, ei aitoa ollenkaan. Se sentään lohdutti, että Outi sanoi kuitenkin positiivisiakin asioita ratsastamisestani. Näillä mennään :)

Aloitellaan loppuraveja.

Ratsastustunnilla.

Epäonnistuneella sellaisella. Veller ei liiku, ei etene. Se on vajonnut mukavuusasteelle jossa mm. ravissa on hirmukiva istua mutta sen hevosen jalat ei edes nouse maasta... Phuuh. Mulla on kova työ saada se liikkumaan eteen ilman, että sitä pitää joka askeleella käskeä. Mentiin käynnissä väistöä ja siitä raviin, myöhemmin laukkaan. Ne väistöt ei sujunut sitten mitenkään. Veller kävelee kuin siirapissa ja samaan aikaan pitäis saada käynti pysymään aktiivisena ja väistättää pohkeella sekä vastakkaisella ohjalla vähän pidättää ettei etuosa karkaa liikaa. Voi vaikeus! Ens kerralla ainakin tiedän, että koitan ehtiä kentälle ennen tuntia, tai vaihtoehtoisesti käydään vähän maastossa hakemassa vauhtia. Se on hienoa että lopussa siihen eläimeen saa liikettä sillä tavalla kuin ois kiva saada jo aika pian alkuverkkojen jälkeen. Aloitetaan siis ankara treeni, pyritään viikottain pääsemään tunnille ja jossain välissä Sari saa kiipustaa itse tonne selkään ja vähän läpiratsastaa.

Riina oli seuraamassa tuntia ja napsimassa kuvia. Koska ei hevonen ollut hyvä, minä en ollut hyvä, niin ei ole kuvatkaan kovin hyviä :D Treenaillaan iteksemme kentällä vaikka sitä eteenpäin liikkumista, ja voisinpa alkaa miettiä tota Vellerin ruokapuolta jos sitä muokkaamalla sais vähän ruutia töppösiin. Myös nuo omat lonkat, koukistajat sun muut on ehkä hiukkasen jumissa, pitäs niitäkin venytellä.. Tai miten ois vaikka sopivamman kokoinen hevonen? Eeeei, liian helppo ongelmanratkaisu ;) Eiköhän tää tästä. Vellerille ei tullut juurikaan hiki tunnilla, ehkäpä melko kova tuuli viilensi ruunaskaa sen verran ettei karvat juur kostuneet. Lykkäsin sille saman toppiksen joka sillä oli päällään ollut jo aamusta asti ja lykkäsin herrashevosen Pirkkonsa kanssa takas tarhaan.

Hiukan pelottava maastolenkki.

Tänään oli vuorossa maastoilua 45min ajan. Koska lähdimme lenkille 16:20, puin Vellerille ja itselleni heijastimet, ne ihanat pinkit, ja virittelin kypärääni otsalampun. Oli pitkästä aikaa lenkin teemana "hmm mennään vaiks tonne!" joka ei ollut kovin hyvä idea koska lunta on tullut ihan hirmuisesti eikä mitään tietä kunnolla näy, mutta olin näkevinäni että yhdestä kohtaa lähti metsätie ja ihankuin siinä lumipeitteessä olisi juuri piiloon menevät hevosen.. tai jonkun jäljet. Eli sinne katsomaan! Jokainen voi katsoa ikkunasta ulos kun kello näyttää kutakuinkin 16:40 ja kuvitella itsensä maisemaan jossa ei ole katuvaloja, taloja ja niiden pihavaloja, tai mitään muutakaan valaistusta paitsi se onneton tuikku otsalla. Ja sitten metsätielle jonka kummallakin puolella on suuria kuusia joiden oksat ovat painuneet lumen painosta siihen tielle. Melko synkkää. Mut hei, pitihän sinne mennä katsomaan josko se vaikka johtaisi johonkin! Ja kun näytti tosiaan ihan siltä että sinne ois joku toinenkin ratsukko jossain vaiheessa mennyt. Voi kertoa tässä vaiheessa että ei näyttänyt siltä kyllä yhtään kun pidemmälle sitä metsätietä köpsötteli.

Ja niistä helvatan kuusista lähti vähän väliä isoja lintuja lentoon ja sain about 100 kertaa paskahalvauksen! Ja huvittavinta on, ettei Veller reagoinut niihin mitenkään :D Mutta ne oikeasti kuulosti just siltä että sieltä tulee joku karhu vähintään, hirveellä metelillä lähtivät. Hyi olkoon. Ja kun tuolla on jotain susia vissiin liikuskellut, niin kyllähän se ryminä nyt vähän jännitti... Mutta oletan, että Veller ei ois ollut niin rauhallinen jos siellä olisi jotain sushukkasia lymyillyt, eikös hevonen ne haista? Joo joo, haistaa se. Eiks haistakkin?!

Päädyttiin jonkun, ilmeisesti kallion tai vastaavan rinteen päälle ja sieltä näkyi valoja ja taloja! Oletan, että Kusnintie olisi kulkenut jossain siellä mutten löytänyt yhtään kohtaa jossa tie olisi jatkunut. Tyhmää. En lähtenyt etsiskelemään kohtaa josta olisi päässyt alas, koska vaikka uljas ratsuni sujuvasti näyttikin takaisin päin mennessä että tuolla metsässä voi vaikka laukata, en kuitenkaan uskaltanut samoilla siellä kun ei tiedä mitä hangen alla on. Siispä samaa reittiä takaisin ja Vellerillä oli vauhti päällä. Autotielle kun päästiin, jatkettiin ihan tarkoituksella ravilla ja käytiin yksi ylämäki laukkaamassa. Oooh mä rakastan ton hevosen laukkaa ♥

Tallilla perushoitelut ja jätkä takas tarhaan. Ollaan muuten otettu projektiks puuhastella lenkin jälkeen ihan irrallaan, riimu laitetaan päähän vasta kun on loimitettu ja ollaan lähdössä takas tarhaan. Tätä ei tosin tehdä jos tallissa on muitakin ;)

Äippäset heppastamassa taas!

Vellerillä oli tiistai ja keskiviikko vapaata. Tänään suuntasimme taas Riinan kanssa tallille, tällä kertaa pienet poikamme olivat mukana myös. Sää ei ollut paras mahdollinen, tuli ihan kivasti lunta ja 2,5h tallivisiittimme aikana autokin oli saanut päälleen pari-kolme senttisen lumikerroksen.

Hevosille oltiin juuri jakamassa päiväheiniä kun tulimme autolla pihaan, joten nostin toisesta heinärinkulasta heinät tarhan ulkopuolelle kun hain Vellerin sieltä. Ettei Pirkko vaan saa syötyä liikaa ;) Laiteltiin Velleriä kuntoon kun Riinan poika ilmoitti pientä tyytymättömyyttä. Riina meni ulos suorittamaan äidillisiä velvollisuuksia ja harjailin siinä itsekseni Velleriä sitten. Riina tuli satuloimaan ja suitsimaan ja lopulta päästiin kentälle asti. Minä ratsastin ensin.

Löysin vihdoinkin, kahden vuoden jälkeen harjoitusravista rytmin! Ihan huippua! Ja kun löysin sen, Vellerkin muuttui heti myönteisemmäksi :) Harmi vaan, että mun kamerasta simahti akku melko alussa jo, mukamas liian kylmä sille... Olis tullut hiukan kivempia ratsastuskuvia kun nyt tuli viitisenkymmentä kuvaa pelkästä alkuverkkailusta ja sittenhän se simahtikin. Antoi tuon harjoitusravissa oikeamman istunnan löytäminen kivasti toivoa, etten ehkä tulevaisuudessa enää ahdista Velleriä niin paljoa ja se pystyy kulkemaan allani taas oikeinpäin :) Nyt jo huomasin sen ettei sen kanssa tarvitse ainakaan kädellä tehdä mitään temppuja että nenän saa alas. Tai no, olenhan minä sen jo silloin aikoja sitten huomannut kun ollaan hommia tehty ja yhtään itseäni ylistämättä, ei näillä taidoilla, mutta minustahan tuo kaikki on lähtöisin. Nyt raskauden jälkeen se on ihan kaula tönkkönä "alakaula pullottaen" pistänyt menemään kun itselläni on niin vastahakoinen istunta eikä minkäänlaista rentoutta. Lisäksi mulla ottaa tuo Vellerin leveys johonkin lonkkiin, lonkankoukistajiin, polvien lähellekin sen verran, että ottaa aikansa löytää siellä taas se oma rentous ja paikkojen avautuminen. Ja onhan siinä se iänikuinen ongelma myös koko kropan hallinnassa ja eri osien käyttäminen omana osionaan ilman, että se vaikuttaa muualle istuntaan jännittävästi. Oih ja voih :D Otin väliravit eteenalas venyttäen ja käveltiin hetki.

