Kentällä ♥

25.12.2010

Tänään oli sopivan kylmä että viitsein pukea ihanista ihanimman toppatallitakkini ♥ Kingslandin Chamonixin, tunnettu myös Tricolorina. Ihan ihanin takki! Mentiin Vellerin kanssa kentällä. Oli vähän pakkasta, hiljalleen sateli lumihiutaleita ja kenttä oltiin ennen pakkasia lanattu ettei se jäätyisi ihan koppuraksi. Se ei vielä ollut ihan täysin kivikovaksi jäätynyt joten mentiin kaikkia askellajejakin. Aika kevyesti kyllä, kun en ihmeempiä yksikseni osaa tehdä eikä riitä mielikuvituskaan tehtävien keksimiseen. Mentiin harjoitusravissa pääty-ympyrällä temponvaihteluja, laukkaa molempiin suuntiin ja keventelin molempiin suuntiin taivutellen. Veller oli mukavan tuntuinen, työskenteli ihan mielellään ja mulle jäi hyvä fiilis puuhastelun jälkeen :) Tänne on luvattu vissiin vähän jotain lumimyrskyä, tallinpitäjämme oli kaivanut Vellerin loimien joukosta sitä varten toppaloimen. Tuollaisen WB:n fullneckin, jonka myymistä olen miettinyt kun se on vähän makkarankuori mutta kyllä sitä nyt käyttää. Ainakin siihen asti että se Masta tulee ja JOS se vaan on yhtään sopivampi.

Vellerille tuli kentällä puuhastelussa hiukan lämminkin :) Ei ole vähään aikaan tullutkaan! Eilen ostamaani Bucasin riimuakin sovitin, pienihän se oli -.-" Huomenna käyn vaihtamassa sen. Hitto..

Rokotuksen jälkeistä kevyttä liikettä.

Tarkoituksena oli rokotuksen jälkeen liikutella Velleriä kevyesti useampana päivänä, mutta niinpä se jäi tekemättä erinäisistä syistä jotka eivät liity hevosiin joten en niitä täällä sen enempää käsittele.

Eilen, tai no koska vuorokausi on jo vaihtunut niin puhutaan toissapäivästä eli tiistaista. Silloin olin nelisenkymmentä minuuttia "kävelemässä" Vellerin kanssa. Se oli taas keränyt vähän virtaa, tarhasta taluttaessa tultiin taas ravilla. Pihasta lähdettiin ravilla. Matkan varrella se muka-säikkyi autoja ja muita isompia ja pienempiä moottorilla toimivia kulkineita ja reagoi niihin muutamalla eri tavalla. Ei tosin kaikkiin, vain niihin joiden kohdalla se muisti tekosyyn verukkeella saada omia pölökohtauksiaan.

No, edelleen totean vain että pölöilköön niin kauan kun pysyy vanttuussa enkä mä lennä selästä. Tuli taas parit pukit ja epämääräiset loikat tänäänkin koettua. Käytiin yhdellä uudella metsätiellä jossa tuli silta vastaan, joistain pattingeista tmv. tehty joten en lähtenyt kokeilemaan sen Vellerinkestävyyttä. Tokihan uukkarin tekeminen ja samaa reittiä takas lähteminen onkin jo syy lähteä tinttailemalla etenemään ja kuskin pidätteiden takia suorittaa eestiläinen levade À la Veller. Tunsin miten sen jalat tassuttivat hetken paikallaan ja koko hevonen nousi tämän jälkeen kuin hidastettuna pystyyn ja se loikkasi siitä eteenpäin. Myös kuralätäkkö jonka läpi käveltiin tullessa, ylitettiin nyt hypyllä jonka oli tarkoitus olla ponnahduslauta laukkaryysimiselle. Estin sen.

