Uusilla teillä!

Siinä taas lenkkifaktaa. Tanja lähti Pekan kanssa mukaan, Riina oli Donnalla ja Tanja toimi siis lenkinnäyttäjänä. Päästiin uusia teitä menemään ja oli vaiks kuin kiva lenkki! Taidetaan Vellerin kans alkaa kuluttamaan tota reittiä jatkossa useamminkin :) Sopivasti tietä et vois mennä laukalla ja ravilla ja sit pienempää metsätietä keskellä ei mitään ni tuli hangessakin kahlailtua. Ei sen erikoisempaa kommentoitavaa reissusta, tilsoja taas vaihteeks tuli ja lunta sateli koko ajan lisää. Menis ees pakkasen puolelle :/

Hepat loimineen takas tarhoihin, Veller pääsi isäntänä näyttämään paalin paikan kun niiden tarhaan tuotiin uus paali kun olin Vellerin sinne vienyt. Heti kiinni vaan kun Tanja sai muovit päältä repästyä :D

Hämärähommia.

 Hahaa, täähän on vaiks kui kiva juttu!

 

Mahtaakohan nuo kilokalorit olla Vellerin kuluttamia? :D
Mutta juu, tuommonen eestaas-lenkki tehtiin, menomatkalla vielä jonkun aikaa näki ilman valoa mut jossain vaiheessa piti se otsalamppu napsasta päälle kun pimeys vaan oli väistämätöntä :) Oli kiva ja raikas lenksu lumisateessa, tosin hermot meni kun tilsakelihän tuolla on ja aina käyntipätkissä ne korkkarit tuli alta aikayksikön. Ja sit kun tuo hevonen raastoi niitä hermoja vielä ihan huolella! Joo, mä ymmärrän et pimeessä on erilaista mennä mut hei, eiks hevosten hämäränäkö kummiskin oo aika hyvä? No ehkä se auraamaton tie vaikutti kans omalta osaltaan et oli vähän hankala hahmottaa sitä tietä mut onhan siellä nyt ne penkat kummiski ees vähän korkeemmat! Voi kyllä, Vellerillä tuntu siis olevan kaks vaihtoehtoa missä kävellä. Keskellä tietä tai jatkuvasti yks jalka ojassa -.-" Sit kun mä sitä ohjailin millon mihinkin ni kaula ja kroppa meni sit ihan eri uria ja tämäkös aiheutti ihan hirveen hirveen tasapainomuutoksen ja johan ne jalat sit lipsuiliki mihin sattuu. Ne lavat, ne lavat... Lavat haltuun huutais Outi!

Ei mitään vauhtimaastoa tehty. Hölkkää kohtuupitkät pätkät siellä täällä ja muutamat laukat. Tosin kun käytiin yhdellä uudella tiellä ni siellä käveltiin suurimmaks osaks kun ei tuolla pimeässä nähnyt tarpeeksi eteenpäin mitä tulee mutkan jälkeen. Ja olihan siellä pimeässä ihan kiva kävelläkin lumisateessa :) Joskus pitää vähän fiilistelläkin. Kohotellaan tässä nyt pikkuhiljaa kuntoa ja katotaan mikä on joskus sit Vellerin huippunopeus. Lottavainaa veteli koppikset perässä jäällä huippunopeudekseen 55km/h mut sen kun muuttaa juoksijoiden kilometriajaksi niin se huitelee ihan mm-vauhteja joten se ei kuitenkaan ole ihan koko totuus vauhdista :) Sellasta viittäkymppiä muistan sen juosseen sit vähän pidempiäkin pätkiä. Ja täytyyhän tässä pitää kuitenkin sekin fakta mielessä, että eihän tollanen raskas kylmäverinen nyt vaan voi mitenkään edes kiitolaukalla päästä samaan vauhtiin mihin jenkkiravuri kisakuntoisena ravilla. Mut onhan tää nyt mielenkiintosta seurailla kuitenkin!

