Muistelemassa menneitä ♥

Menin tallille kuuden maissa. Kamat käytävälle valmiiks ja hevonen tarhasta. Äijä tuli taas portille vastaan ja Pafi hengaili jossain vastapäisessä nurkassa eli taas oli helppo ottaa Veller sieltä. Olivat loimitettuina tänään kun oli hiukan epävakaan oloinen sää. Eikä ollut vielä edes loimet rikki vaikka tallinpitäjämme Hanna vähän arveli et alkuun voi loimia repeillä :)

Tunnin verran meni aikaa kuntoonlaitossa kun harjailin vähän pidempään. Ensin kuopsuttelin kuraa metallisualla pois jaloista ja vatsasta, sitten Furminatorilla läpi ja vielä parilla muulla harjalla. Korvien välissä, ulkopuolella siis, oli turvetta joten oli jätkä nukkunut makuultaan yönsä :) Sitten varustamaan. En tiiä onko toi satula jonkunlaista laittoa vailla, Veller vähän liikehtii kun vyötä kiristää ja kääntyy katsomaan kohti :/ Reunoksella ne tekee noiden Albionien rungonlevityksiä, en vaan tiedä pitäskö mun sit ensin pyytää joku niiden tyypeistä katsomaan sitä satulaa vai vaan ite katella et sentti enemmän leveyttä, puoltoista? Ei Veller kyllä kiukuttele ratsastaessa, sitä se teki aiempien Sydneyn penkkien kanssa. Yleissatulan kanssa ihan kunnon rodeota joka loppui kun hommattiin pykälää leveämpi koulupenkki, mut senkin kanssa sit jonkun ajan päästä alko vähän oireilemaan, lähinnä liikkumisessa. Tiputteli laukkaa ja oli jollain muotoa haluton. Kun se vaihtui noin vuosi, ehkä vajaa vuosi sitten tohon Albioniin, muuttui liikekin taas ja nyt se on ollutkin ihan moitteeton. Paitsi nyt tuo mitä oon ihmetellyt tässä pari päivää, tuo vyön kiristämiseen liittyvä juttu.

Lenkille lähdössä.

Oltiin maastossa tunti ja vartti. Käytiin katsomassa "naapuritallin" maneesia ja tultiin Jokipolun kautta takaisin kotitallille. Jokipolku on hevoskyltein varustettu nurmipohjainen ratsastusreitti joka kulkee meidän tallin laidunten välistä, menee parista kohtaa pienten metsikköjen läpi sekä seuraa Paattistenjoen reunaa. Paattistenjoen rinteitä tuli entisen hevoseni, Lotan kanssa monesti kiipusteltua kaikissa askellajeissa :) Kotitallille päästäkseen pitää ylittää joki, ylittämiseen on ihan kunnon silta mutta Velleriä se jännitti kovasti. Tallinomistajapariskunta oli juuri ulkona ja tulivat sopivasti katsomaan kun Vellerin kanssa saavuttiin siihen sillan juurelle. Veller totes ettei mene, minä totesin etten tuu selästä taluttamaan kun sit se oppii siihen et tollasella jumittamisella saa kuskin alas ja siihen en lähde ollenkaan.

Kari tuli taluttamaan Vellerin sillan yli eikä se sit ollut ollenkaan paha juttu ;) Tallissa Kari otti satulankin selästä, itse harjailin ja vein ruunan karsinaansa. Kamat paikoilleen ja lähtöni yhteydessä sanottiin hevosille hyvää yötä ja jätettiin ne yöpuulle. Taas olin viimeinen talliltalähtijä :D

Käytiin Jokipolulla muistelemassa Lottaa ♥