Selässä!

Toinen kuvaton päivitys, ankeaa.
Jouduin taas kulkemaan bussilla koska autoni on edelleen korjattavana. Veller näki kun kävelin portista pihaan ja se nosti päänsä, käänsi korvat törölleen ja lähti kävelemään aidanvierustaa kohti seuraavaa nurkkaa. Kävelin possuaitauksen takana ja Veller seurasi seuraavaa aidanvierustaa pitkin, jäi taas tönöttämään siihen ja olihan sitä pakko käydä sitten moikkaamassa kun toinen niin kivasti tulee vastaan ja noteeraa et sieltä tullaan :D

Kävin viemässä käytävälle varusteet valmiiksi, laitoin Globuksen kökköotsapantasuitsiin turparemmin paikoilleen kun aattelin että vois vaikka pistää pitkästä aikaa ne. Hain Vellerin tarhasta ja pesaisin siltä jalat. Noora saapui myös paikalle ja hän suurimmaksi osaksi Vellerin harjasi, minä sitten satuloin ja suitsin. Sade lakkasi juurikin sopivasti kun oltiin valmiita ja nousin korokkeelta selkään. Veller on siitäkin muodostanut ongelman, tosin tänään se seisoi nätisti paikoillaan :) Kiipesin siis ensin selkään, kolmen viikon tauon jälkeen!

Ensimmäisen käyntikierroksen jälkeen tuntui pientä kipua, lähinnä ehkä jossain sivussa olevassa vatsalihaksessa? Sellasta vois myös veikata joksikin umpparikivuksi mutta nehän on yleensä paljon kovempia, tää oli melko lievää nipistelyä ja meni ohikin siitä sitten ihan. Sain ravattua ja laukattuakin ilman kipuiluja, harjoitusravissa vähän muistutin Vellerille väistöjuttuja ja sitten vaihdettiinkin kuskia kun olin siinä tovin pörrännyt. Veller oli ihan hyväntuntuinen, ei jumitellut tai tuntunut mitenkään oudolta. Noorakin kävi kaikki askellajit läpi ja tunnusteli millaiset liikkeet Vellerillä onkaan, millaista sillä on ratsastaa. Hyvin sujui, toivottavasti hänkin tykkäsi. Loppukäynnit käytiin tekemässä taas Jokipolun pätkällä ja yhdessä tehtiin lopputoimenpiteet tallissa. Veller jäi sisälle Pojan kanssa odottelemaan iltaheiniä, nakkasin sille vähän leipää ja porkkanaa kuppiin kun se oli ihan pettynyt ettei siellä ollutkaan yhtään mitään.

Nyt tässä tunnustelen "toisella korvalla" pikkujäbän liikehdintää tuolla vatsassa. Ei ainakaan ratsastuksen aikana eikä jälkeenkään mitään pahoja tuntemuksia ollut, sitä ihan alkua lukuunottamatta joten tuskin tuo hirveästi on itseensä ottanut kun mutsi kävi vähän ratsastamassa :) En mitään älytöntä treeniä nyt ajatellutkaan alkaa tekemään, mutta oishan se kiva vähän käydä käpsimässä vielä kun synnytykseen on kuitenkin aikaa. Jotain kevyttä ihan, ja kerran-pari viikossa korkeintaan.

Kun ajatukset ja toimintatyylit vaan kohtaa.

