Kun mikään ei ole hyvin.

Älä lue jos **tutuskäyräsi nousee valitusten lukemisesta. Tämä on minulle päiväkirjatyyppinen blogi johon purkaan niin hyvät kuin huonotkin ajatukset sekä puuhastelut hevosten parissa joten koska tämä on ihan minun oma, pidän itselläni oikeuden valittaa. Ja teen sen nyt.

Niin, viime perjantaina sain Vellerille vihdoin hokkikengät alle. Viikonloppuna en sitten kuitenkaan ratsastanut, koska lauantaina minut ylipuhuttiin juhlimaan synttäreitäni juuri kun olin jo vaihtanut ratsastusvaatteet päälleni ja lähdössä tallille. Sunnuntaina ei ollut autoa käytössä kuin vasta illalla ja olin menossa yövuoroon joten mitään yöllisiä ratsastuksia ei tullut suoritettua.

Maanantai puolestaan.. Voi elämä. Kävin hakemassa Agrimarketista turvepaalin sen tilalle minkä olin Tarulta käyttänyt. Etsiskelin samalla muuraussankoja Vellerin hajoittaman tilalle sekä vaikka muutama vielä varallekin. No ei ollut just sellasia mitkä ois sopineet tallilla oleviin ämpärirenkaisiin joten jäi ostamatta. Olivat kalliitakin, lähes 20e/kpl! Lisäksi Agrimarketin piha oli aivan luistinrata, kukaan ei tullut auttamaan sen turvepaalin kanssa ja voin kertoa että n.40kg painava iso hankalanmallinen muovitettu turvepaali on sangen vaikea lastattava auton takapenkille kun jalkojen alla ei ole pitoa ollenkaan, vain sateesta märkää jäätä. Etsin katseellani pihasta edes muutamaa hiekanjyvää, peruutin autoni sinne ja sain punnerrettua paalin kyytiin. Piti joo mennä ratsastamaan, piti vaikka mitä mutta enpä mennyt. Niin kovin en sinne selkään halua, että olisin mennyt sateeseen maastoilemaan pilkkopimeään jonkun onnettoman otsalampun valaistuksessa. Sen kurjuuden ois vielä kruunannut syväjäädytettynä suoritettu yövuoro töissä joten ei. Kiukuttelin kotona.

Niin, ja tilasin Börjesiltä sitten 20l sankoja jotka maksoivat alle 5e/kpl.

Tiistaina puuhastelin tallihommat enkä ollut varautunut ratsastusvaattein koska oletin että tallihommissa menee pidempään. Oli vaan tuollaiset liukkaat Puman ulkoiluhousut ja kun tallihommien jälkeen vilkaisin kelloa, olisin voinut ehtiä pienen maastoköpön jopa tekemään. Mutta ei, en noilla housuilla. Siispä ruokakaupan kautta kotiin ja hetken päästä töihin.

Ja sitten Taru olikin laittanut illalla töissäollessani tekstarin että Velleriltä puuttuu toinen etukenkä ♥ Voin kuvitella miten se liukastelee tallin ja tarhan väliä kun nyt on lumen päälle satanut niin paljon vettä ja on liukasta. Ehkä saan tänään tekstarin jossa ilmoitetaan Vellerin liukastuneen pihalla ja olevan nyt kolmijalkainen?

Tänään piti sitä irtokenkää mennä etsimään tarhasta, kiitos yövuorojen, nukuin sen verran pitkään etten sinne valoisaan aikaan enää ehtinyt joten tässä taas ollaan. Sateet ja plussakelit sulattaa maata koko ajan, huomenna siellä on varmaan jo sen verran kuraista että se irronnut kenkä on moneen kertaan haudattu upoksiin.

Tässä on väkisinkin ajautunut mieleen epämiellyttäviä ajatuksia harrastuksen lopettamisesta. En tiedä, ehkä se on tämä ääreissurkea syksy joka on laskenut sietorajaa melkoisen matalalle. Kuraa, mustaa, sadetta, pimeää, irtokenkiä. Ei sais valittaa, monella on huonommin. Olen ollut hevosenomistaja päälle kuusi vuotta ja tämä on ensimmäinen "burn out" joten vielä, en ihan vielä ota vastaan kommentteja joissa kehotetaan lopettamaan ihan oikeasti koko harrastus jos mitään ei tahdo kestää. Veller on kuitenkin ihana ja maailman paras joten ehkä en kuitenkaan oikeasti vielä lopeta. Jospa sitä lunta ja pakkastakin vielä tulis, ja tuleehan sitten lopulta taas kevät, pian alkaa valoisa aikakin taas pidentyä ja kuten elokuvassa The Crow'kin sanotaan;

Can't rain all the time.