Äippäset heppastamassa taas!

Vellerillä oli tiistai ja keskiviikko vapaata. Tänään suuntasimme taas Riinan kanssa tallille, tällä kertaa pienet poikamme olivat mukana myös. Sää ei ollut paras mahdollinen, tuli ihan kivasti lunta ja 2,5h tallivisiittimme aikana autokin oli saanut päälleen pari-kolme senttisen lumikerroksen.

Hevosille oltiin juuri jakamassa päiväheiniä kun tulimme autolla pihaan, joten nostin toisesta heinärinkulasta heinät tarhan ulkopuolelle kun hain Vellerin sieltä. Ettei Pirkko vaan saa syötyä liikaa ;) Laiteltiin Velleriä kuntoon kun Riinan poika ilmoitti pientä tyytymättömyyttä. Riina meni ulos suorittamaan äidillisiä velvollisuuksia ja harjailin siinä itsekseni Velleriä sitten. Riina tuli satuloimaan ja suitsimaan ja lopulta päästiin kentälle asti. Minä ratsastin ensin.

Löysin vihdoinkin, kahden vuoden jälkeen harjoitusravista rytmin! Ihan huippua! Ja kun löysin sen, Vellerkin muuttui heti myönteisemmäksi :) Harmi vaan, että mun kamerasta simahti akku melko alussa jo, mukamas liian kylmä sille... Olis tullut hiukan kivempia ratsastuskuvia kun nyt tuli viitisenkymmentä kuvaa pelkästä alkuverkkailusta ja sittenhän se simahtikin. Antoi tuon harjoitusravissa oikeamman istunnan löytäminen kivasti toivoa, etten ehkä tulevaisuudessa enää ahdista Velleriä niin paljoa ja se pystyy kulkemaan allani taas oikeinpäin :) Nyt jo huomasin sen ettei sen kanssa tarvitse ainakaan kädellä tehdä mitään temppuja että nenän saa alas. Tai no, olenhan minä sen jo silloin aikoja sitten huomannut kun ollaan hommia tehty ja yhtään itseäni ylistämättä, ei näillä taidoilla, mutta minustahan tuo kaikki on lähtöisin. Nyt raskauden jälkeen se on ihan kaula tönkkönä "alakaula pullottaen" pistänyt menemään kun itselläni on niin vastahakoinen istunta eikä minkäänlaista rentoutta. Lisäksi mulla ottaa tuo Vellerin leveys johonkin lonkkiin, lonkankoukistajiin, polvien lähellekin sen verran, että ottaa aikansa löytää siellä taas se oma rentous ja paikkojen avautuminen. Ja onhan siinä se iänikuinen ongelma myös koko kropan hallinnassa ja eri osien käyttäminen omana osionaan ilman, että se vaikuttaa muualle istuntaan jännittävästi. Oih ja voih :D Otin väliravit eteenalas venyttäen ja käveltiin hetki.

Riina meni jälkeeni jonkun verran, kaikkia askellajeja ja loppuravit eteenalas. Märkä, höyryävä ruunakasa loimitettiin ja vietiin takas tarhaan. Tai siis minä vein, Riina piti päikkärinsä päätökseen saaneelle pojalleen seuraa tallissa sen aikaa. Vähän viluisina lastattiin pienet miehet tykötarpeineen autoon ja lähdettiin kotia kohti. Onneksi Carina lämpes nopsaan!