Ratsailla pitkästä aikaa.

Vihdoinkin oli aikaa, energiaa ja mielenkiintoa lähteä tallille asti sunnuntain sekä aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi. Harjailin Velleriä melko pitkään, oli siinä kyllä harjattavaakin :P Pihattomökkiä kun on pakko pitää vessana, niin se on helposti melko märkä ja kakkainen vaikka miten siivoais ja siltä näytti myös hevonenkin. Ei tosin ollut kovin suuri työ saada alta paljastumaan Vellerin oma, kiiltävä karva ja siinä harjaustoimenpiteiden ohella suihkin ja selvittelin jouhetkin sekä leikkasin niskasiilin.

Sovitin Mastan loimea, suurempi ei olisi pahitteeksi, mutta kyllä tämä käyttöloimeksi jää. Väri on ihana, tykkään ♥

Sitten varustusoperaatiot ja selkäänkiipustus. Menossa oltiin samantien kun sain jalan selän yli nostettua, meno siis seis, kiitos ja liikkeelle. Veller oli ihan perus-Veller, mikä suoraanmeneminen? Hän tahtoi myös poiketa metsään, ensin se kuopi hankea ja mutusteli sieltä jäkälää ja kanervia. Kulki pari askelta, kuopi uudestaan ja heittäytyi maahan siihen malliin että aikoi piehtaroida!! Pääsin hyppäämään selästä alas, horjahdin kun hanki ei kantanut ja ohjat irtos käsistä. Karjaisin kuitenkin Vellerille ettei todellakaan aio satula selässä kieriskellä siinä hangessa ja se nousi ylös, lähti tarpomaan syvemmälle metsään, enkä kyllä tarponut perässä vaan menin tielle. Siinä sit tönötettiin, Veller metsän puolella ja itse tiellä :D Taru ja Upi ajoivat siitä ohi ja Veller lähti samalla hetkellä myös tulemaan tielle päin. Nappasin ohjista kiinni, talutin lähellä olevien betoniharkkojen viereen ja kiipustin takas selkään.

Loppumatka sujuikin ihan normaalisti, vähän oli pientä ylimääräistä pörheyttä liikkeellä muttei ollenkaan liikaa eikä mitään mahdottomuuksia. Nostin molemmat laukat, asiallista ja rauhallista laukkaa jonka sai juuri niin pian takas raville laskettua kuin tahdoinkin. Jesjes, hieno poika :) Takas kotiinpäin tultiin vähän reippaampaa ravia Inkinkujan viimeinen suora. Siinä ollaan yleensä pistetty laukalla menemään, mutta tien kunnon takia tänään pysyttiin ravilla.

Vellerille tuli lämmin, heitin sille fleecevuorisen sadetakin niskaan tarhaan ja vein ruunan sinne syömään heiniä. Täytin myös vesiämpärin kun katsoin ettei Vellerin puolella ollut mitään omaa vesisaavia, ei juonut koko ämpäriä tyhjäksi joten otin riskin ja jätin ämpärin tarhaan sisäpuolelle. Voitto on ruunattu karkauspäivänä ja sillä on pihattotarhassa oma pieni nurkkaus ja poikien vesisaavi on Voiton puolella joten siksi ei Vellerillä ollut mitään omaa suurempaa saavia.

Keräilin kamat kasaan ja kävin vielä katsomassa oisko Veller juonut ämpärinsä jo tyhjäksi. No ei ollut, joten sinne jäi ja lähdin huristelemaan takaisin kohti Turkua.