Riina meni jälkeeni jonkun verran, kaikkia askellajeja ja loppuravit eteenalas. Märkä, höyryävä ruunakasa loimitettiin ja vietiin takas tarhaan. Tai siis minä vein, Riina piti päikkärinsä päätökseen saaneelle pojalleen seuraa tallissa sen aikaa. Vähän viluisina lastattiin pienet miehet tykötarpeineen autoon ja lähdettiin kotia kohti. Onneksi Carina lämpes nopsaan!

Apua tarvitaan!

Ajattelin tehdä erilliset esittelysivut meistä ja Vellerin sivu onkin jo valmis. En vain osaa käyttää tätä Bloggeria niin näppärästi, että löytäisin täältä nippelit ja nappelit joilla saan tuon Vellerin sivun klikkaamalla aukeamaan tähän jossa blogitekstit ovat. Auttakaa nyt onnetonta! Vääntäkää rautalangasta!

Se siis tulee vain tähän perusblogisivulle, eikä siihen sivuun jossa olen kertonut Velleristä.

Maastossa hölkkälaukkaa.

Tän päivän outfitti.

Lähdin kymmenen jälkeen aamulla tallille. Veller oli odottelemassa tarhassa ja lompsi toisesta päästä vastaan kun riimu kädessä menin aidan toiselle puolelle. Nappasin ruunan mukaani ja vein talliin harjattavaksi. Harjailinkin vähän pidempään kun ei ollut niin kovaa kiirettä lähteä takaisin, äitini lähti Juliuksen kanssa vaunuilla kauppaan ja oli vasta puoli kolmeksi menossa töihin joten oli hiukan enemmän aikaa olla tallilla :)

Lenkillä ei oltu kuin noin 40min, mentiin hakkuualueen lenksu ja jatkettiin sikalan kautta. Metsäpolkua takas tallille. Kotkaa ei nähty tällä kertaa :( Muuten Veller käyttäytyi varsin mallikkaasti, paitsi kun käännyttiin hakkuualueelle, niin se totesi yhdessä kohtaa ettei aio edetä koska lumessa olevissa renkaanjäljissä näkyi jotain kellertävää. Jälleen kerran pystyynhyppyjä, uukkareita ja yleistä lapsellista kiukuttelua ilmassa kunnes koukattiin metsän kautta ettei tarvinnut niistä kamalan sotkuisista renkaanjäljistä mennä. Ja koska niissä oli sitä kellertävää, niin eihän me voitu tietää mitä myrkkyä siellä alla on. Koskematon hanki metsätien "ulkopuolella" oli paljon luotettavampi kulkureitti. Yeah right...

Hakkuualueen lenkillä.

