Sunnuntaina sittenkin kentälle.
Viime kertaisen maastolenkin jälkeen en koko viikkona käynyt tallilla, milloin satoi, milloin ei vain tullut lähdettyä. En ole sokerista, mutta jos tallilla käynti sisältää vain harjailua ja vettä tulee kaatamalla, niin en näe mielekkäänä vaihtoehtona lähteä vauvan kanssa siinä tapauksessa vain harjailemaan. Sunnuntaina 7. päivä sain Juliuksen äidilleni herran 1kk-päivän kunniaksi hoitoon ja lähdin itse tallille :) Vähän tiputteli vettä, mutta koska olin yksikseni liikkeellä, ei se haitannut ollenkaan! Alunperin piti lähteä maastoon taas, mutta teinkin viime hetken mielenmuutoksen ja mentiinkin kentälle. Se oli virhe.
Ei virhe siksi, että Veller heti alkukäynneissä teki kahteen kertaan köyryselkäpukit ja yritti siitä lähteä ryysimään laukalle, vaan siksi ettei ratsastus mennyt ihan nappiin. En saanut oikein tuntumaa eikä kumpikaan meistä vaikuttanut kovinkaan tyytyväiseltä. Veller meni ihan vain hetkittäin oikeinpäin ja kaikinpuolin vaan joku ei nyt ihan natsannut, ehkäpä se on tuo ratsastustauko ja synnytyksessä venahtaneet lihakset joita hommassa kuitenkin tarvitaan.
Mutta tulipa testattua uudet ohjat! Ihan jees, mutta jos hevonen on vähänkään pölyinen, tulee mustista ohjista harmaat kun ne ovat hevosen kaulaa vasten... Tai sitten mulla on tosi likainen hevonen vaan :)
Ratsastuksen jälkeen jätin Vellerin pesupaikalle ja huuhtelin hiekkastuneet jalustimet, satulavyön ja muutkin nahkaosat jotka olivat saaneet hiekasta osumaa. Pesin myös Vellerin hännän, ihan kurapaskarastainen. Tilasin sille Prosperia, kokeillaan josko se auttaisi vatsaan. Jos ei, niin seuraavaksi otetaan testiin Minesyl. Se on muille raskiksille ainakin tuonut avun ties minkälaiseen ongelmaan, myös tuohon löysään vatsaan.
Maanantaina uusi tarhakaveri!
Tallin toisiksi uusin hevonen, pikkuinen suokkineiti Pirkko, odotteli meitä kentällä. Sunnuntaina Pirkko oli pesulla kun tulin tallille ja maanataina hän odotti niin puunattuna ja tukka selvitettynä upeasti hulmuten Velleriä saapuvaksi. Oli siis tarkoitus päästää ne ensin kentälle jos ilmassa on pientä riehumisen tuntua kun ekaa kertaa pääsevät samaan tilaan, ja sen jälkeen pääsisivät samaan tarhaan. Veller ja Pirkko ovat tarhanneet vierekkäisissä tarhoissa, eli siinä mielessä ovat toisilleen tutut jo. Mutta onhan se aina silti eri kun pääsee yhteiseen tilaan. Tässä kuvia heidän tutustumisestaan!
Uudet huovat.
Horse Guardin luumu pad tuli jo joku aika sitten, tänään tuli Equilinen huopa. Sain meiliä ettei sitä taivaansinistä ole enää tehtaalta saatavissa, joten meinasin tilata samanlaisilla punoksilla navyn värisen huovan. Sain taas meiliä, että liikkeessä olisi valmiiksi yönsininen huopa jossa yksi punos johon on kiedottu valkoista, savunharmaata ja hopeablingiä. Kelpuutin sen ja sain sen siis tänään :) Se yönsininen on todella tumma, melkein musta ja kuvaan oli tosi vaikea saada oikeaa väriä ikuistettua. Selkeästi sininen se kuitenkin on, vaikkakin hyvin, hyvin tumma. Hieno kummiskin ;)