Eilen, perjantaina, kävi taas Noora Velleriä sekä uusia tiloja katsomassa ja tutustumassa. Noora kävi aiemmin jo Aurassa meitä tervehtimässä ja nyt saatiin vihdoinkin aikataulut yksiin ja nähtiin myös uudella tallilla. Harjailtiin ruunaa ja jutusteltiin niitä näitä mukavia ja on kyllä tosi luottavainen fiilis Nooran suhteen. Toivottavasti Veller miellyttää häntä vielä selästä käsinkin. Siinä on vuokraajaehdokas jonka jutut on sellaisia joita hevosenomistajana tahtookin kuulla. Hänellä ei ole kiire päästä selkään ja sitten kun selkään asti menee, tutustellaan rauhassa eikä kiirehditä ns. saamaan hevosesta kaikkea irti vaan ihan ajan kanssa ja maltilla. Sekä kun itselle nuo varusteet on jokseenkin tärkeitä ja niihin on tullut vähän panostettua niin sitä tykkää kun vuokraaja ihan itsekin mainitsee arvostavansa kunnon varusteita sekä sitä, että ne ovat aina käytön jälkeen siistit ja puhtaat ja voi vaan heti tehdä eikä ensin tarvitse alkaa putsailemaan harjoja, siistimään kuraisia suojia, pesemään kuolaimista kuivuneita röhniä pois, putsaamaan jalustimista mahdollisesti liukkaita hiekkoja jne. eli koska hän itse arvostaa tätä, tekee hän nämä siistimistoimet myös oman käymisensä päätteeksi.

Noora myös on hevosen kanssa rauhallinen, ei kiirehdi hoitotoimenpiteissä vaan harjailee maltilla ja käy läpi koko hevosen. Joillekin nämä on itsestäänselvyyksiä ja näin toimitaan aina, mutta sitä on kyllä tullut nähtyä monenmoista toimintatyyliä kun on kiire tai ei muuten vain huvita tai kiinnosta. Niin, ja kun se hevonen ei ole edes oma, eikä ne varusteetkaan...

Olen muuten huomannut hassun seikan tässä mikä on tapahtunut muuton jälkeen. Aurassa Veller ja Voitto tekivät suolakivestä selvää todella lyhyessä ajassa. Tätä seurasi tietenkin kova juominen ja kova pissahätä joka purkautui tietenkin aina sinne pihattomökkiin. Rattolassa suolakivi ei vielä ole hälvennyt mihinkään, Veller on unohtanut sen viehätyksen? Lisäksi Aurassa oli ihan äärettömän pakko yrittää eliminoida vesisaavi ja se jouduttiinkin köyttämään kehikon sisälle ettei sitä niin vaan saanutkaan sieltä enää pois. Rattolassa, okei, vesisaaveja on tarhassa kolme koska kerroin että taipumusta on ensinnäkin uittaa kinttujaan siellä sekä myös kaataa ja paiskia niitä. On siis varasaaveja. Kaksi niistä sellaisia isompia jotka ovat traktorin renkaiden sisällä ja näiden lisäksi vielä pienempi kahvallinen saavi. Ovat saaneet olla ihan rauhassa. Syytä tähän en tiedä, tarha ainakin on Rattolassa täysin virikkeetön verrattuna Auran tarhaan, tarhakaveri on paljon tylsempi mitä Voitto, luulisi että nämä jo riittäisivät järjestämään omaa aktiviteettia muttei... Velleristä on tainnut tulla tylsä kuusivuotias aikuinen hevonen :)

En ole vielä muuten uskaltautunut kokeilemaan ilman satulaa ratsastusta. Uskaltautuminen, tai uskalluksen puute ei kyllä johdu tippumisen pelosta vaan enemmänkin siitä että entä jos sekin sattuu :( Kovasti kaipaisin kyllä selkään, edes vähän kentälle pörräämään, edes käynnissä!

Hiljaiseloa taas.

En jaksa jokaisesta harjailukäynnistä kirjoitella, tosin olisin voinut vähän aiemmin kyllä kertoa tuosta yhdestä kerrasta kun Vellerin tuleva vuokraaja Jonna kävi ruunalla ratsastamassa Rattolassa. Taisi olla jo viikko sitten, maanantaina 9.4.

