Kun ajatukset ja toimintatyylit vaan kohtaa.

Eilen, perjantaina, kävi taas Noora Velleriä sekä uusia tiloja katsomassa ja tutustumassa. Noora kävi aiemmin jo Aurassa meitä tervehtimässä ja nyt saatiin vihdoinkin aikataulut yksiin ja nähtiin myös uudella tallilla. Harjailtiin ruunaa ja jutusteltiin niitä näitä mukavia ja on kyllä tosi luottavainen fiilis Nooran suhteen. Toivottavasti Veller miellyttää häntä vielä selästä käsinkin. Siinä on vuokraajaehdokas jonka jutut on sellaisia joita hevosenomistajana tahtookin kuulla. Hänellä ei ole kiire päästä selkään ja sitten kun selkään asti menee, tutustellaan rauhassa eikä kiirehditä ns. saamaan hevosesta kaikkea irti vaan ihan ajan kanssa ja maltilla. Sekä kun itselle nuo varusteet on jokseenkin tärkeitä ja niihin on tullut vähän panostettua niin sitä tykkää kun vuokraaja ihan itsekin mainitsee arvostavansa kunnon varusteita sekä sitä, että ne ovat aina käytön jälkeen siistit ja puhtaat ja voi vaan heti tehdä eikä ensin tarvitse alkaa putsailemaan harjoja, siistimään kuraisia suojia, pesemään kuolaimista kuivuneita röhniä pois, putsaamaan jalustimista mahdollisesti liukkaita hiekkoja jne. eli koska hän itse arvostaa tätä, tekee hän nämä siistimistoimet myös oman käymisensä päätteeksi.

Noora myös on hevosen kanssa rauhallinen, ei kiirehdi hoitotoimenpiteissä vaan harjailee maltilla ja käy läpi koko hevosen. Joillekin nämä on itsestäänselvyyksiä ja näin toimitaan aina, mutta sitä on kyllä tullut nähtyä monenmoista toimintatyyliä kun on kiire tai ei muuten vain huvita tai kiinnosta. Niin, ja kun se hevonen ei ole edes oma, eikä ne varusteetkaan...

Olen muuten huomannut hassun seikan tässä mikä on tapahtunut muuton jälkeen. Aurassa Veller ja Voitto tekivät suolakivestä selvää todella lyhyessä ajassa. Tätä seurasi tietenkin kova juominen ja kova pissahätä joka purkautui tietenkin aina sinne pihattomökkiin. Rattolassa suolakivi ei vielä ole hälvennyt mihinkään, Veller on unohtanut sen viehätyksen? Lisäksi Aurassa oli ihan äärettömän pakko yrittää eliminoida vesisaavi ja se jouduttiinkin köyttämään kehikon sisälle ettei sitä niin vaan saanutkaan sieltä enää pois. Rattolassa, okei, vesisaaveja on tarhassa kolme koska kerroin että taipumusta on ensinnäkin uittaa kinttujaan siellä sekä myös kaataa ja paiskia niitä. On siis varasaaveja. Kaksi niistä sellaisia isompia jotka ovat traktorin renkaiden sisällä ja näiden lisäksi vielä pienempi kahvallinen saavi. Ovat saaneet olla ihan rauhassa. Syytä tähän en tiedä, tarha ainakin on Rattolassa täysin virikkeetön verrattuna Auran tarhaan, tarhakaveri on paljon tylsempi mitä Voitto, luulisi että nämä jo riittäisivät järjestämään omaa aktiviteettia muttei... Velleristä on tainnut tulla tylsä kuusivuotias aikuinen hevonen :)

En ole vielä muuten uskaltautunut kokeilemaan ilman satulaa ratsastusta. Uskaltautuminen, tai uskalluksen puute ei kyllä johdu tippumisen pelosta vaan enemmänkin siitä että entä jos sekin sattuu :( Kovasti kaipaisin kyllä selkään, edes vähän kentälle pörräämään, edes käynnissä!