Mun mielestä on kyllä niin uskomatonta miten paljon tollasesta kylmisjärkäleestä irtoaa noita erilaisia viiropääliikkeitä :D Ja kun ne ei jää sinne alkumatkaan vaan tota show'ta riittää ihan koko lenkin ajan! Ei siinä, siellä voi leikkiä vaikka pro-koulutuupparia kun hevonen pistää ääreishitaasti ravaten, ei paina käsille joten voi vaikka kantaa kätensä liioitellun korkealla samalla kun hytkyttelee ravin, tai no "ravin" tahdissa. Ei sillä ettäkö minä harrastaisin tätä tuolla Kaivolan metsissä samoillessani... ;)

Mutta näin tuli tehtyä tälläinen maastolenkki tällä kertaa. Keskiviikkona oli suunnitelmissa mennä Turkureissun jälkeen tallille, mutta reissu venähti ja satuinpa nukahtamaan imettäessäni Juliusta joten jäi se tallireissu sitten väliin. Börjesiltä tarttui mukaani tuollainen hevosenpesuväline jossa on uloimpana harjat ja sisällä sieni. Varsi on tuollainen säiliö johon saa pesuainetta sisälle ja sitä voi sitten siinä hevosta pestessä ruuttailla miten tykkää :) Suomen Ratsutarvikkeesta nappasin mukaani Bucasin riimun, se on kokoa full mutta mallailin x-fullin kanssa eikä kokoeroa ollut niiiin paljoa joten päätin ostaa ja kokeilla josko vaikka mahtuis Vellerille :) Mitään siihen sopivaa narua en löytänyt, pitää sellainen katsella jostain muualta.

Iltasella tilasin vielä netistä Mastan 200g full neck-toppiksen, mutta siitä en laita vielä kuvaa kun ei se ole tullutkaan ;) Kuvaan sitten Vellerin päällä vasta.

Veller ja suokkikaverit tiistaina 27.11.

Raspaus ja rokotus

Tämä on melko aiheeton postaus, mutta täältä blogista on helppo luntata viimeisin ajankohta kun kirjoittaa googleen "Veller raspaus" :D Sitä on tullut käytettyä hyväksi ennenkin ;) Sen verran mainittavaa raspauksessa on, että se suoritettiin ilman rauhotusta! Ell oli tuikannut rokotukset kun itse olin varmaan lääppimässä Rogaa, kevytrakenteisempaa tammaversiota Velleristä. Menin siihen ruunaskan viereen ja ell alkoi mallailemaan kiiloja hampaiden väliin. Kysyin joko hän rauhotti sen, no eeeeiiii :D Ja hyvinhän se meni ilman rauhoitusta! Menispä kengityskin :P

Käynnissä pihasta lenkille!

Luksusta, jo kolmas päivä peräkkäin tallille ja ratsastamaan ♥

Tosin tänään menin sen verran myöhemmin että oli aiheellista kaivaa heijastimia esiin vähän enemmänkin kuin vain liivin verran. Liivihän mulla on syksystä kevääseen aina maastossa, oltiin sitten aamulla tai päivällä liikkeellä.

Siinä hienosti kuvattuna meidän heijastinarsenaali. Taustapiruna näkyy meidän keltaisetkin heijastimet muttei ne ole käytössä ollenkaan kun pinkit on paljon kivemmat ;) Eikä vähiten tuon ihanan tähtiheijastimen takia joka komeilee Vellerin hännässä :)

Oltiin 45min maastossa ja otsikossa mainittu käynnissä lähteminen oli ihan mainitsemisen arvoinen seikka kun jätkä on tuossa nuo pari edellistä kertaa lähtenyt suoraan siihen omaan pikkupikkuraviinsa kun olen selkään päässyt ja liikkeelle ollaan lähdetty. Veller muuten on näinä kaikkina kolmena päivänä seissyt paikallaan kun olen kiipustanut selkään! Se kehitti ikävän tavan jo keväällä tuon ratsautumisen suhteen että olin ihan yllättynyt kun jätkähän lauantaina odotti että saan pyllyni satulaan :) Pientä parantamista vielä on sen suhteen, että satulaan istumisen jälkeen se ei malta odottaa liikkeellelähtöpyyntöä, mutta iso edistys on jo tuo että se sentään antaa kiivetä sinne rauhassa. Ei siis oo kaikki vanha oppi täysin unohtunut :)

Maastolenkki sujui kivasti, käytiin taas eri reiteillä, siihen kuului sekä pelto- että metsätietä ja oli kivaa :) Suurimmaksi osaksi käveltiin, vähän tuo tykkäs ravilla sipsutella mut muuten siis ihan rauhalliseen tahtiin mentiin. Hoitelin Vellerin lenkin jälkeen vielä takas tarhaan ja toivon että jaksan huomenaamulla herätä ajoissa jotta ehdin ensin ulkoiluttaa äidin koirat (5kpl) ja sen jälkeen menisin tallille, jotta olisin ajoissa takaisin sieltä että äiti pääsee klo13 maissa lähtemään töihin. Katotaan kui ämmän käy! Itseni nimittäin :D

Makaronin mallinen Veller.

Lauantai.

Lauantaina oli mummipäivä. Äidin ystävä tuli aamupäivällä meille, siis äitini luo, pojanpoikansa kanssa ja  suunnattiin siitä sitten aika pian tallille. Juliuskin oli mukana tietenkin :) Äidin ystävän pojanpoika Luca on iältään noin 2v ja hän on jo pitkään halunnut tulla katsomaan heppoja ja onpahan ollut puhetta että kyytiinkin pitäis päästä! No mikä ettei :) Hiukan jänskätti Vellerin viiropäisyys, mutta pitihän pojan toive nyt kuitenkin toteuttaa.

Kuvassa Vellerillä on sangen yrmy ilme, mistä lie johtuu kun yleensä se on hyvinkin iloisen näköinen, korvat hörössä. Itsehän en tästä yrmyilystä ollut ollenkaan tietoinen kun hääräilen tuolla jotain mahanalusen harjaamista tai jotain.

Lucalle ei ollut kypärää, hän kokeili minun kypärääni mutta se oli piponkin kanssa tietenkin aivan liian iso joten otettiin riski ja luotettiin Velleriin sen verran että Luca tuli käymään kyydissä ilman kypärää.

Tehtiin Lucan kanssa pieni, puolikas pääty-ympyräkin hiljaisessa käynnissä kun hän halusi liikkuakin. Tosiaan, noin puolikkaan ympyrän jälkeen hän ilmaisi halunsa poistua joten hevonen seis ja poika kyydistä :) Mummiset lähtivät pikkupoikien kanssa kotiin ja me suunnattiin Vellerin kanssa maastoon. (Näytän muuten hirveen pitkältä tuolla selässä!)

Oltiin maastossa ehkä joku tunnin verran. En huomannut ollenkaan katsoa kellosta lähtö- tai saapumisaikaa. Käytiin parilla eri metsälenkillä ja mentiin hiekkatietä pitkinkin jonkun verran. Pari pätkää mentiin ravilla ja Veller niin ihanasti ryysi laukalle iloisesti loikkien ja kiskaisi päätä siinä samalla alas. Taisi se tuon tehdä joku neljä-viisi kertaa ja joka kerta tein hommasta lopun heti alkuunsa. En tykkää lähteä vetokilpailuun vaan käännän pelkästään toisesta ohjasta päätä sivulle joka on toistaiseksi ollut ihan riittävä tapa stopata meno takaisin käyntiin. Nähtiin kotkakin melko kliseisessä maisemassa johon se luonnollisesti sopi täydellisesti: suurella hakkuualueella pystyynkuolleen, rungosta katkenneen puun oksalla. Kaivoin puhelinta taskusta ja zoomasin kohti kotkaa, mutta sepä lähti sopivasti lentoon ja lenteli puunlatvojen alapuolella joten en saanut siitä kuvaa :(

Velleriä myös jännitti matkan varrella mm. kaikki ylimääräinen eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa kun poikettiin metsätieltä tai polulta metsähallituksen puolelle ja kierrettiin hurjat asiat riittävän kaukaa. Selvittiin kaikista hurjista asioista ja tempuista huolimatta yhtä matkaa tallille takaisin, hoitelin jätkän tarhaan ja lähdin tyytyväisin mielin kotiin.

Sunnuntai.

Veller oli kuulemma lauantai-iltana ollut oikein tyytyväisen oloinen kun sitä vietiin talliin :) Hyvä mieli kun pääsi lenkille!

Sunnuntaina oltiin 1h 20min maastossa. Tällä kertaa katsoin ajankin. Aloitettiin lenkki samoilta metsäreiteiltä kuin lauantainakin, mutta nyt mentiin ne päinvastaiseen suuntaan. Nähtiin kotkakin taas, tai ainakin minä näin :D Lähti lentoon jostain vähän kauempaa ja sai seurakseen pari korppia joita oli kauempana pellolla suurena laumana, liekö joku haaska siellä? Ne korpit kyllä näytti enemmän ajavan sitä kotkaa pois kuin hengailevan sen kanssa noin niinku kaverimielessä...

Metsäosuuden jälkeen tultiin peltotielle jossa otettiin ravia. Tultiin noin 90 asteen mutkaan jossa Veller ponkaisi ilmaan, vääntäytyi ihan makaronin malliseksi sekä selästään että rungostaan :D Ja siitä taas koitti riistäytyä laukalle. ARGH! Patistin sitten ravaamaan reippaalla ravilla loivan, pitkän ylämäen loppuun. On se pönttöpää eläin, ei voi muuta sanoa. Käytiin samoilemassa pidemmällä, takaspäin tullessa Veller alkoi X:nen kerran hipsutella taas pikkupikkuravia, pidätin ja täähän alkokin pompahdella paikallaan, etupää "keulahteli" astetta enemmän ja tunnistinkin liikkeen Porremaiseksi laukkahyppelyksi. Voi elämä... Siis kun on toi hevonen ennenkin seissyt joutilaana eikä se oo tollanen vitipää ollut. Sain sen jatkamaan tuosta reippaalla ravilla eteenpäin, taas vaihteeksi edessä loiva ja pitkä ylämäki. Saa astetta enemmän ponnistella siinä kuin tasaisella ravaillessa, jos vähän ilma tuulettuis siellä korvien välissäkin.

Noita loivia mäkiä tuntuu olevan aika paljonkin, koska taas tullaan kohtaan jossa kerron että mentiin sellainen :D Mutta nyt uskalsin nostaa laukan! Kumma kyllä, ei ton kanssa laukkaamista tarvi jännittää vaikka se muuten onkin ihan vitipää ja tuntuu ettei laukkaa ainakaan uskalla nostaa kun sit mennään ja kovaa. Kivaa hillittyä-hallittua laukkaa mentiin se mäki ja ihan äänellä antoi laukan alas. On se mussu ♥ Mä kiroon ja pärisen kun se on tommonen liihottaja ja silti tykkään siitä ihan yli kaiken!

Ranskalaistyyliset seitinohkaset.

Täksi aamuksi oli sovittu eilen illalla kengitys. Kengät -check- Hokit -check- Domo -check- ja eikun aamulla kahdeksan maissa tallille. Ensin hakemaan hevonen tarhasta, Veller tosin meinas todeta ettei niin aikasin aamulla kuulu vielä tulla tarhasta pois kun ei siellä vielä kauaa ole ehtinyt olemaankaan, vasta heinät oli syöty! Porkkanalla houkuttelin maahan juurtuneen mastodontin liikkeelle ja tallissa suoritettiin pieni jalkojen pesu. Onneksi nuo ei sen kummemmin sinne kuraan vajoa, niin ei ollut kuin lähinnä vuohisista alaspäin pesemistä. Domoa kielen alle ja sen vaikutusta sekä kengittäjää odotellessa harjaskelin vaan ruunaa. Kengitys meni hyvin, kaviot on taas siistit ja kivat töpöt :) Ja ei, ei sanan varsinaisessa merkityksessä töpöt, ei niitä kavioita liian lyhyiksi ole vedetty mutta olivatpa nyt tämän kengitysvälin aikana päässeet vähän ottamaan enemmän pituutta ja niihin "suksiin" verrattuna nuo on nyt töpöt :) Jätin Vellerin karsinaansa torkkumaan ja selvittelemään päätään. Ei se kovin tainnuksissa ollut, tarpeen tullen hyvinkin skarppina mut vähän väsytti kummiskin ;) Aiemmista kerroista tiedän, että Veller yksin jäätyään pistää karsinassa pötkölleen ja mikäs sen mukavampaa kuin ottaa pienet tirsat kaikessa rauhassa hiljaisessa tallissa.

Pötköllään olemisesta tuli mieleen, että meidän tallinpitäjämme tuossa aamulla kertoi Vellerin aamurutiinista. Aamuruokien jälkeen se menee takaisin makaamaan ja sen verran se ylettyy karsinastaan kurkkimaan, että tietää milloin on hänen vuoro lähteä pihalle :D Ei kovin malttamaton kaveri.

Lisäksi Vellerin riimussa on toinen naru, ei meidän oma. On se siinä jo ollut, ja sillekin on melkoisen hauskanen syy. Alkuunhan luulin että oma on jollain konstilla mennyt rikki. Ei se ollut, vaan se roikkuu tuossa karsinan seinässä olevassa koukussa. Herra V on ottanut tehtäväkseen suoritella pieniä kevätjuhlaliikkeitä tarhan ja tallin väliä kulkiessaan ja siinä pukkeja nakkailevaa Velleriä taluttaessaan Tanja oli todennut että meidän oma naru on moiseen temppuiluun inan liian lyhyt ;) Veller-varsa pian 7v...

Mistä tulikin mieleeni tämä kuva.. Harjoiteltiin taluttajan kanssa ravaamista Match Show'ta varten ;)

Kerran keväällä 2011 :)

Mitä kuuluu?

Ei mitään.

En muista koska olen viimeksi ollut selässä, mutta se oli maastolenkki jolloin Veller kompuroi melko paljon ja lopulta lensi polvilleen (ja turvalleen). Pienet vekit nenään ja polviin ja totesin et enpä ratsasta ennenkuin kengittäjä on käynyt, selvästi kengitysväli ollut aivan liian pitkä ja kaviot kasvaneet liikaa ;) Ei niinkään silmämääräisesti mutta herra itse asian kompuroimalla ilmaisee.

Noh, kengittäjä lupasi tulla viime viikolla, mutta hänellä on ollut kaikenlaista hässäkkää joten sanoi tulevansa nyt ensi viikon alussa. Veller on siis lusmuillut joutilaana vain. Tänään kävin harjaamassa jätkän aikani kuluksi kun äidilläkin oli sopivasti vapaata aamupäivällä ja hän lähti Juliuksen kanssa vaunulenkille. Eipä tuo Veller olostaan valita :) Tukka saa taas kasvaa, vielä ainakin on pysynyt ihan asiallisessa kunnossa. Vatsaakin hän kasvattelee, mut koitetaan sitä sitten sulatella pois kun on kengitys suoritettu ja pysytään taas tolpillaan.

Epäonnistunut koulupiperrys ja uusi tarhakaveri.

Sunnuntaina sittenkin kentälle.

Viime kertaisen maastolenkin jälkeen en koko viikkona käynyt tallilla, milloin satoi, milloin ei vain tullut lähdettyä. En ole sokerista, mutta jos tallilla käynti sisältää vain harjailua ja vettä tulee kaatamalla, niin en näe mielekkäänä vaihtoehtona lähteä vauvan kanssa siinä tapauksessa vain harjailemaan. Sunnuntaina 7. päivä sain Juliuksen äidilleni herran 1kk-päivän kunniaksi hoitoon ja lähdin itse tallille :) Vähän tiputteli vettä, mutta koska olin yksikseni liikkeellä, ei se haitannut ollenkaan! Alunperin piti lähteä maastoon taas, mutta teinkin viime hetken mielenmuutoksen ja mentiinkin kentälle. Se oli virhe.

Ei virhe siksi, että Veller heti alkukäynneissä teki kahteen kertaan köyryselkäpukit ja yritti siitä lähteä ryysimään laukalle, vaan siksi ettei ratsastus mennyt ihan nappiin. En saanut oikein tuntumaa eikä kumpikaan meistä vaikuttanut kovinkaan tyytyväiseltä. Veller meni ihan vain hetkittäin oikeinpäin ja kaikinpuolin vaan joku ei nyt ihan natsannut, ehkäpä se on tuo ratsastustauko ja synnytyksessä venahtaneet lihakset joita hommassa kuitenkin tarvitaan.

Mutta tulipa testattua uudet ohjat! Ihan jees, mutta jos hevonen on vähänkään pölyinen, tulee mustista ohjista harmaat kun ne ovat hevosen kaulaa vasten... Tai sitten mulla on tosi likainen hevonen vaan :)

Ratsastuksen jälkeen jätin Vellerin pesupaikalle ja huuhtelin hiekkastuneet jalustimet, satulavyön ja muutkin nahkaosat jotka olivat saaneet hiekasta osumaa. Pesin myös Vellerin hännän, ihan kurapaskarastainen. Tilasin sille Prosperia, kokeillaan josko se auttaisi vatsaan. Jos ei, niin seuraavaksi otetaan testiin Minesyl. Se on muille raskiksille ainakin tuonut avun ties minkälaiseen ongelmaan, myös tuohon löysään vatsaan.

Maanantaina uusi tarhakaveri!

Tallin toisiksi uusin hevonen, pikkuinen suokkineiti Pirkko, odotteli meitä kentällä. Sunnuntaina Pirkko oli pesulla kun tulin tallille ja maanataina hän odotti niin puunattuna ja tukka selvitettynä upeasti hulmuten Velleriä saapuvaksi. Oli siis tarkoitus päästää ne ensin kentälle jos ilmassa on pientä riehumisen tuntua kun ekaa kertaa pääsevät samaan tilaan, ja sen jälkeen pääsisivät samaan tarhaan. Veller ja Pirkko ovat tarhanneet vierekkäisissä tarhoissa, eli siinä mielessä ovat toisilleen tutut jo. Mutta onhan se aina silti eri kun pääsee yhteiseen tilaan. Tässä kuvia heidän tutustumisestaan!

Uudet huovat.
Horse Guardin luumu pad tuli jo joku aika sitten, tänään tuli Equilinen huopa. Sain meiliä ettei sitä taivaansinistä ole enää tehtaalta saatavissa, joten meinasin tilata samanlaisilla punoksilla navyn värisen huovan. Sain taas meiliä, että liikkeessä olisi valmiiksi yönsininen huopa jossa yksi punos johon on kiedottu valkoista, savunharmaata ja hopeablingiä. Kelpuutin sen ja sain sen siis tänään :) Se yönsininen on todella tumma, melkein musta ja kuvaan oli tosi vaikea saada oikeaa väriä ikuistettua. Selkeästi sininen se kuitenkin on, vaikkakin hyvin, hyvin tumma. Hieno kummiskin ;)

♥ ♥ ♥

Pumppasin ja lypsin (lypsäsin? :D ) Juliukselle maitoa evääksi ja jätin hänet äidilleni hoitoon päästäkseni Vellerin kanssa kunnolla maastoon. Tunti me oltiinkin reissussa, mentiin ihan vaan tietä pitkin ja tultiin samaa tietä takaisin. Kaikki ihanat askellajit käytiin läpi, vaikka ensin vähän epäröin ottaa laukkaa. Ensimmäistä kertaa oli Vellerin selässä olo etten luota siihen :/ Se on ollut niin täynnä menohaluja, vaikkei se normaalisti kerää pidemmistäkään vapaista mitään pöllövirtaa, mutta jostain syystä nyt se on ollut ihan vitipää. Suoraan sanottuna. Tästä syystä olin varma että se kiikuttaa minua ihan 6-0 mutta onneksi kuitenkaan ei :) Ensin otin menosuuntaan pienen ylämäen laukalla, sitten uskalsin takaspäinkin ottaa muutamat laukkapätkät ja hienosti tuo piti vauhdin ihan rauhallisena ja antoi laukan äänellä alas, kuten ennenkin :) Parasta ♥

Nyt voisi tuota rintamaitoa varastoida enemmänkin, lähinnä siis pakastaa niin saa pienen miehen useamminkin äidille hoitoon ja itse pääsee rauhassa tallille :) Mä olen niiiin kaivannut tuota!

Se alkaa taas..

Kun pääsee taas aloittelemaan tätä harrastusta uudelleen pitkän tauon jälkeen, niin olisihan se pitänyt arvata että uhkaavasti meinaa lähteä hanskasta heti alkuun hommat näiden varusteiden suhteen. Etenkin niiden hankintojen suhteen...

Ensin ne ohjat. Ohjia on riittävästi varaohjiksi asti niin MIKSI piti tilata ne uudet vielä? Ovat varmasti hyvät juu, en minä sillä. Mutta kun tosiaan viimeiset 7v on omien kanssa menty suurimmaksi osaksi grippiohjien kanssa ja sitä ennenkin lainahevosilla niillä mitä milloinkin on sattunut suitsissa olemaan niin mitä niin erikoista voi olla ohjissa joilla oli hintaakin minun mittapuullani paljon. Nimenomaan paljon ohjiksi.

Nuo eilen sovitetut timanttiotsapanta-suitset eivät puolestaan olleet kallis hankinta. Ne ovat yhden tallilaisen entisen ylläpitohevosen vanhat suitset ja ostin ne parillakympillä. Mutta kyllähän yksi hevonen ois pärjännyt ilman viidensiä suitsia.

Mutta tänään... Mikä ihmeen voima sai minut googlettamaan Equiline Octagon sillä ajatuksella, että oiskohan jotain uusia kivoja värejä? Ja kun meillä on huopia, myös Equilinen huopia, ennestään jo ihan riittävästi eikä tuo minkä nyt sitten pistin tilaukseen, poikkea värinsäkään puolesta jo olemassa olevista huovistamme. No, ei ole Equilinen huopaa sen värisenä... Tilasin nimittäin "mittatilaushuovan" eli täysin omavalintaisen värin, kantin ja punosten puolesta. Sen tulemisessa menee 4-8vk koska luonnollisesti tilaus välitetään Equilinen tehtaalle Italiaan jossa niitä tehdään. Huopa on väriltään vaaleansininen, kantti samaa väriä ja reunaa tulee kiertämään kaksi 6mm punosnauhaa, savunsininen ja hopea.

Kiinnostaisi vaan tietää mikä kumma sai tilaamaan juuri vaaleansinisen huovan :D

Tilasin myös luumun värisen Horse Guardin pad-huovan. Meillä on viime talvesta jo yksi luumun värinen setti, Horse Guardin nekin :) Paitsi takki on PK:n. Setti sisältää siis takin lisäksi kouluhuovan, pintelit, riimun, narun ja fleeceloimen luumun värisinä ja niistä on ainoastaan huopaa ehditty käyttää viime keväänä. No, tänä talvena uusi yritys ;)

Multa lähti joskus pahastikin hanskasta tämä varusteiden hankkiminen entisen hevoseni kanssa, Vellerin kanssa on vähän ollut hillitympää kun sille on kokonsakin puolesta jo aivan täysin mahdotonta ostaa jokaiseen huopaan sopivan värinen suojasetti. Tai monia erilaisia loimia vaan siksi että ne on niin kivan värisiä. Luojan kiitos tolle ei mahdu juur mikään! Samoin riimujakaan ei ihan kaikkia ole saatavilla x-full -kokoa ja jos on, niin ei löydy välttämättä riimuun natsaavaa narua joten jää helposti sitten riimukin ostamatta.

Ja tästä hulluuden paluusta tulikin mieleeni, että pitäis varmaan tarkastella meidän varustelistaa ja vähän päivitellä sitä.