Edettiin metsälenkki hölkällä ja pitkähkö ylämäki mentiin rauhallisella laukalla. Laukan jälkeen jatkettiin hölkällä, sikalan kohdalla vähän jänskätti kun pihalla oli vaikka mitä tavaraa! Sikalan haju itsessään ei juurikaan kummastuta, ollaan tuolta menty aiemminkin ohi. Ravailun jälkeen taas pätkä laukkaa jonka jälkeen eteenalas-ravia metsäpolun alkuun asti. Pienen purosen, joka tosin on nyt täynnä lunta, yli ei taaskaan astuttu vaan hypättiin ja siitä oli kiva jatkaa laukalla! Sain metsässä monesta oksasta lumet päälleni, toki Vellerkin sai niistä osansa muttei ne tainneet sitä haitata ollenkaan! Itsehän koin ne vähän viileinä kun ei ollut jalassa topparatsareita. Sen verran ne tuntuu huonolta jalassa kun ratsastaa, että tänään päätin laittaa ihan tavalliset ratsastushousut. Maihareitakaan en halunnut kun ne sattuu kantapäistä, joten olin ihan kesäpukeissa! Päästiin etenemään ihan kävelyaskelin loppumatka, yhdessä risteyskohdassa jossa metsäpolku loppuu ja alkaa peltotie (joka puolestaan muuttuu eräänlaiseksi pihatieksi kun kääntyy toiseen suuntaan) se pysähtyi ihmettelemään josko käännyttäs oikeelle. Ei olla siellä käyty katsomassa mitä muuta löytyy kuin olettamani pelto, eikä käyty nytkään. Vasemmalle mars, että saadaan lenkki joskus päätökseenkin.

Hönönaama lenkin jälkeen.

Lämmin vesi ei taaskaan juur maistunut kun tarjosin ämpäristä, tarhassa kelpasi kyllä kylmä vesi. Vellerille tuli lenkille vähän lämmin, lisäksi päälle tippunut lumi oli sulanut jäbän karvoihin joten laitoin sille fleecevuorisen sadeloimen tarhaan. Kun olin lähdössä kotiin, oli juuri alkamassa päiväheinien jako joten tultiin oikein hyvään aikaan takas lenkiltä :)

Epätoivosta touhua.

S niinkuin sierain.

Mentiin tänäänkin kentällä. En edes tiedä miksi. Hetkellisesti kai iski laiskuus heijastinten virittelemisen suhteen. Ei siellä ainakaan hyvin mennyt. Pidensin jalustimia eilisestä kahdella reiällä kun tuntui että olivat ihan liian lyhyet. No tänään ne tuntui ihan liian pitkiltä enkä jaksanut alkaa niitä selästä säätämään. Voi huonous! Mentiin ravissa siirtymisiä askellajin sisällä sekä laukka-käynti-siirtymisiä. Käyntisiirtymiset meni aina vähän pitkäksi ja nostotkin osittain vähän levähtäneitä. Turhan hätäsiä ja tuli ravia väliin. Ei Vellerissä periaatteessa mitään moitittavaa ollut, mussa ne viat on kun olen niin onneton :D Mulla ei oo kunnon talviratsastuskenkiäkään enää kun heitin ikivanhat MH:n kengät roskiin ja maiharit on tosi huonot jalassa. Ja noilla toppahousuillakin on niin huono mennä! Syitä löytyy ;) Pitäis vaan saada aikaseks pyytää eräältä Sarilta jos tulis ratsastamaan Vellerillä ja pitämään meille tunteja. Pääsis vähän tekemään jotain järkevääkin. Mä häiritsen tota hevosta sen verran tällä hetkellä etten saa sitä kulkemaan edes oikeinpäin :( Pätkittäin myötää mut en oo tyytyväinen siihen.

Vellerille tuli lämmin joten loimitin sen tarhaan. Tarjosin lämmintä vettäkin muttei se sitä paljoa hörpännyt. Tarhassa kyllä kelpasi kylmä vesi. Ihanainen mussukka hän oli tänään, pienet jäkitykset oviaukossa taas mut niistä selviää kun huitasee vähän narulla lapaa kohti tms. Mutta jooh, jospa sitten seuraavalla kerralla mentäs maastoon kun ei tuo kentällämeno oo nyt oikein mun juttu.

Äippäset heppastamassa.

Olen tutustunut erään ystäväni kautta täällä Laitilassa asuvaan naiseen jolla on Juliusta n.1,5kk vanhempi poika, sattumalta myös hän on hevosihmisiä. Siis pojan äiti, ei poika itse. Vielä ainakaan ;) Tänään jätettiin pojat hoitoon ja lähdettiin tallille! Vellerhän tietenkin hurmasi Riinan heti, kuinkas muutenkaan ;) Ei siinä turhaan ihmetelty kun tallille päästiin, vaan haettiin Veller heti tarhasta rapsuteltavaksi. Se pönttöpääruuna on todellakin nyt keksinyt uuden hirmukivan jutun, sen tallin ovelle jumittamisen. Ei tainnut tänään kulkea kummallakaan kerralla, tarhasta ja kentältä tullessa, siitä niinkuin hevoset kulkee, vaan stoppas ja leikki muulia. Ja sitten se kuitenkin liikuttaa itsensä tallin puolelle kun vähän narulla huitasee johonkin lapojen tai kyljen suuntaan... Mä en vaan ymmärrä.

Ei tehty kentällä mitään ihmeempiä, mun pitää saada tunteja että osaisin jotain temponvaihteluja kummempaa siellä itekseni tehdä. Riina räpsi kuvia, mulla oli surkeampi putki kamerassa ja harmaa kelikin hoiti oman osuutensa kuvanlaadun suhteen joten ne eivät kovinkaan hyviä ole. Pistän muutaman todistusaineistoksi että selässä on käyty ;) Sinäänsä kyllä ihan kiva kun on toinen tuollainen äippäheppastelija, saa nakitettua kuvaajaksi ja voipi olla vähän useammin ratsastuskuvia tarjolla ja muutenkin sellaisia jossa olen itse Vellerin kanssa, eikä aina noita kännykällä räpsittyjä käytäväkuvia :P

Laukassa kokeilin vieläkö Veller muistaa vuodentakaisia laukanvaihtojuttuja, eli "puolikkaan" raviaskeleen kautta vaihtaen. Kahdeksikolla siis laukattiin. Hienostihan se vielä osas! Ei se ihan tyhmä oo vaikkei viime päivien käytöksestä voikaan kehua. Voi hyvin olla että se kyseenalaistaa mun toiminnat koska en ole pystynyt panostamaan ja omistamaan itseäni sille 110%. Ratsastelin siinä jotain ja Riina tuli vielä lopuksi vähän kokeilemaan. Kivasti menivät :) Hoideltiin Veller takas tarhakuntoon ja lähdettiin pienten poikiemme luo ♥

10 kysymyksen blogihaaste.

Sain Tarulta blogihaasteen vastata 10 kysymykseen. Lisäksi minun tuli haastaa 4 blogia vastaamaan samoihin kysymyksiin ja jatkamaan haastetta edelleen 4 blogille.

Haastan seuraavat neljä blogia:
Terhi treenaa
Team Suokkipojat
Näin unelmista tuli totta
Minka & Flying Christine & Sandy

* * *  

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Pidin aiemmin hevosillani kotisivuja, mutta niiden päivittäminen tuntui jostain syystä niin kovin vaivalloiselta, että katsoin blogin olevan kätevämpi tapa pitää itseni ajan tasalla ja esitellä meidän arkea muille.
 
2. Oletko kilpaillut/ millä tasolla kilpailet?
En ikinä.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Aloitin vuonna 1990, pidin kutakuinkin vuodet 2000-2004 taukoa, 2005-vuoden alussa aloitin uudestaan ja samalla tiellä ollaan edelleen ilman taukoja. Eli jos lasketaan hevosteluvuodet, niin niitä on kertynyt jo 22 mutta varsinaisia ratsastusvuosia vain 17.

4. Koulu vai esteet?
Näistä kahdesta kouluratsastus.

5. Valmennus vai kilpailut?
Valmennus.

6. Poni vai hevonen? Perustele. 
Hevonen, onhan mulla kriteerinä omien suhteen että säkää vähintään 170cm ;) Tunnen itseni kovin isoksi jopa +160cm suomenhevosen selässä joten hevosen kokoinen hevonen vaan on se juttu.

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Hoitohevosia ollut lukuisia shettiksistä ratsujen kautta ravureihin. Omia hevosia on ollut kaksi.

 8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
En oikeita, itsetehtyjä risuviritelmiä kylläkin.

9. Lempihevosrotusi?
Ei ole yhtä lempirotua. Tämänhetkisen oman perusteella voisin sanoa Eestin raskas vetohevonen, mutta hyvinkin tulevaisuudessa voin olla suomenhevosen omistaja tai vaikkapa puoliverisen, jolloin niistä muodostuu se lempirotu. Toisaalta entinen hevoseni oli niin kultasydäminen ja maailman paras, että sen perusteella voisin hyvin sanoa myös amerikkalainen lämminverinen.

10. Korkein hyppäämäsi este?
No varmaan ainakin 40cm!

Aikapulasta syntyy idioottihevonen.

Vain toinen pääsi mukaan.

Meinasin mennä tänä aamuna ratsastamaan kunhan äitini herää että saisin Juliuksen tuupattua hänelle hoitoon. Yhden aikaan oli tarkoitus lähteä Turkuun ystäväni me&i-vaatekutsuille ja sitä ennen piti hakea kotoa vähän vaatetta sun muuta sekä tietenkin pistää itseni lisäksi Julius lähtökuntoon. Eli klo12 aikaan olisi ollut suotavaa olla jo kotona käymässä. Äitini heräili siinä kymmenen maissa... Ratsastusajatukset hylkäsin jo siinä vaiheessa, mutta lähdin tallille kuitenkin. Ainahan Vellerin voi päästää vaikka kentälle irti jos ei muuta ehdi.

Tallissa sovitin Vellerille uutta toppista, sitä Mastan jonka tilasin joku aika sitten. Musta-punaista ei tosiaan enää saanut joten jouduin tyytymään tuollaiseen punaiseen ruudulliseen :P Ei mikään kaunis tai kiva, mut tykkään sen tilavuudesta :) Kaulakappalekin on jopa väljä! Vaikuttaa melkoisen lämpimältä loimelta, joten harkitsen paksumman Weatherbeetan myymistä. Tämä tosin on grammoissa vain 200g ja käytössä ollut ruskea WB 220g, mutta paksummalta tämä kuitenkin tuntuu.

Sovittelun jälkeen mentiin kentälle. Veller ei montaa kierrosta laukannut kun se portille pysähtyessään "nojahtikin" vähän aitaan, huomasi että se notkahti ja siitäpä herra painelikin läpi. Kivasti hän paineli pihatietä pitkin yleiselle tielle, lähdin kävelemään perässä ja ruunaska näkyi häntä piipalla ravaavan tietä pitkin takaisin, kurvasi pihatielle ja paineli laukalla tarhoille. Kävin nappaamassa sen kiinni, vaihdoin riimunnarun liinaan ja pyörittelin sitä liinan päässä ja kihisin kiukusta. Lopuksi tämä astetta viisaampi elikko totesi vielä ettei jostain erittäinhyvästä, mulle täysin ymmärtämättömästä syystä aio tulla talliin. Se jäkitti tallin ovella ihan muulina! Ei auttanut porkkana, ei vetokilpailu, ei maanittelu, kehut, ei mikään. IDIOOTTI! Lopulta kävin huitaisemassa liinan toisella päällä vähän kyljen suuntaan niin lähti liha liikkeelle. Logiikka? Tallissa ei sitten muuta tehty kuin vaihdettiin liina riimunnaruun, lykkäsin porkkanaa suuhun ja vein pispään tarhaan. Toisinaan ois ihan kiva päästä ton pään sisälle...

Reunoksella.

Lähdin Reunokselle ostamaan Charles Owen Fiona's Hatia kun se oli siellä tarjouksessa. Mukaani tarttui myös tarjouksessa ollut Kingslandin Denison pipo navyn värisenä, Bucasin riimu viininpunaisena sekä Eskadronin viininpunainen riimunnaru. Sen ostin lähinnä siksi kun meidän jo olemassa oleva samanlainen pääsi melkoisesti haalistumaan viime kesänä kun se oli laitumella olevassa riimunaulakossa koko kesän ;P Lisäksi se sopii tuohon Bucasin riimuunkin niin hyvä ostoshan se oli! Vellerin entinen vuokraaja toi minulle Reunokselle Kingslandin bomberin josta olimme sopineet kaupat ja Ratsutarvikkeessa kävin vaihtamassa sen Bucasin raidallisen riimun suurempaan, tosin jouduin ottamaan eri värisen :( Olisi ollut mustaa, ruskeaa, camelia ja harmaata silverin lisäksi, mutta otin sen silverin. Kuvailen ostokset paremmalla ajalla.

Hrrr, viime hetken suunnanmuutos.

Oli suunnitelmissa ratsastaa kentällä tänään, mutta jo Velleriä tarhasta hakiessani totesin etten kyllä nyt tarkene :D Oli vähän heikko varustus hanskojen suhteen. Mulla on tallilla vain Roecklin Meredith Michaels-Beerbaumin Winter-versiot eikä niissä kyllä tarkene oikeasti talvella ratsastaa :P

Siispä suoritin harjauksen ja päästin Vellerin vain kentälle irti juoksentelemaan. Alkuun se paineli laukalla ympäri viskoen pukkeja, sitten ravilla pörhistellen ja lopulta sai jo vähän patistaakin ;) Viimeiseksi talutin käynnissä ja sitten vaan loimi takas niskaan ja tarhaan. Pakkasten pitäis tässä pikkuhiljaa laantua, joten eiköhän sinne selkäänkin tarkene pian :) Ja vois vaikka ne ratsastuskintaat napata kotoa mukaan.

NAURETTAVAA VELLER !!

Olin jo lähestulkoon varma että saan kirjoittaa miten hyvin Veller käyttäytyi eikä sikaillut maastossa ollenkaan. No enpä saakkaan. Mutta lenkki alkoi hyvin! Ei tullut kuin pihatiellä vähän raviaskelia :) Edettiin kivasti käynnissä metsälenkilläkin kunnes ohjasin pellolle päin. Ei. Jätkä teki totaalistopin. Ei sinne mennä. Koitin peruuttaa, väistää, risuttaa. Ei. Veller keuli, peruutti ihan kovallakin vauhdilla poispäin, meni siksakkia, koitti kääntyä pois ja keuli, kohotteli ja hyppi pystyyn. Kääntyi takajalkojen kautta ympäri ja tuntui tosiaan että nyt se on ottanut tuon etupään kohottelun elämäntehtäväkseen kun se ei johonkin halua.

Ja minähän en selästä alas tule! En tommosen takia.

Suutuspäissäni sitten annoin periksi ja päätin että kokeilen mitä Veller sanoo viereisestä pellosta. No ei mitään, kyllä sinne vois mennä. Tehtiin siinä sitten käyntispiraali ja lähdettiin pois. Mentiin ravilla pitkähkö mäki ylös ja metsän kautta tallille. Polulla oli pieni puronen jonka kohdalla Veller taas sanoi ei. Meinas poistua paikalta pakin kanssa, mut suostuipa hän siitä yli sitten menemään ja kuinkas muutenkaan kuin liioitellun suurella loikalla joka oli hyvä aasinsilta leikkiä issikkaa ja ravata koko metsän läpi pientä polkua pitkin. Hauskanen törökorva se oli kun innoissaan pisti menemään terhakasta ravia, on se hyvä ettei hänen kans tylsä pääse tulemaan :)

Vähän lämmin sille tolla reissulla tuli vaikkei reippaasti mentykään. Se oli jo valmiiksi loimitettu kaulatoppiksella ja saman pistin lenkin jälkeenkin ruunaskan niskaan. Tarhassa odotteli pikkuvaimoke Pike heinäsatsien kanssa joten kyllä jätkän kelpas tarhaan sitten mennäkin!