Tilannekatsaus.

Blogi on suorittanut jonkunasteisen välikuoleman. Tähän on kyllä ihan syynsä. Mulla ei ole tällä hetkellä, eikä ole vähään aikaan ollutkaan, minkäänlaista intoa hevosteluun, ei tallilla puuhasteluun, ei mihinkään.

Vaikkei tämä ole parisuhdeblogi, eikä tämä ole elämäntilanneblogi, kartoitan tilannetta kuitenkin tämän yhden hevosjutuista poikkeavan tekstin avulla.

Minulla oli parisuhde. Kestoltaan kolme vuotta. Se päättyi viikko sitten ja vaikka sitä eroa halusinkin, ei se silti ollut helppo ja siitä ei ole ollut helppo jatkaa iloisena eteenpäin kuten ennenkin. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että toinen osapuoli vaihtoi ikäänkuin lennossa kumppaniaan ja seurustelee nyt itseään 8v nuoremman, minua 11v nuoremman tytön kanssa. Jo pelkkä uusi parisuhde oli kova paikka, saatika sitten tuo että uusi kohdehan on ihan lapsi, 16v! Pistää miettimään, minkälaisen ihmisen kanssa oikein sen 3v elin?

Lisäksi tässä on tietenkin ollut muutakin. Osittain yhteiset huonekalut sekä eksäni äidin ostama pyykinpesukone, osti siis pojalleen syntymäpäivälahjaksi. En tiennyt koska näitä tavaroita aletaan viemään pois, joten pesin monta koneellista pyykkiäkin tuossa viikon aikana, koska en tule ostamaan pesukonetta tähän asuntoon eikä taloyhtiössä ole yhteistä enkä halunnut alkaa sitä pyykkikasaa roudaamaan muiden nurkkiin pestäväksi. Omaa elämääni olen sen verran saanut järjestettyä, että muutan täältä pois, takaisin Turkuun. Täällä ei ole mitään miksi jäisin.

Olo on samaan aikaan helpottunut mutta myös erittäin rikkinäinen, petetty ja loukattu. Koska eksäni ei muuttanut suoraan mihinkään omaan kotiin, vaan loisii äidillään, siskollaan, kavereillaan, uuden tyttöystävänsä vanhempien kotona jne. olisin toivonut parilta taholta järkisanoja, kuten että enkö mä vois pitää niitä huonekaluja ja laitteita sen aikaa että muutan pois, kun minä niitä kuitenkin tarvitsen. Nyt ne vaan kuskattiin eksäni vanhempien luo säilöön eikä niillä kukaan tee yhtään mitään. Eksäni äiti etenkin on aina painottanut sitä, että hän ei jätä minua yksin koska mulla ei asu täällä lähellä ketään muuta. Vaikka mitä tulis eteen Jerryn kanssa ni hän auttaa aina ja tukee vaikka onkin hänen poikansa, muttei sillä kuulemma ole väliä. No, eipä ole naisesta kuulunut yhtään mitään, ei yhtäkään puhelinsoittoa miten pärjään, tarviinko jotain, apua tms. Ei mitään... Mut enhän mä tarvi. Eksän siskon kanssa ollaan oltu jutuissa jälkeenpäinkin ja hän on ihan ok, sekä ymmärtää. Musta piti tulla hänen lapsensa kummi ensi kesänä, peruin sen. En halua olla näiden ihmisten kanssa missään tekemisissä. En pyydä heiltä mitään, en halua heiltä mitään, ja mitä vähemmän olen tekemisissä, sen parempi. Sisko sanoi, että heille voin mennä pesemään pyykkiä ja toivoi että tulen vauvaakin sitten katsomaan ja että ollaan jutuissa. Niin.. Sen näkee sitten.

Veller muuttaa samalle tallille missä entinen hevoseni asui ennenkuin muutimme tänne Pöytyälle. Paikka on nimeltään Rattolan Tila, kiva aikuisikäisten harrastajien yksityistalli suurella kentällä, tilavilla tarhoilla ja kivoilla maastoilla. Maastoilua on lähtömme jälkeen koitettu paljon rajoittaa, tulee hirveästi vihaisia ihmisiä huutamaan tien reunoille ja tämä on todella kurjaa :( Onneksi niitä reittejä siellä kuitenkin vielä on, pääsee jossain menemään kuitenkin.

Itse muutan siskopuoleni kanssa kämppiksiksi YO-kylään kolmioon, valtakunnassamme on sitten seitsemän kissaa :)

Ehkä se hevosteluinnostus sieltä palaa jossain vaiheessa, jos ei ennen niin viimeistään uusi paikka varmasti tuo uutta kipinää. Kyllä tässä on tarkoitus aiemmin jo aloittaa säännöllinen liikutus kylläkin, paikka vapautuu kuitenkin vasta 1.4.. Jotenkin vaan pitkä, musta, kurainen ja irtokenkien valtaama syksy lannisti, sekä se, että kerrasta toiseen on menty otsalampun kanssa pimeitä teitä pitkin. On ollut kylmää, on satanut, kaikki on ollut  vaan olevinaan ihan päin p*rsettä! Niin se tuntuu monesti menevän että jos on mieli maassa, tuntuu kaikki hirveän suurelta ja hankalalta vaikkei kyse tosiaan olisikaan mistään muusta kuin siitä, että joutuu ratsastamaan pimeässä otsalampun valossa.

Joka tapauksessa, on ihanaa päästä takaisin kotiin. Siltä tuo eteentuleva sekä oma että hevosen muutto tuntuu.