Maastolenkillä eilen.

Taas kyseltiin mahdollisuutta mennä liikuttamaan Tiikeri. Kyselin lastenhoitajilta josko jommallakummalla ois saumaa Julius ottaa ja pikkusiskoni hänet sitten otti kyläilemään ja itse pääsin tallille lenkkeilemään. Tiikerin bootseista oli toisesta tarra mennyt rikki, minulla sattui olemaan kotona Vellerin bootsit, vähän ahtaat sille ja yhtä kokoa suuremmat kuin Tiikerin yhdet vanhat, muuten samanlaiset bootsit joten lupasin niitä kokeilla sille. Eivät ne nyt liiankaan suuret olleet joten jätin ne takasiin ja lähdettiin lenkille.

Horzen bootsit kokoa XXL.

Mentiin sama lenksu mikä on muodostunut jo aika lempparilenkiksi näin kesäaikaan. Siellä on edes vähän pehmeämpi pohja jotta pääsee ravaamaankin ja sopivissa kohdissa ottamaan myös vähän laukkaa. Tikru oli alkulenkistä aika hidas, oikeastaan se hitaus alkoi kun saatiin vesisade niskaan. Yhdessä vaiheessa tuli aika isojakin pisaroita kovalla voimalla, teki vähän kipeääkin kun itellä oli vaan hihaton toppi ja pisarat hakkas ihoon. Valivali ;)

Pisarainen suokkipylly!

Käytiin kahlaamassa yhdellä soramontulla. Sen verran isot nuo bootsit kuitenkin on, että ne jäivät kellumaan veden pinnalle. Onneksi tuuli oli suotuisa ja ne ajelehtivat hetkessä rantaan joten ei tarvinnut sen enempää pohdiskella että miten ne saa sieltä takaisin. Itekkö ois pitänyt mennä sinne kahlaamaan?! Muutenkin jo jalat kastui kahlatessa kun olikin enemmän vettä mitä viimeksi. Tiikerikin teki pienen sukeltamisen nenällään :D

Ei muuta kuin selästä alas ja noukkimaan popot. Virittelin ne takaisin takasiin ja toivoin että pysyvät kuitenkin loppumatkan menossa mukana vaikka ovatkin märät ja painavammat. Pysyihän ne. Siinä ois ollut kiviäkin joiden päältä nousta selkään, mutta kokeilimpa huvikseni miten onnistuu maasta nousta selkään. Edellisestä kerrasta on aikaa kulunut melkoisesti, oiskohan eletty jotain vuotta 2007 tai 2008 kun olen viimeksi könynyt maasta selkään.. Se oli edellisen hevoseni, Lotan kanssa kun tuli mieleen kokeilla että vieläkö sinne kiipustaa ilman apuvälineitä. Onnistui silloinkin! Tosin olisihan se vähän noloa jos ei tuollaisen alle 160-säkäisen hepan selkään pääsis ilman koroketta... Ja hienosti Tiikerikin päästi selkäänsä kesken maastolenkin, ei sekään ole itsestäänselvyys kaikilla hevosilla. Etenkään vähänkään menevämmillä, joihin Tiikeri kuuluu :)

Tien reuna oli autotiellä sopivan pehmeä joten otettiin pätkä laukkaa reippaammin ja siitä pitkä pätkä loppuraveja ensin suuremmalla vauhdilla ja siitä pikkuhiljaa himmaillen. Vitsit toi hevonen on niin mahtava ♥

Tallissa Tikru karsinaan ja enempiä ihmettelemättä kamat pois ja harjailut. Tiikeriä ei kauheasti huvittanut karsinassa ihmetellä, se huuteli ja pyöri joten ei hempeilty ja rapsuteltu vaan reippaasti jätkä tarhaan. Siellä sit annoin pari omppua ja hiukan korvan takaa rapsuttelin ;) Tovin se siinä oli, sit totes pyhpah ja meni juomaan.