Eilen menin tallille siinä viiden jälkeen alkuillasta. Vein Tarulle myöhästyneen joululahjan joka osui silmiini kun olin ostamassa Tarjoustalosta villasukkalankaa. Tallikissoille peltinen kissanruokasäiliö nimittäin :) Siinä on teksti "kissanruokaa" jonka alapuolella piirretty kissahahmo ruokakuppinsa kanssa ja olipa mukana vielä metallinen kauhakin jonka saa säiliön kylkeen koukkuun roikkumaan :) Kyllä nyt tallikitekattien kelpaa ja etenkin Tarun, ei tarvitse enää säilytellä avonaisia kissanruokasäkkejä keskellä pöytää :) Vaikkakin tuo säiliö on kyllä sen verran pieni ettei sinne mahdu koko säkillistä kerralla...
Oli tarkoitus mennä Porren ja Vellerin kanssa köpsölenkille ilman satulaa. Ja vielä oli tarkoitus suorittaa lähtö sillain melko pikaisesti ja sitten lenkin jälkeen vasta harjata vähän paremmin. Oli lämpötilat menneet pakkasen puolelle ja loikiskelin tarhassa semijäätyneiden kurakasojen päällä, osa vähän petti alta kylläkin... Vellerpä oli kuralilluojan toisella puolella heinähäkkinsä vieressä eikä ajatustakaan tulla mun kutsujen houkuttelemana luokse. Kävin hakemassa vähän kauraa muovikauhaan ja rapistelin sitten sitä. Ei vieläkään! Sit meni hermot, en todellakaan aikonut mennä tarhastahaun takia vaihtamaan saappaita jalkaan. Hevonen saa luvan tulla luokse kun sitä pyydetään. Nyt oli mukamas muutama tunti sitten annetut heinätkin parempia ja tärkeämpiä kuin kipossa rapiseva kaura. On se kumma! Sadattelin Vellerille rumuuksia suustani käyttäen mm. sanoja tyhmä, idiootti, kusipäähevonen...
Suutuksissani vein kaurat takas varustehuoneeseen, Taru lähti Porren kanssa yksinään ja siirryin siivoamaan Vellerin karsinaa. Aggressiot purkautui siihen kakkojen sihtaamiseen ja kävin sen jälkeen parin leivänkannikan kanssa taas tarhassa rapistelemassa. Veller tuli luo, enkä sanonut rumuuksia enää ollenkaan. Se tais saada portin kohdalla jotenkin maan kautta tällin koska ei ainakaan osunut lankoihin mutta suoritti kuitenkin valtavan yhtäkkisen syöksyn porttiaukosta läpi. Onneksi sillä ei ole tapana kiskoa mua mukanaan, vaan kun naru kiristyi, se kääntyi ympäri enkä edes horjahtanut niiltä sijoiltani. Pyysin ruunaa kuitenkin vähän lähemmäs että yletyin pistämään langat kiinni ja siirryin häntä harjailemaan.
Tallissa se oli ihan pölöpää, pimeällä sitä tuntuu jännittävän tuo yksinolo tallissa. Se kiskaisi itsensä kolme kertaa naruissa ihan tiukalle kun tais suunnitella lähtevänsä menemään. Ei onneks käyttänyt voimaa, ois taas kiskassut narut mukanaan ja vääntänyt seinässä olevat lenkit suoriksi. Heitin enkkuviltin selkään, virittelin heijastimet ja Tarukin oli siinä ajassa tullut takas Porren kanssa ja haki tilalle Kalilein. Enkkuviltti osottautui heti alkumatkasta huonoksi ajatukseksi, on parempi kun ei ole mitään vilttejä ja huopia, ne ei tunnu pysyvän alla ollenkaan :D Meinasin heittää viltin tien reunaan ja ottaa takastullessa mukaan, mutta jätinkin sen jalkojeni päälle myttyyn, omaksi lämmikkeeksi se oli tarkoitettukin, ei Vellerin.
Vellerillä oli suorituspäivä. Ihan tohkeissaan meni niskat nyökyssä, vähän mummoravailtiin siksakkia edestakas tienreunalta toiselle. Hassu :) Käytiin Tiltuntie edestakas, reilu 5km siitä tulee kilsoja. Takastullessa hepat talliin, Taru pesi Porrelta ja Kalileilta jalat kun aamulla heillä oli tiedossa maneesikeikka. Ensi viikolle mietittiin josko lastais Vellerin myös mukaan ja kävis vähän pyöräyttämässä jossain. Katsotaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti