Maastoilua ja palauttelua.

Oli sovittuna jo ajoissa pitkä maastolenkki sunnuntaille. Lähtö oltiin suunniteltu tapahtuvaksi siinä 14:30-15:00 tienoilla. Menin tallille kun Taru oli vielä omilla menoillaan ja pesin Vellerin jalat ja aloin harjailemaan ruunaa. Karvaa lähtee ihan hirveästi! Nyt siellä sentään on jo selvää talvikarvaakin kun pitkään näytti siltä ettei mitään ala kasvamaan.

Ihan Vellerin kiusaksi suojitin kaikki jalat, ei se tarvitsisi kuin takasiin hivarit kun niitä on jo ihan parin käyttökerran aikana kuluttanut sen verran että on jo alareunasta suojat rikki... Mutta Veller on sen verran tottumaton jalkohin liittyviin inhotuksiin että ihan hyvä sen on tuommoisiin tottua joten suojittelen joka jalkaa ihan huvikseni ainakin toistaiseksi.

Tarukin tuli paikalle ja laitteli siinä Kalilein kuntoon. Lähdettiin herrasmiesruunien kanssa siitä sitten tien päälle ja pituutta maastolenkille kertyi noin 20km. Oltiin parisen tuntia matkassa, enimmäkseen kevyttä hölkkää, pakollisissa kohdissa käyntiä ja pienet laukkapätkätkin otettiin Vellerin kanssa siellä täällä kun Taru ja Kalilei menivät sen verran reippaammin edessä :) Lopussa Kalilei sai vähän päästellä ravilla ja Vellerin kanssa tultiin myös reippaampaa laukkaa perässä. Hyvin me jäätiin kyllä jälkeen mut tulipahan venyttyä ehkä Vellerin mittapuulla äärimitoille.

Tallilla huuhtelin Vellerin lämpimällä vedellä ja loimitin tarhaan. Lähdettiin siitä sitten aika pikapikaa Aaltosen Raimon maneesille Voiton kanssa nuorten poikien irtohypytystreffeille. Voitto on aiemmin heinäkuun loppupuolella ajo-opetuksen päätteeksi kokeillut irtohyppelyä eikä sillä silloin kuulemma ollut juurikaan hajua koko touhusta. Eilen se hyppeli kuitenkin todella hienosti ja paineli menemään kujasta ihan käskemättäkin :) Voitto myös käyttäytyi Aaltosilla kaikin puolin erittäin hienosti! Taru kun kävi maksamassa maneesivuokran, niin taluttelin siinä Voittoa naru yhdessä kädessä ja kauraämpäri toisessa. Ei mitään meininkiä hillumisesta tai muustakaan, vaikka maneesiin tuli siinä vaiheessa toinenkin hevonen joka tietenkin oli Voitolle ihan vieras. Vitsi mikä varsa :)

Tallille kun tultiin, katsottiin että missä ihmeessä Veller mahtaa luurata, ei näkynyt pihaton oviaukossa päivystämässä eikä heinäkaukalollakaan. Näin vilauksen nousevasta päästä pihatossa, hän oli jo ollut nokosilla :) Tuli se sieltä sitten ihan silmät sikkuralla tukka olkisena katsomaan mitä pihalla oikein tapahtuu. Hänellä oli jo uniaika tullut vastaan kun pimeäkin tuli, piha hiljeni ja varmasti lenkkikin väsytti kovasti. Ei paljoa haitannut että iltajyvät oli vielä antamatta, eikä Voittoakaan näkynyt missään :D

Voiton irtoloikkaa.

Tänään sitten oli tiedossa Vellerin palauttelulenkki. Sitä ennen Voiton ajo. Varsa oli pirteä, heti alkuun pisteli rivakasti ravia menemään. Käytiinkin perinteistä kääntöpaikkaa pidemmällä ja takastullessa otettiin vielä vähän laukkaakin! En tiedä kuka tuolle varsalle on laukkakäskyn opettanut (tuskinpa kukaan), mut hienostipa se nosti laukan kun Taru sieltä kärryiltä sitä pyysi. Jälleen kerran ihmetyksen aihetta tädeille :)

Vellerin kanssa tosiaan käytiin ihan kevyt palautuslenkki. Pääosin käyntiä ilman satulaa, vähän raviakin otin. Ihan mielellään Veller lähti lenkille joten ei se kauheasti eilisestä "rääkkilenkistä" pahastunut ;)

Päivällä kävin "uudessa" Horse Housessa mysliostoksilla. Ostin pari säkkiä Marstallin Western-mysliä. Aiemmin ostin Agrista Krafftin Mysli Plussaa, mutta kun säkkihinta oli 41e niin totesin ettei Veller ihan kuitenkaan sen hintaista tavaraa taida syödä kun halvempaakin on tarjolla ja varmasti ihan yhtä hyvää. Illalla vielä ihan vahingossa tilailin yhden uuden loimen sekä uuden satulahuovan. Loimi siksi, että Vellerillä on vain yksi ohutvuorinen sadetakki joka sekään ei kovin hyvin istu päälle, ja jää siitä pyllykin vähän paljaaksi. Niin.. ja häntäläppäkin on ihan naurettavan pieni :D Tämä takki on siis Eskadronin sadeloimi kokoa XXL, värinä negro-coriander-wine johon meillä on joskus aikoja sitten Tarulta ostettu samaa sarjaa oleva riimukin ;D Kyllähän se loimi nyt menee, mutta ehkä kakkosloimena sitten mieluummin.

Tämänmoinen sadetakki on tulossa. Se on siis Horzen Avalanche ohuella polyester-vuorilla ja värinä kuusi/höyhen. Olisin halunnut samanlaisen riimunkin, tai siis samaa väriä, mutta oli tarjolla enää ponikokoja :( Meillä on ennestään tästä samasta mallista fleecevuorinen sadeloimi, mutta se on vielä vähän turhan lämmin näille keleille. Vielä kun ei lämmikettä tarvita, vain suojaa sateelta :) Ja pitää tuo nyt sen verran lämpöä että liikutuksen jälkeen on ihan riittävä.

Huopa edustaa samaa väriskaalaa kuin loimikin, jostain syystä tämä väri miellytti :) Huovassa melkoisen erikoinen muotoilu, ehkä siksi tuli valittua juurikin tämä! Vellerillä kun on sitä leveyttä sen verran että jos haluan kunnon ilmakanavan tuonne selkäosioon, niin se verottaa heti helmanpituudesta eikä välttämättä tuo satulavyön remmi ylety siiven alapuolelle niin että saisi vyön läpi. Nämä on näitä muhkujen ongelmia joiden kanssa on vaan elettävä :) Kyllä onneksi saan kiskottua aina huopaa sen verran irti selkärangasta ettei se ahdista hevosta (eikä myöskään ajatustasolla minua) ja silti saan vyön ujutettua tuosta omasta kohdastaan. Halusin tähän huopaan myös nimi-brodyyrin.