Tänään en kuluttanut talvikarvan raaputukseen ikuisuutta kuten yleensä, vaan harjasin sillai suht' pikaisesti Furminatorilla ja pölärillä. Tukka letille, kamat niskaan ja menoks! Otin satulasta polvituet pois, jotta saan jalat lyhyemmillä jalustimilla parempaan asentoon. Se oli vähän virhe.. :D Veller meni kauheen kivasti vaikka se on melko kevyellä nyt ollut, eikä antanut jänskäämiseen syytä ollenkaan mut siltipä jännitin sitä jos se kumminkin keksii jotain ja ilman minkäänlaisia polvitukia oli jokseenkin hutera olo siellä selässä. Huoh, mikä rentous taas... Ja kun ei tuo ees tosiaan keksinyt mitään. Uskalsin (jestas, oman lähes pomminvarman hevosen kanssa jopa uskalsin) ottaa laukkaakin. Tää on niin tyhmää! Hemmetin synnytys, ei tällänen synnytyksenjälkeinen itsesuojeluvaiston vahvistuminen oo yhtään kiva juttu.
Käytiin tekees aika pieni lenkki, en laittanut edes Sports Trackeria päälle tällä kertaa.
Veller sai tänään irroitella Puhh-ruunan kanssa kentällä. Puhh on
Velleriä vuoden vanhempi herra, suvussa lähinnä toria ja arabia. Siellä
se höykyytti Velleriä ihan mennen tullen ja jättiraukka ei tiennyt miten
päin ois. Hän on vähän nössö ;) Vähän se koitti takamustaan nostaa,
lähinnä kuitenkin tyytyi peruuttelemaan päin. Puhilla oli kivaa,
Vellerin mielestä taitaa yksin olla paljon kivempi baanastella. Hassut
pojat.
Irrottelun jälkeen sovittelin Vellerille vielä uutta satulaa, jonka hain eilen. Lisäksi hain tänään postista Horsepron paketin jossa oli so last season-kamaa, mallisto vaihtu melkeen samantien ku sain tilauksen tehtyä! Mut ei haittaa, himostelin näitä jo aiemmin joten ehkäpä voidaan käyttää niitä vaikka ovatkin ihan vanhentunutta mallistoa ;)
Eskadron Next Generation-huopa, petrolin värinen (kaikilla lienee silmät päässä joten miksiköhän edes tarkennan tätä...)
Lisää itsestäänselvyyksiä; Saman malliston riimu ja naru.
Oivoi. Vellerin nenä on nyt jo kärähtänyt vaikka eletään vasta huhtikuuta ja on vähintään joka toinen päivä satanutkin!
Nyt otankin vastaan hyviä neuvoja ja vinkkejä parhaista kärsämönsuoja-aineista!
Taitaa
olla niin, että kerran kun palaa niin palaa siitä eteenpäin tosi
helposti. Vellerillä ei silloin tullessaan elokuussa ollut nenässä
mitään palamisen jälkiä eikä nenä palanut vielä seuraavanakaan kesänä.
Viime kesä olikin sitten ensimmäinen kun nenä oli tuon näköinen muttei
se kyllä silti näin aikaisin mennyt. Höh, inhottavaa. Ja on tuommonen
varmasti kipeäkin jos koko kesän nahka on ihan karrella.
Koska
meillä ei ole nyt satulaa ja koska Julius tuli tänään mukaan ja koska
Veller on taas pitkästä aikaa osoittanut viiroilumerkkejä, en
kiipustanut tänään selkään. Vajaan tunnin verran raaputtelin irtokarvaa
pois taas vaihteeks ja aikani siinä hikoiltuani sipaisin pölärillä
karvat ojennukseen ja päästin Vellerin kentälle irti. Se on nykyään
astetta jännempää kun se silloin kerran tuli portista läpi. Tulis
varmaan toistekin jos jättäisin portin valvomatta. Tosi tylsää kyllä
kuvaamisen kannalta kun joutuu seisoskelemaan samassa kohdassa koko
ajan. Juoksentelun jälkeen Veller huomasi kentän vieressä joitain
kymmeniä senttejä syvän vesilammikon ja sinnehän oli ihan pakko päästä
pluttaamaan. En tiedä mikä mörkö sieltä katsoi takaisin kun yhtäkkiä
Veller hypähti sieltä pois, lähti musta katottuna ihan väärään suuntaan
ja sadasosasekunnin mietin et irroitanko toisen käden rattaista,
loikkaan lampeen ja roikun hevosen perässä vai irroitanko narusta ja
annan jäbän mennä mihin menee. Valitsin jälkimmäisen. Eipä se kauas
mennyt, joten naru takas käteen ja hakemaan Julius rattaineen mukaan
viemään Velleriä takas tarhaan. Ei ois ollut pakko ottaa Juliusta mukaan
tarhaanvientireissulle, mutta kun se pahus meni heräämään juuri
sopivasti kun päästiin Vellerin kanssa kentälle ja pieni herra on
maailman huonointa talliseuraa kitisemisensä kanssa, joten pidin siis
mielenkiintoaan yllä kuskaamalla ristiin rastiin tallin pihassa.
Irtojuoksentelusta on kuvia tottakai! Tässä muutama maistiainen ja loput kuvasivustollani :)
Tämä aiemmin kuuluttelemani "Anonyymi" otti eilen facebookin kautta yhteyttä ja sovimme täksi aamuksi satulansovittelun. Hänellä oli mukanaan kauniin punertavanruskea, "burgundy", Flexible Inspiration 16½" / 32cm. Se minun viikonloppuna sovittamahan oli 34cm leveä, istuimeltaan sama kuin tämänpäiväinenkin. Ehkä se 34cm oli Vellerille parempi, ei tuokaan paha ollut mutta ehkä hiiiiukan turhan puristava etupaneelien osalta kuitenkin. Alkuun oli kauheaa taistelua saada satulavyö kiinni. Teimme lisäreiät toisen puolen vastinhihnoihin (jos vielä luet blogia niin kiitos vielä uhrautumisesta!) ja satuloin normaalia edemmäs jotta vyön sai edes kiinni, sitten kiskottiin satulaa taaemmas ettei se nyt ihan lavoilla ole. Voi hevosraukkaa ;) Ei siinä kiristämisessä sitten mitään ongelmaa enää ollut kun sai sen edes niihin ekoihin reikiin. Suitset vielä päähän ja kentälle. Koskemattomalle, vastalanatulle kentälle. Oioi!
Pyöriskelin siellä kaikissa askellajeissa ja kyllä tuo satula on mulle vaan niin paljon parempi mitä meidän Albion. Sen verran raskaus on "nivelistöä" muokannut että olen jo tuskastellut sitä, että hevonen on mulle liian iso kun muhun sattuu ja ratsastaminen on hankalaa. Paikat ei jousta ja kaikki on niin vaikeeta! Tuossa Flexiblessä on niin hyvä istua, vaikka se on 16½" niin jopa minun arseni mahtui siihen eikä tuntunut liian pieneltä. Mukavan pehmoinen eikä ollut sitä tunnetta että jalat lepattais puol metriä irti kyljistä. Unelma ♡
Lopuksi "Anonyymi"kin käväisi selässä vähän kävelemässä ja ravaamassa, pitihän sitä nyt sotanorsua päästä kokeilemaan kun mekin kokeiltiin hänen satulaa :) Kiva että on tälläsiä ihmisiä jotka ihan hyvää hyvyyttään tulee tuntemattoman ihmisen hevoselle tuomaan satulan sovitettavaksi. Ja olipa muuten ihan erityisketterä ihminen, minua lyhyempi ja sinnehän kiipusti Vellerin selkään ilman mitään jakkaroita tai muita korokkeita! Voi kateus :D
Ei se edes kuvassa näytä niin paljolta ku sitä oikeesti TAAAAS lähti -.-"
Ensin jäin kuvaamaan kun Tanja oli irtohypyttämässä Lassea kentällä. Lasse hienosti hyppelehti esteen yli, ei tarvinnu mitään kujaa tehdä eikä ajaa, tai taluttaa sinne. Hän on niin hieno ja viisas! Kuvailujen jälkeen aloin Velleristä rapsuttamaan karvaa ja varmaan tunnin verran siinä kuopsuttelin eikä loppua näy. Ensin vedin metallisualla törkykarvat siistiksi ja sillä irtos muutenkin hyvin karvaa. Sitten oli vuorossa Furminator jonka jälkeen pyörittelin vielä kumisualla, hinkkasin Vellerin päätäkin sillä. Hän tykkäs :)
Virittelin suitsiin uuden kuolaimen jonka ostin Jenniltä, 14,5cm omppuoliivi, suora kuten näkyy :) Ei ole vaijeria sisällä eli tuo on taipuisa. Alaturpiksenkin otin pois sekä tein yhdet reiät lisää turparemmiin ja poskiremmeihin. Ei tuota kuolainta silti kovin alas saanut, mut ei niitä ryppyjäkään kyllä tullut. Vainoharhailin tuota satulaakin taas vaihteeks.. Kunpa joku ostais sen äkkiä tai vaihtais siihen Trekker Masteriin / Trekker Inspirationiin / Flexible Inspirationiin...
Mentiin kentällä. Se on jo sula, toisella pitkällä sivulla vähän vettä muttei se menoa haitannut ollenkaan! Itseasiassa me kavennettiin kenttää sen verran ettei rasitettu sitä märempää kohtaa, paitsi ihan pari kertaa laukattiin siitä läpi. Ei se ees upota tai mitään kylläkään, sen verran hyvä pohja meidän kentällä :) Vellerillä oli pöpipääaikaa. Alkuun se nakkeli niskojaan joka kerta kun tultiin toiselle pitkälle sivulle, koitti jotain pukkiakin viskata. Siis toi hevonen! Toi pystyynkuollu possujunan välikappale. En tajua... Vaadin keskittymistä ja reaktiota siirtymillä käynti-seis ja käynti-ravi. Sit otin ravia pidemmän pätkän ja pihalla tehtiin jotain hommia ni tää sit kaikista äänistä sai aina mukasyyn "pelästyä" ja viskellä niitä pukkejaan taas ja ryysiskellä laukkaan. Kauheen kivaa ku on pitoa ni voi pelleillä taas! Pitkät, pitkät pätkät laukattiinkin ristiin rastiin kentällä uraa ja ympyröitä, vauhtia oli! Ja mun oli vaikee istuu siellä. Ja kun painaa kantapään alas, tulee ravia. Eräänlaista istunnalla toimimista kai tuoki sitte... :D Todellisuudessa mulla vaan oma istunta muuttuu sen verran ettei arvon Vellerherra pysty sit enää laukkaamaan kun häiritsen häntä liikaa. Joskus diagnosoin sen niin, että mulla irtos istuinluut satulasta ni tuo häiriintyi, mut tänään se laukka oli semmosta koikkaloikkapomppulaukkaa ja vauhdikasta et mä pomppisin siellä ihan holtittomasti eikä herraa häirinny se lainkaan! Et et... Mikä sit häiritsee ja mikä ei :)
Kuolaimesta ja sen sijainnista en nyt vielä osaa sanoa mitään, miten toimi. Vaatii totuttelua ja toistoja et mä pääsen analysoimaan. Nyt kun on tämmöset kelit, ni mä en, kiitos sen kaatumisen, oikein tykkää mennä maastoon kun pelkään routakuoppia, et kenttäillään nyt sitten taas kyllästymiseen asti! Lassen irtohypytyksestä kyllä innostuin! Mut montakohan tarvittas Vellerin irtohypytykseen. Yks kuvaamaan, yks seisomaan portille ettei se tuu läpi ja yks ohjaamaan hevosta kohti estettä kunnei se kummiskaan ite mitään tajua ;)
Mutta juu, sellasta tänään. Olin kyllä ton karvaepisodin jälkeen niin naatti et oli näin <-> lähellä etten vaan käyny irtojuoksuttaas. Sit vielä ku tota pinta-alaaki on paljon enemmän ku jossain normaalin kokosessa hevosessa ;<
Hei! Löysin blogisi vahingossa noin kuukausi sitten, ihana tuo Veller.
Jos muuten haluat kokeilla Trekkerin Inspirationia niin voin lainata
kokeiluun. Ottaisitko yhteyttä vaikka sähköpostitse satu.osterman@lailanet.fi :) Kiitos! Jutellaan tuosta satula-asiasta.
Aamu alkoi ohrapuurolla. Puurosteltiin ihan molemmat Juliuksen kanssa! Siitä sitten vaatteet niskaan ja Carina kohti Riihikoskea, oltiin menossa moikkaamaan Lauraa ja kuvaamaan hänen tuntiaan. Laura käy ratsastamassa Terhin Knabe-Pappaa ja olipa sinne tulossa Tarukin Kalilein kanssa :) Jee, kaks tuttua yhdellä iskulla! Tai jotain... Oli kiva nähdä näitä tyyppejä pitkästä aikaa, oon viimeks Lauran tainnut nähdä ööö... Tossa kaks vuotta sitten Match Showssa ku Vellerin kanssa oltiin. Huh!
Julius pääsi Knaben selkään!
Koska vuorokauden tunnit loppuu aina kesken jos jotain ohjelmaa itelleen järjestää, ei voitu jäädä Riihikoskelle pitkäks aikaa, eikä muutenkaan Lauran kanssa hengailemaan ja höpöttelemään. Onneks on facebook! Sieltä lähdettiin kotiin, Julius söi kasvissosetta ja vaihdettiin vaatteet. Otin pikkusiskoni Essin mukaan ja hänen poikaystävänsäkin lähti tallireissulle :D Mentiin siis omalle tallille sovittamaan satulaa. Hain eilen sovitukseen Flexible Inspirationin mutta tästä satulasta olikin jalustinkoukku rikki ja meidän ratsastelut loppui lyhyeen. Pari kiekkaa ehdin keventelemään kun tippui jalustin... Hoideltiin Veller takas tarhaan ja lähdettiin kotiin. Suoritin taas vaatteidenvaihdon ja tällä kertaa jätin Juliuksen mummilaan hoitoon ja lähdin ihan yksin viimeiselle tallikierrokselle, suuntana Vahto. Palautin satulan ja jäin sinne vielä höpöttelemään ja notkumaan, pitämään siis tallin rakenteita pystyssä...
Tälläsiä päiviä vois tietty olla enemmänkin, mukavaahan se on vanhoja tuttuja nähdä ja viettää koko päivä hevostelun merkeissä :) Harmi että välimatkat on pitkiä ja bensa kallista.
Ystäväiseni Outi oli eilen eläinlääkärin pitämällä luennolla aiheena hevosen suu ja kuolaimet. Keskustelimme tästä koko illan. Ensin olin vähän epäileväinen, pidentää nyt poskiremmejä. Sittenhän kuolain roikkuu suussa ja poskiremmit lörppyy löysinä kun ottaa lyhyempää ohjaa! Asiaa mietittyäni ja Outin kanssa siitä keskusteltuani tässä kuitenkin on järkeä! Lisäksi kuolain saisi olla lyhyempi, suurimmalla osalla näiden tutkimusten mukaan on liian pitkä kuolain. Ihanteellisin olisi ohut suorakuolain oliivirenkailla. Ei mitään kielentiloja! Tämä luennon pitänyt eläinlääkäri on osallistunut ruotsalaisten seminaareihin, joissa sedät ovat luennoineet aiheesta ja tutkineet asiaa ja tehneet hevosten suutyötä parikymmentä vuotta.
Harmittaa että tämä luento oli suljetulle porukalle tarkoitettu. Olisin enemmän kuin mielelläni osallistunut sinne itsekin! Paljon tosiaan pohdittavaa ja asioita jotka kumovat ne vanhat, opitut asiat. Ne mitkä on meille opetettu, ei välttämättä olekaan sitten yhtään hyvä juttu. Asiaa kuitenkaan sen enempää käymättä läpi, enhän itse siellä ollut kuulemassa joten en ehkä ole ihan oikea ihminen puimaan sitä tässä (puidaan Outin kanssa sitä sitten keskenämme), päätin etsiä Vellerille suoran oliivikuolaimen ja sijoitan sen normaalia alemmas suuhun. Ei ryppyjä. Ensin tosin aloitetaan sillä että jo tänään pidennän remmejä, vaikka siellä suussa sitten onkin vielä se liian pitkä kolmipala.
Ja sitten suitsista ja kuolaimista siirrytään satulaan.
Haluaisin uuden satulan. Toisinsanoen, haluaisin myydä tuon meidän vanhan pois ja ostaa tilalle uuden. Ensin olen haaveillut maastosatulaksi jotain joustorunkoista yleispenkkiä. Nyt kun taas vaihteeksi selailin Vanhalan sivuja, jäin miettimään Flexible Inspirationia. Siiven malli ja polvitukien siirrettävyys mahdollistaisivat lyhyemmällä jalustimella ratsastamisen ja näinollen riittäisikin vain yksi satula!
Minua vaan hiukan mietityttää kun olen tuon meidän koulupenkin ostanut pari vuotta sitten ihan uutena, maksanut siitä vaihtosatulan jälkeen vielä yli 2000e, enkä siis olisi ihan helpolla valmis siitä luopumaan. Se on hyvä satula ja mitä jos joustorunkoinen ei sitten pidemmän päälle oiskaan se meidän juttu? Sitten taas ilman vanhan myyntiä ei oikein ole mahdollisuutta ostaa uuttakaan... Muutenhan vanhan voiski jättää varastoon ja ottaa taas käyttöön joskus myöhemmin. Tyhmää.
Vellerin viime kevät-kesäinen vuokraaja tuli meitä moikkaamaan ja
Vellerillä ratsastamaan tänään. Olen Jutan tavannut Laitilaan muuton jälkeen täällä Laitilassa parikin kertaa heppaystäviensä kanssa, Match
Showssa sekä nyt tuolla koulukisoissa. Jutan onkin jo muutamana
kertana pitänyt tulla Vellerin kanssa ratsastamaan mutta ekalla kerralla
Veller oli zumbannut kenkänsä irti ja tokalla kerralla kenttä oli sen
verran ikävässä kunnossa että Veller vaan kipitteli siellä eikä
luottanut pohjaan ollenkaan :( Tarkoitus kuitenkin on ollut, että kun Jutta tulee, niin silloin tehdään ihan Töitä. Nyt saatiin onneksi toteutettua
tämä "tapaaminen" ja Jutta ajeli tallinpihaamme tänään siinä 11 aikoihin
aamupäivällä, vai onko se sitten jo lähellä puoltapäivää.. :)
Mulla
oli tietenkin kamera mukana, avasin kuvasivuston uusiksi ja
Jutan&Vellerin kuvia voikin halukkaat käydä katselemassa siellä,
toki lataan blogiinkin kuvia edelleenkin, mutta kun tänne toisinaan
tulee niin järjettömiä kuvatulvia, niin ehkä viisaampaa ladata niitä
johonkin muulle sivustolle.
Tässäpä pääsy kuvat-sivustolleni jossa näitä tämänpäiväisiä kuvia on paaaaljon enemmän!
Otin videoitakin, mutta en
ymmärrä mihin ne hävisivät :o Vai otinko niitä sitten ollenkaan? No,
tämä ei jäänyt ainoaksi kerraksi kun Jutta tänne ajelee, joten katsotaan
sitten seuraavalla kerralla :) Tässä näitä kuvia nyt muutama tähänkin, Veller on hieno! Vaiks kui hieno!
Itselläni kiusaa tuo nilkka siitä viikon takaisesta kaatumisesta... Se ei särje kävellessä, mutta on kosketusarka ja sen liikuttaminen on melko rajallista. Kiristää ikävän kivuliaasti. Ratsastaminen sen kanssa on hankalaa, eilen menin itse kentällä ja kun toinen jalka laskeutui pitkin kylkeä ja oli varpaat menosuuntaan, niin tuo osuman saanut puoli sojotti varpaiden osalta ulospäin eikä sitä saanut siitä liikutettua oikeastaan mihinkään ilman kipua. Hööööh... Mutta jos tässä nyt "katselis ja parantelis" sitä vielä, meen sit lääkäriin joskus... Jos on tarvetta vielä ;)
Tänään oli sitten nuo "kauan odotetut" Laitilan Ratsastajien järjestämät seurakoulukilpailut. Vellerin oli tarkoitus suorittaa heC ja ainoat odotukset olivat, että saatais hyväksytty suoritus. Ettei se hyppäis ainakaan aitojen yli. Sama se sitten nouseeko laukat tai tippuuko ne alas, kunhan tulee se hyväksytty. No ei tullut!
Kisakalu aamulla kello 7:24 tarhassa. Kiva pikkupakkanen päällänsä (NOT).
Tehdään nyt tuloksesta huolimatta kuitenkin perusteellinen kisapostaus kun kerran kisaamaan
lähdettiin. Tosiaan, aamulla siinä seitsemän jälkeen, joskus
vartti-kakskyt yli, menin tallille ajatuksena pestä jalat ja häntä (Vellerillä tulee toisinaan kuravettä kakan mukana ja häntä on toisinaan vähän kakkainen),
sen jälkeen harjaus, letitys, viimeistelyt, kamojen roudaus autoon jne.
Puolen yhdeksän aikaan oli tarkoitus hakea Outi reilu 5km päästä omalta
talliltaan jelppimään lastauksessa ja muussa jos jotain vielä on.
Yhdeksän aikaan olin ajatellut alkaa lastaamaan, jos siinä kuitenkin
kestää. Mieluummin niin päin, että kisapaikalla ollaan sitten vaikka
kaksi tuntia liian aikaisin turhaan, kuin minuuttiaikataululla ja
hermostuneena yritetään lastata hevosta joka ei sinne koppiin noin vaan
kävele. Veller on aika helppo lastata kuitenkin, pitää vaan antaa sen
ihan rauhassa tuumata ja olla itsekin ihan rauhaksiin. Kuvitelkaa
kiireinen lastaus ja hevonen jäkittää. Lastaajilla vähän hermot kireällä
kun kello tikittää ja aikataulusta ollaan jo vartti myöhässä. Onko
lastaus mukavaa vai tuleeko siinä jo hevoselle vähän kirottua ja joku
ehkä koittaa raipankin avulla lastata jo tässä vaiheessa? Juu ei, me ei
haettu tätä tilannetta vaan koitetaan tarjota hevoselle vaan mukavia
kokemuksia kulkemisesta ja lastauksista :) Kopissa odotti mysliä
vadissa, kiva sinne on mennä! Menihän se :) Tosin ei ihan yhdeksän
aikaan, ehkä kymmentä yli talutin Vellerin tallista ulos, kauaa ei
kestänyt lastaamisessa ja sen jälkeen kannoin vielä loput kamat omaan
autooni. Mukana oli tavallisimpien varusteiden lisäksi Ikea-kassillinen
heinää ja kanisterissa vettä. Kohtuu nopeasta lastauksesta ja kamojen
pakkailusta kertonee se, että jo 9:30 istuimme Outin kanssa minun
autossani ja lähdimme Tanjan miehen, Tuomaksen, perässä ajamaan kohti
kisapaikkaa. Sen verran oma aikatauluni pissi, että Outia en ehtinyt hakemaan :(
Onneksi hän sai kuitenkin kyydin omalta tallilta joten nou hätä loppujen
lopuksi.
Palttilaan päästyämme siellä oli jo raviohjelma
käynnissä. Kisojen alkamisaikaa oli aikaistettu kahdella tunnilla suuren
osallistujamäärän takia. Lähtijöitä kun oli ilmoittautunut 74! Ne
olivat siis alkaneet jo 9:00. Otimme Vellerin pois kopista, päästimme
Tuomaksen lähtemään takaisin kotiin ja jäimme ihmettelemään kisahumua.
Meillä oli hyvin aikaa seurustella tuttujen kanssa ja katsella verkkaa.
Paikalla oli minunkin tuttuja, entinen ratsastuksenopettajani Mirva,
joka oli tullut paikalle Vellerin hierojan, Jaanan, kyydillä. Jaanakin
oli siis siellä :) Lisäksi sitten tietty näitä Outin kautta tutuiksi
tulleita ihmisiä oli paikalla. Sää oli kiva, aurinko paistoi ainakin
täysillä, ei ollut kylmä ollenkaan ja fiiliksetkin oli aurinkoiset.
Siinä
sitten pikkuhiljaa aloimme ajatella verkan suuntaan ja lähdimme
varustelemaan sekä Velleriä että Outia. Oli oikein Lotan
perintökama-päivä, meidän "pyhäriimu" kun on Lotan vanha Finn-Tackin
nahkainen jenkkiriimu joka suurimmillaan mahtuu Vellerillekin ja
kisavarusteet, eli huopa ja pintelit, ovat myös Lotan vanhat. Sillä
niitä vaan ei koskaan tullut käytettyä. Halusin verkkaan pintelit, koska
Veller kuitenkin sontii ja sitten ois ollut mun vaivalla jynssäämät
valkoiset sukat ihan ruskearaidalliset! Ja onhan se myös tyylikästä ;)
Tosin kentän hiekka värjäsi pintelin alapuolelta karvat sekä myös kaviot
punertavan ruskeiksi -.-" Voin kertoa, että se vasta tyylikästä oli kun
oli ihan selkeät "rusketusrajat" jaloissa. Kentän pohja oli vähän huono
laukkatreeniä ajatellen, siellä ei paljon voinut laukkaa treenata ja se
olisi ollut enemmän kuin tärkeää kun ei Veller tahdo sitä laukkaa
oikein nostaa eikä ylläpitää.
Ihan selvästi tässä tapahtuu jotain tiukkaa raksutusta ruunaskan pääkopassa.
Verkan jälkeen upea ratsukkomme odotteli vuoroaan mennä maneesin puolelle. Siinä odotellessa Linda sääteli Outin jalkoja ja jalustimiakin pidennettiin vielä reiällä. Maneesissa sai vielä toisen ratsukon kanssa odotella omaa vuoroaan päästä rataa suorittamaan. Vellerillä oli maneesissa tietenkin hirmuisesti ihmeteltävää. Oli yleisöä, peilejä ja joku kukkapömpelikin. Muutenkin se oli vallan jännä paikka! Mutta siellä Outi sai laukat nousemaan kivasti.
Vihdoinkin oli Outin ja Vellerin vuoro päästä radan puolelle! Tovin saivat pyöriskellä omaa tahtiaan, sitten kilisi kello. Jänskäys ja epävarmuus oli melkein käsin kosketeltavissa, Veller mutkitteli ja oikoi. Ei oikein ollut kuulolla. Hienosti Outi kuitenkin ohjasi sen pisteestä toiseen ja yritti parhaansa. Laukka vähän takkuili, mutta viileästi Outi silti suoritti tehtävän toisensa jälkeen. Kunnes... Oli aika nostaa vasen laukka, tehdä laukassa keskiympyrä, jatkaa uraa, siitä lävistäjälle jne. Kun ympyrän jälkeen tulivat kulmaan ja lyhyelle sivulle, Veller yhtäkkiä hyppäsikin aitojen yli. Sitten kilisi tuomarinkello ja suoritus hylättiin. Yleisöstä kuului naurua, aplodeja ja huudettiinpa sieltä myös "Hyvä Outi!" :) Outi huikkasi heipat yleisölle, pyysi luvan ratsastaa radan loppuun ja sinne painelivat aitojen sisäpuolelle takaisin. Outi suhtautui kivasti radaltapoistumiseen, moni olisi siinä vaiheessa purkanut turhautumisensa hevoseen. Outi veti homman huumorilla läpi ja hyvä että suoritti radan loppuun niin ei Vellerille jäänyt muistikuvaa siitä, että kun hyppää aitojen yli niin pääsee hommista pois.
Odottelua ja ihmettelyä. Jänskä kukkapömpelikin kuvassa!
Korvat tötteröllä, oisko joku kuskikin jossain jota vois kuulostella?
Saishan tuo reippaammin ravata, mutta onhan se hirveän raskasta puskea joka askeleella sitä ravia etenemään. Pitäis ihan hevosesta itestään sen ravin lähteä eikä ratsastajan jaloista. Kiitollinen olen Outille, että hän Vellerin kanssa suostui näyttäytymään :)
Siinä sitten vielä höpöteltiin kaikkien kanssa vähän kaikkea, kävin juottamassa Vellerin ja syöttämässä mukana olevaa heinää kassista. Koska meillä ei enää oikeastaan ollut mitään virkaa kisoissa, soitin Tuomakselle ja pyysin hakemaan kunhan ehtii. Outia pyysin vielä lastausavuksi kun lastattiin kahden liinan avulla lähtiessäkin. Tallilla Veller pääsi tarhaan Pirkon kanssa, vein sinne reissusta jääneet heinätkin. Purkasin autosta kamat, siivosin traikun ja lähdin kotiin. Raskas päivä, vaikkakin ihan huippukiva!
Oliko muuten joku blogin lukijoista kisoissa yleisönä tai osallistujana? Verkkavahti vaan sanoi, että oli siinä kuulostellut kun monestakin suusta oli kuulunut "Kato Veller!" :) Ois saanu tulla ihan moikkaamaankin ja Lilleriä rapsuttelemaan :)
