perjantai 14. joulukuuta 2012

Hiukan pelottava maastolenkki.

Tänään oli vuorossa maastoilua 45min ajan. Koska lähdimme lenkille 16:20, puin Vellerille ja itselleni heijastimet, ne ihanat pinkit, ja virittelin kypärääni otsalampun. Oli pitkästä aikaa lenkin teemana "hmm mennään vaiks tonne!" joka ei ollut kovin hyvä idea koska lunta on tullut ihan hirmuisesti eikä mitään tietä kunnolla näy, mutta olin näkevinäni että yhdestä kohtaa lähti metsätie ja ihankuin siinä lumipeitteessä olisi juuri piiloon menevät hevosen.. tai jonkun jäljet. Eli sinne katsomaan! Jokainen voi katsoa ikkunasta ulos kun kello näyttää kutakuinkin 16:40 ja kuvitella itsensä maisemaan jossa ei ole katuvaloja, taloja ja niiden pihavaloja, tai mitään muutakaan valaistusta paitsi se onneton tuikku otsalla. Ja sitten metsätielle jonka kummallakin puolella on suuria kuusia joiden oksat ovat painuneet lumen painosta siihen tielle. Melko synkkää. Mut hei, pitihän sinne mennä katsomaan josko se vaikka johtaisi johonkin! Ja kun näytti tosiaan ihan siltä että sinne ois joku toinenkin ratsukko jossain vaiheessa mennyt. Voi kertoa tässä vaiheessa että ei näyttänyt siltä kyllä yhtään kun pidemmälle sitä metsätietä köpsötteli.

Ja niistä helvatan kuusista lähti vähän väliä isoja lintuja lentoon ja sain about 100 kertaa paskahalvauksen! Ja huvittavinta on, ettei Veller reagoinut niihin mitenkään :D Mutta ne oikeasti kuulosti just siltä että sieltä tulee joku karhu vähintään, hirveellä metelillä lähtivät. Hyi olkoon. Ja kun tuolla on jotain susia vissiin liikuskellut, niin kyllähän se ryminä nyt vähän jännitti... Mutta oletan, että Veller ei ois ollut niin rauhallinen jos siellä olisi jotain sushukkasia lymyillyt, eikös hevonen ne haista? Joo joo, haistaa se. Eiks haistakkin?!

Päädyttiin jonkun, ilmeisesti kallion tai vastaavan rinteen päälle ja sieltä näkyi valoja ja taloja! Oletan, että Kusnintie olisi kulkenut jossain siellä mutten löytänyt yhtään kohtaa jossa tie olisi jatkunut. Tyhmää. En lähtenyt etsiskelemään kohtaa josta olisi päässyt alas, koska vaikka uljas ratsuni sujuvasti näyttikin takaisin päin mennessä että tuolla metsässä voi vaikka laukata, en kuitenkaan uskaltanut samoilla siellä kun ei tiedä mitä hangen alla on. Siispä samaa reittiä takaisin ja Vellerillä oli vauhti päällä. Autotielle kun päästiin, jatkettiin ihan tarkoituksella ravilla ja käytiin yksi ylämäki laukkaamassa. Oooh mä rakastan ton hevosen laukkaa

Tallilla perushoitelut ja jätkä takas tarhaan. Ollaan muuten otettu projektiks puuhastella lenkin jälkeen ihan irrallaan, riimu laitetaan päähän vasta kun on loimitettu ja ollaan lähdössä takas tarhaan. Tätä ei tosin tehdä jos tallissa on muitakin ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti