Jäi eilen kirjoittamatta eilisestä.
Aamulla taas tallille, tällä kertaa treffit klo9.
Ensin ajamaan Voitto. Jälleen kerran nuoriherra oli mutkaton ja mukava-ajoinen. Osaakohan se olla koskaan mitään muuta :) Sitä kyllä jaksaa kerrasta toiseen ihmetellä miten noin nuori on niin toimiva.
Saa nähdä minkälainen on sitten ratsastaessa kun sen aika tulee.
Varsaa kun siinä purettiin valjaista, kysäisin Tarulta et koska mennään Porrea ajamaan. Taru vastas kysymykseen kysymyksellä; "mennääks heti?" ja mehän sit mentiin :) Oli vähän isompi pylly kärryjen edessä! Harmi kun herra on toipilas, oishan sen kyydissä pidempäänkin istunut.
Porren jälkeen kävin noukkimassa Viilerin tarhasta. Pesin jalat, koska päätin hifistellä ja pukea joka jalkaan suojat. Ja olihan se aiheellistakin ainakin taakse, sen verran selkeät hivutusjäljet tuli suojiin. Tai no, oonhan mä sen tiennyt kun oon vierestä katsonut et se hivuttaa, mut ikinä ei oo lyönyt jalkoihinsa kuitenkaan. Kuitenkin ne jalat käy sen verran lähellä toisiaan et suojiin sit kuitenkin tulee jälkeä.
Sain tarrat sovituskertaa paremmin kireälle, mulla oli sillon joku epämääräinen rannetulehdus (kiitos työn) eikä voimaa kiskoa niitä riittävästi kun särki niin kovasti. Takasiin laitto aiheutti jalkojen nostelua, mut saa ruuna luvan tottua et niihin jalkoihin viritellään "ties mitä" ni loppunee tuo nostelu.
Lähdettiin siitä sitten kävelemään tietä pitkin, ei tehty kuin joku n.6km lenkki. Vellerillä oli puukasojen ja pyöröpaalien kyttäyspäivä, hän oli hiukan pörhäkkänä. Ajattelin ottaa laukannostoja ja nostot tulikin kivasti, joskin ne tuli muutaman kerran väärin ja se itse nostotilannekaan ei ihan nappiin mennyt. Hännästä kuului *viuh*, korvat kääntyi taakse, kuului örähdys ja sit lähdettiin. Ei siinä vaikka oiskin sit tommosella viiroasenteella nostanut ne laukat ja painellut menemään, mutkun ois keskittynyt edes sen verran et ois noussut oikein. Sit kun otin laukkaa alas, tää painoi vastaan, viskoi päätä suu auki ja kaahaili vaan. Pölöpää. Loppuraveissa kuulin kun takaa tuli hiljaa auto. Sitten Veller nosti päänsä, keräsin hiukan ohjia ja tää singahtikin täyteen laukkaan ja taas kauheet vastaanvänkäämiset kuten aiemminkin eikä se laukka sieltä ihan tullut alas heti kun pyysin. Eikä muutenkaan ihan nätein pikkupidättein ja alas istumalla... Ja en usko selitykseen että pelästyi. Ei Veller pelkää autoja, ei edestä eikä takaa tulevia. Ei se ole pelännyt rekkoja tai traktoreitakaan. Tuo oli jotain omaa pölöilyä, syysviiroa tms. muttei silti tarvitsis ihan tommosta tyhmää riistolaukkaa painaa menemään ja noin suurieleisesti vielä vastustella pidätteitä.
Tämä pisti miettimään vähän tehokkaampaa kuolainta maastoon. Kovasuinen Veller ei ole, se on tosi kiva ja kevyt edestä mut tuollaisia pönttöilytilanteita varten ois kiva jos ois vähän napampi kuolain. Ja itseasiassa kun sillä on muutenkin vähän pitkät piuhat noissa siirtymisissä, josko edes väliaikaisesti joku ohjasapujen terävöittäjä tois apua. Maastossa kun ei paljoa aina huvita kuunnella istuinapuja, että mihin suuntaan ne istuinluut nyt on kallellaan, tai vatsalihasten jännittelyjä. Ne toimii käynnissä ja ravissa silloin kun Vellerin saa ihan kunnolla keskittymään siihen hommaan, ei päättömässä kaahailulaukassa.
Pikaisen pohdinnan tuloksena mieleeni tuli kimblewick-kuolain ja vieläpä juurikin tuo kuvassa oleva, suora kielentilallinen. Väri on ihan vaan suitsien solkien takia... Suora kielentilalla on kuitenkin nivellettyä pehmeämpi ja kun kimblewickissä ei kuitenkaan ole vääntövoimaa niin paljoa kuin esimerkiksi pelhamissa deltan tai kaksien ohjien kanssa. Kaksilla ohjilla en ole ikinä edes ratsastanut, joten siksikään pelham kaksilla ohjilla ei houkuta kovinkaan paljoa.No mutta, me katsellaan vielä jatkuuko tuollainen pölöpäämeininki vai rauhoittuuko ruunimus. Tosin mikäli tämä johtuu ilmojen viilenemisestä, niin ei siihen ainakaan ennen kevättä varmastikaan ole helpotusta tiedossa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti