Oisko jotain ratakiskoa paksumpaa??

Oltiin eilen Rattolan Tilalla Tea Kailan tunnilla. Menin noin tuntia ennen sovittua lähtöaikaa tallille, pesin jalat, harjasin, suojitin, suitsin, lastasin kamoja autoon jne. Veller on aiemmin lastautunut ihan parissa minuutissa, tovin ihmetellyt siis lastaussillalla ja siitä sitten jatkanut matkaansa sisälle traikkuun. Nytpäs ei lastautunutkaan! Väännettiin sitä puol tuntia koppiin leivän ja myslivadin avulla. Ei houkuttanut tarpeeksi. Peitettiin pyyhkeellä silmät, ei vaikutusta. Raippakin oli apuna mutta siitä oli enemmänkin haittaa. Lopulta Veller meni sinne liinojen avulla. Tallilta oli noin puolen tunnin ajomatka, kello näytti lähtiessä siltä että tunti alkaa vartin päästä... No ei mitään, soitin Kirsille et tulossa ollaan, myöhästytään hiukan.

Rattola on mulle ennestään tuttu paikka, oltiin siellä Lotan kanssa ennen Pöytyälle muuttoa parisen vuotta ja viihdyttiin hyvin!  Tykkään paikasta, harmi että multa on sinne kotoa niin pitkä matka, muuten ois jäänyt Lotta sinne asumaan aikanaan.

Perillä sitten hevonen ulos kopista, äkkiä satula selkään ja itse perässä ja eikun ihmettelemään kentälle.

Pientä alkujännitystä ja ihmettelyä.

Aika pian kuitenkin päästiin työnteon makuun.

Tea on erittäin istuntapainotteinen ja tarkoituksena olikin tänään ratsastaa hevosta tötsien ympäri käynnissä ja ravissa käyttäen istuntaa pelkästään. Se olikin yllättävän haastavaa, tuli heti noottia mitä haittaa on jos lähdin sisäohjalla vähän vinkkaamaan Vellerille mihin suuntaan olisi tarkoitus jatkaa sitä liikettä. Kun ei toinen voi ymmärtää mun epäselvistä onnettomista avuistani mitä mä siellä yritän pyytää :) Kuin hankalaa on pitää koko ajan sama etäisyys siitä tötteröstä! Tea huomasi heti alkuun jo Vellerin herkkyyden ja totesi että nuo tehtävät lieneekin sen kanssa helppoja kun kuuntelee niin hyvin ja toimii kevyesti. Miksei musta tuntunu helpolta ;)

Tea näyttää mitä puomeilla olis tarkoitus tehdä.

Puomeilla siis oli tarkoitus astua niiden yli, sitten joko pysähtyä tai jatkaa suoraan liikkeestä väistöä suoraan sivulle. Väistö vasemmalle sujui ehkä liiankin hienosti, koin nimittäin onnistumisen tunteita siinä! Oikealle ei ollutkaan niin helppoa ja sitä tahkottiinkin varmaan 3/4 tunnista -.-"

Tea opasti ihan kädestä pitäen, otti mun raipan ja naputti sillä Vellerin takasta pyytääkseen sitä astumaan sivulle. Naputti, naputti, naputti... Kuin voi olla niin pitkät piuhat! Veller vaan seistä tönötti korvat hörössä ja katseli maisemia. Ei häntä häirinnyt ollenkaan mikään takajalkaa naputtava raippa. Kun se sitten lopulta otti epämääräisen väistöaskeleen sinne oikealle, niin annoimme tietenkin suuret kehut ja toistettiin sama uudestaan. Ja ihan yhtä hankalaa oli, tuntui ettei Veller tajunnut ollenkaan mitä se teki, minkä takia ja mitä siitä seurasi :D Kyllä ne sit saatiin jotenkin sujumaan ja sitten mentiinkin hetkeksi kävelemään pitkin ohjin ja kiertelemään tötteröitä käynnissä ja ravissa.

Saatiin kotiläksyksi maasta (ja selästäkin) käsin vaikka ihan vaan tiellä tehdä noita väistöharjoituksia. Kyllä Vellerillä on väistetty ihan molempiin suuntiin aiemmin, oon sen kanssa tielläkin mennyt ties mitä siksakkia ravissakin mutten vaan ymmärrä mikä ihmeen oikosulku sille tuli kun ei tänään tuntunut tajuavan ollenkaan mistä oli kyse :) Tea toivotti meidät myös tervetulleeksi maneesiryhmään Anivetin maneesille, siellä kuulemma vielä on tilaa. Pitää katsoa mihin menee ja koska, me kun ollaan aina riippuvaisia kyydistä. Mutta se on varmaa että nyt pyritään aloittamaan taas säännöllinen tunneilla käyminen!

Vellerillä oli miniponi matkassa mukana :) Siinä kun lähtiessä taisteltiin lastauksen kanssa niin Upi kävi hakemassa Pollen tarhasta josko se helpottaisi Vellerin lastautumista. No ei siitä tuntunut apua olevan, mutta jätettiin poni kuitenkin koppiin seuralaiseksi kun ei matka kuitenkaan ollut kuin reilu 20km suuntaansa ja ponia kuulemma saa aina käyttää jos siitä jossain asiassa hyötyä on :)