Kaikki meni ihan hyvin, Jonnalla on vähän ollut taukoa ratsastamisesta ja tokihan myös uudenlainen ratsu alla joka aiempaan verrattuna on ihan eri maata, varmaan sekä hyvässä että pahassa :) Kurainen ruuna harjattiin, siinä tais mennä tunnin verran? Ennen satulointia sovitin uutta fleeceä, ei se ollut ihan yhtä valtava mitä Avalanchet mut meni se edes kiinni... Hiukan jää edestä karvat paistamaan mut onpahan edes kaulafleece nyt sitte! Ratsastuksesta Veller vähän lämpeni ja se sai loimen päälleen tarhaan. Loimihan oli sellainen tosi miehekkään värinen pinkki jonka ostin Tarulta ennen Turkuun muuttoa. Hänen pojilleen liian iso, Vellerille ihan hyvä. Tosin mietin tämän loimen ostoa melko kauan, koska tuo värihän on jokseenkin ei-ihan-just-mitä-itse-ostaisin :D

Lauantaina Vellerillä kävi toinen vuokraajakyselijä katsomassa sekä selästä kokeilemassa. Hän on nuorempana ratsastellut enemmänkin ja nyt aloitellut uudestaan. Veller taisi huomata heti että selässä on vähän vähemmän kokenut ratsastaja, se pysähteli hirveästi eikä vaivautunut etenemään juur ollenkaan. Ravi oli sitä maailman hitainta mummoravia takaset sipsuttaen tallin takana asti mitä Veller menee jos vaan antaa mennä ;) Mutta hän etsii lähinnä rentoon maastoiluun ratsua joten annettakoon anteeksi mummoilu kentällä :D

Kevät, ihanaa aikaa!

Omistaako monikin hevosen joka tykkää maata kevätauringon lämmössä pitkin pituuttaan elämästään nauttien? Ei väliä niinkään sillä, mihin pitkäkseen pistää, kunhan pistää. Juu, minulla on :) Tarun luona Lilleri katsoi parhaaksi makuupaikaksi kakkakasan.

Kuva: Marjut Myller / http://m4rtzu.blogspot.com/

Ehkä pakkasesta jäinen ja kova, myöhemmin sulamisen seurauksena märäksi tullut kurapohja ei ollut sopiva alusta lepäilylle vielä vähän aikaa sitten ja kakkakasat tuntui paremmalta idealta. Nyt Veller on Rattolassa kunnostautunut kurassa makaamiseen ja tallille kun menee, kertoo aina joku nähneensä Vellerin makaamassa tarhassa ihan pitkin pituuttaan :D Yöpakkaset ja aurinkoiset päivät on kuivattaneet maata sen verran ettei enää ole ihan märkää ja lillua ja hevosen voi jopa hakea tarhasta lenkkarit jalassa, mutta sen verran kuitenkin on vielä märkää että jälki jää ;)

Veller oli ihan molempia poskia myöten, kirjaimellisesti korvanpäistä häntään asti, täynnä kuivunutta kuraa kun eilen menin tallille. Niin korva- kuin partakarvoissakin roikkui kurapaakkuja :D En edes laittanut riimua kunnolla päähän kun hain äijän tarhasta, totesin et kuitenkin ensin aion raaputtaa naaman edes vähän puhtaammaksi ja vasta sitten pujotan riimun niinkuin kuuluu. Sanoin Vellerille et nyt pitäis kyl vähän hävetä kun ihan tohon malliin on itsensä pistänyt, ehkä se vähän häpeskin. Mut eihän tollasesta voi suuttua, kiva se on että toisella on niin luottavainen olo ja osaa rentoutua vaikka ollaan vasta viikon päivät tuolla asuttu.

Raaputtelin siinä ensin metallisualla kurat pois ja sen jälkeen Furminatorilla suuret määrät irtokarvaa veks. Mulla on oma Furminator mutta tallille on hankittu myös yhteinen kaikkien käytettäväksi. Veller nautiskeli kun aurinko lämmitti ja mutsi raaputteli varmasti jonkun verran kutisevaa ihoa. Ajattelin irtojuoksuttaa jos kentällä ei ole ketään ratsastamassa. En voi enää ratsastaa hirveiden kipujen takia joten tyydyn puuhastelemaan muuta sitten, ainakin voin harjata, talutella ja päästää kentälle irti tai liinata :) Onneksi on noita kiinnostuneita vuokraajia niin saa joku sentään nauttia ruunan letkeästä kyydistä. Ajattelin kyllä vielä kokeilla jos ilman satulaa pystyisin EDES kävelemään, satulan kanssa käyntikin tuntuu tosi pahalta. Saa pidätellä hengitystä ja istua ihan kasassa kun vaan sattuusattuusattuu. Harmi sinäänsä, just vasta muutettiin ja odottelin kentälle pääsyä kovasti. Kesällä ois ollut edessä raskasvetopäivien koulukisat mihin piti osallistua ja mä oon tällä mallilla.

Furminatorilla lähtee turhankin hyvin kaikki hilseet ja pölyt myös liikkeelle ihosta asti enkä saanut harjaamalla Velleriä kovinkaan siistiksi. Päätin silti ottaa niitä kuvia kun kentällä ei ketään ollut, joten tässä kuvasatoa eiliseltä alkuillalta :)

Rakastan tota hevosta ♥

Muistelemassa menneitä ♥

Menin tallille kuuden maissa. Kamat käytävälle valmiiks ja hevonen tarhasta. Äijä tuli taas portille vastaan ja Pafi hengaili jossain vastapäisessä nurkassa eli taas oli helppo ottaa Veller sieltä. Olivat loimitettuina tänään kun oli hiukan epävakaan oloinen sää. Eikä ollut vielä edes loimet rikki vaikka tallinpitäjämme Hanna vähän arveli et alkuun voi loimia repeillä :)

Tunnin verran meni aikaa kuntoonlaitossa kun harjailin vähän pidempään. Ensin kuopsuttelin kuraa metallisualla pois jaloista ja vatsasta, sitten Furminatorilla läpi ja vielä parilla muulla harjalla. Korvien välissä, ulkopuolella siis, oli turvetta joten oli jätkä nukkunut makuultaan yönsä :) Sitten varustamaan. En tiiä onko toi satula jonkunlaista laittoa vailla, Veller vähän liikehtii kun vyötä kiristää ja kääntyy katsomaan kohti :/ Reunoksella ne tekee noiden Albionien rungonlevityksiä, en vaan tiedä pitäskö mun sit ensin pyytää joku niiden tyypeistä katsomaan sitä satulaa vai vaan ite katella et sentti enemmän leveyttä, puoltoista? Ei Veller kyllä kiukuttele ratsastaessa, sitä se teki aiempien Sydneyn penkkien kanssa. Yleissatulan kanssa ihan kunnon rodeota joka loppui kun hommattiin pykälää leveämpi koulupenkki, mut senkin kanssa sit jonkun ajan päästä alko vähän oireilemaan, lähinnä liikkumisessa. Tiputteli laukkaa ja oli jollain muotoa haluton. Kun se vaihtui noin vuosi, ehkä vajaa vuosi sitten tohon Albioniin, muuttui liikekin taas ja nyt se on ollutkin ihan moitteeton. Paitsi nyt tuo mitä oon ihmetellyt tässä pari päivää, tuo vyön kiristämiseen liittyvä juttu.

Lenkille lähdössä.

Oltiin maastossa tunti ja vartti. Käytiin katsomassa "naapuritallin" maneesia ja tultiin Jokipolun kautta takaisin kotitallille. Jokipolku on hevoskyltein varustettu nurmipohjainen ratsastusreitti joka kulkee meidän tallin laidunten välistä, menee parista kohtaa pienten metsikköjen läpi sekä seuraa Paattistenjoen reunaa. Paattistenjoen rinteitä tuli entisen hevoseni, Lotan kanssa monesti kiipusteltua kaikissa askellajeissa :) Kotitallille päästäkseen pitää ylittää joki, ylittämiseen on ihan kunnon silta mutta Velleriä se jännitti kovasti. Tallinomistajapariskunta oli juuri ulkona ja tulivat sopivasti katsomaan kun Vellerin kanssa saavuttiin siihen sillan juurelle. Veller totes ettei mene, minä totesin etten tuu selästä taluttamaan kun sit se oppii siihen et tollasella jumittamisella saa kuskin alas ja siihen en lähde ollenkaan.

Kari tuli taluttamaan Vellerin sillan yli eikä se sit ollut ollenkaan paha juttu ;) Tallissa Kari otti satulankin selästä, itse harjailin ja vein ruunan karsinaansa. Kamat paikoilleen ja lähtöni yhteydessä sanottiin hevosille hyvää yötä ja jätettiin ne yöpuulle. Taas olin viimeinen talliltalähtijä :D

Käytiin Jokipolulla muistelemassa Lottaa ♥

Uusi elämä osa II

Menin kuin meninkin vielä iltasella uudestaan tallille ja nimenomaan pipertämään kentälle :) Tai no keventelemään, ei voida puhua pipertämisestä. Se on sitten sellasta pikkutarkkaa kivaa työskentelyä ja tänään tosiaan vaan kevenneltiin suurilla ympyröillä ja otettiin vähän laukkaa molempiin suuntiin.

Kun tulin parkkipaikalle, oli Johanna just lähdössä Pennun kanssa lenkille ja siinä moikattiin ja sain jo ennakkoilmoituksen kurassa piehtaroineesta hevosesta ;) Totesin et olen sitä sen verran jynssännyt kun se on aina maannut pissassa, kakassa tai kierinyt kurassa et siihen raaputteluun on jo tottunut. Kävelin siitä pihaa kohti ja Veller olikin tarhassa yhdessä kulmassa korvat töröllään päivystämässä. Pysähdyin hänel juttelelemaan ja kysyin et oot sit jo kuraan kerinny kierimään? Hän siel kääntys vähän paremmin mua kohti ja vastas "Juu-u! Olen olen!" Kävin viemässä varusteet valmiiks tallin puolelle ja hain Vellerin tarhasta, hän tuli ihan innoissaan portille vastaan :) Pafi oli vähän kauempana eikä ollut mitään ongelmaa ottaa Velleriä sieltä pois. Kun sillon aamupäivällä mietittiin et mitenköhän sieltä saa jommankumman et änkeekö toinenkin aina mukana kun ne niin kovasti toisistaan tykkäs heti alkuun. Ei ainakaan vielä ollut ongelmaa.

Nasu lähti käytävältä töihin ja Veller jäi talliin yksin. Ei minkäänlaista hermostumiskohtausta, vähäks kivaa :) Mä vähän pelkäsin et miten se ottaa ton tallissayksinolon mut hienostihan se. Laittelin kuntoon ja mentiin kentälle. Kolme varttia siellä kevenneltiin, vasemmalle taipu ravissa vähän kehnommin mut sekin voi olla kyl mun syy. Mähän oon ihan umpikeno :P Mut kaikenkaikkiaan ihan miellyttävän tuntuinen oli ratsastaa, tästä ku päästään treenailun makuun ja tunneille ni oi nam :) Pitää kyllä maastoiluakin ottaa kuvioihin ettei heti kyllästytä Velleriä kenttätyöskentelyllä. Ja Josku saa joku päivä hypätä sillä vähän ;)

Keventelyjen jälkeen Veller jäikin jo sisälle. Se suuntas suoraan heinäkasalle eikä varmaan ees tajunnut et sillä oli kupissakin tavaraa :D Vellerillä menee ruokinta uusiks tässä kunhan tilataan seuraava satsi Joseralta.

Uusi elämä osa I

Aamulla herätyskello soi 5:50. Arvata saattaa että enpä noussut ihan siihen aikaan, en sentään nukahtanut mut lorvin vaan sängyssä 6:15 asti ja suunnitelmissa kuitenkin oli lähteä vähän ennen puolta seiskaa bensa-aseman kautta, no en ihan lähtenyt :) Olin kuitenkin seitsemän jälkeen Aurassa, lastasin autoon loput tavarat, hain Vellerin tarhasta ja hän iloisena mulle kertoi miten oli yöllä pissannut sänkyynsä ja nukkunut tyytyväisenä siinä pissan päällä!

Mulla myös oli alunperin suunnitelmissa "mennä siinä joskus aamulla" tallille, harjata suurimmat irtokarvat, pestä ihan hevosshampoolla koko hevonen puhtaaksi ja sukatkin valkoisiksi, oltas oltu niin eduksemme ja tehty näyttävä saapuminen :D Joo, sukat kurassa ja toinen kylki ja kankku pissassa lastasin hepan traikkuun ja oman autoni kello näytti lähtiessä 8:26. Kyllä mä sen sentään furminoin ja suurinpiirtein siistin. Ja syy tähän aikaisempaan aikatuluun oli se, että tilaa antavan hepan kyyti niinsanotusti kusi mutta pelastava enkeli Taru ei nähnyt ongelmana viedä samalla reissulla tätä ruunaa uuteen kotiinsa kun ovat Vellerin tiputtaneet kyydistä, uusi paikka kun oli lähes heidän kotimatkansa varrella.

Ensin ihmeteltiin niitänäitä pihalla, mietittiin tallin oviaukossa viittiikö sinne mennäkkään kun tuommoset paikathan on aina kauhian epäilyttäviä, tuommoset uudet rakennukset. Ei sinne nyt niin vaan voi kävellä kun ei tiedä mitä siellä on! Vellerin uusi tarhakaveri oli kentällä liinailemassa ja vein Vellerinkin sinne. Saivat siellä ensin tutustua toisiinsa kun pohja oli tarhan semijäätynyttä luonnonmaapohjaa parempi mahdollisiin riehumisiin ja juoksentelemisiin. Eipä ne pahemmin siellä juosseet, vähän jotain pientä ravia ja laukkaa sekä pari pukkia tuli mut melko iisisti olivat. Veller tosin nuoleskeli Pafia, tätä hänen uutta kaveriaan Ö_ö Omituinen äijä.

Päästettiin heidät sitten tarhaansa, ensimmäiseksi oli tietenkin ihan pakko änkeä samaan aikaan vesisaaville. No ei mitään, kivahan se on että heti tulivat NOIN hyvin juttuun että päät sopivat sinne yhtäaikaa! Saivat sinne vähän lisää heinääkin ja Pafi nappas ensimmäiseksi tupon suuhunsa ja tarjos sitä Vellerille :D Lienee selvää että samasta heinäkaukalosta mahtuivat oikein mainiosti kylki kyljessä syömään. Voi heitä :) Tallilla kun on tarhoissa vanhat kylpyammeet heinäkaukaloina ettei tarvitse maasta syödä.

Hepukat jäi tarhaansa nätisti hengailemaan, aloin purkaa autosta kamoja ja järjestelin kaappia. Osa varusteista meni yläkerran varastoon johon sain meidän hyllylle loimet, satulahuovat jätin pinoon sohvalle kun ei ne oikein sopineet hyllylle :P Vaihdoin satulaan puhtaan huovan, ensin ajattelin että ollaan ruskeita ja olisin ottanut yhden mun lempparihuovan (Equilinen ns. tiilen värinen) mut hitto mullahan on uusia kivoja huopia joten nyt ollaankin luumuja!

Niin hirveä polte pipertämään kentälle että aion mennä tänään vielä vähän myöhemmin uudestaan ;)

Kamerasta oli akku loppu joten otin puhelimella vaan videota poikien ensikohtaamisesta. Videolta kaappailin print screenillä kuvia mut ne on tosi huonolaatuisia :P