Veller sai lenkin jälkeen mehut ja vein sen loimitettuna takas tarhaan. Vaikka vähän ärsyttikin ni olihan tuo nyt kokonaisuudessaan ihan parasta ♥

Maastossa. Vähän Sports Tracker-tietoa.

Riina soitti eilen iltapäivällä, en enää muista mitä asiaa mahtoi oikeasti olla mut kun totesin et ratsastamaan oon tässä pian menossa, niin hän kysyi josko kysyisin Tanjalta saisko Donnaa lainata. No minäpä kysyin, Donna liikeni käyttöön ja siitä sit suurempia odottelematta oltiinkin jo lähdössä.

Veller on viime aikoina polkenut takasiinsa joten kaivoin sille suojat, ne rumat Horzen neopreniset missä on heijastintarrat ja suojittelin jäbän takaset. Antoipa aikas kivasti pistää suojat, edistystä :) Siis ei tietenkään täysin jalkojaan nostelematta niitä antanut laittaa, mutta aiempaan verrattuna melko kivuttomasti kuitenkin. Käytiin tekemässä sama lenkki mikä keskiviikkona mentiin suokkien kanssa. Riinalla on Sports Tracker ladattuna puhelimeensa ja tässäpä siitä luntatut tiedot meidän lenkistä:

"1tunti 7,50km, keskinopeus 7,5km/h ja maksimi 29,4km/h, Katoin kartasta, niin se oli stopannu just siinä ennen ylämäkee kun on se risteys"

Ja tästä risteyksestä kävelee varmaan viitisen minuuttia vielä tallille.
Tästä sovelluksesta innostuneena latasin omaankin luuriini sen ja nytpä saadaankin sitten jatkossa hyvinkin tiukkaa faktaa meidän lenkittelyistä :D Ja kuinka tehokkaasti tulee kentälläkin työskenneltyä. Mut ihan kiva sovellus, ilmainenkin vielä kaiken lisäksi ja toivottavasti myös luotettava..? Jos vaan muistaa sen aina pistää päälle. Kun aina ei muista katsoa kelloa kun lähtee, tai heti kun lenkiltä tulee ja ne taitetut kilometrit sit ainakin on ihan pimennossa.

Heposet ei mitään kovin hikisiä olleet lenkin jälkeen. Sopivan lämpimiä vain. Ja kun tosiaan Donna on 22v ja viime vuodet kohtuukevyesti liikkunut niin sen kanssahan ei mitään revittelylenkkejä voi tehdäkään. Tosin tammamamma itse on asiasta toista mieltä ja toisinaan tekee hyvinkin teräviä rykäsyjä ja tälläkin kertaa me jäätiin Vellerin kanssa vähän jälkeen. Eli meidän maksimivauhti ei suinkaan ole hiponut karvan vajaa 30km/h ;) Mutta tosiaan, oma Sports Tracker käyntiin ni katotaan miten liha sit liikkuu!

Kuka ei kuulu joukkoon..

Eräs tallillainen laittoi viestiä jos tänään päästäs yhdessä maastoon, on jokusen kerran jo pitänyt mennä mutta aina on ollut esteitä ettei aikataulut ole menneet yksiin. Tänään meni :) Olin puolen kilometrin päässä tallilta kun hän soitti et missä olen, et jos mennään neljästään kun pari muutakin oli lähdössä. No tokihan se käy :)

Pistettiin hepat melko pikaisella vauhdilla kuntoon ja lähdettiin maastoon. Maastokavereina tänään oli kolme suomenhevosta joista kaikki rautiaita ja jollain tapaa liinahtavia kuontaloistaan :D Tuli todellakin fiilis et kuka ei kuulu joukkoon! Oltiin tunnin verran liikkeellä, melko rauhallisesti ja mentiin sama lenkki mutta lyhennettynä joka mentiin joulupäivänäkin. Oli kivaa, ihan huippua pitkästä aikaa päästä seurassa maastoon. On ihan eri tavalla fiilistä kun ei tarvi aina itekseen mennä :)

Sit ku pääsis vielä maneesin puruille keventelemään ni ois ihan parasta!

Lisää liikkumisaiheista tekstiä.

Outi ja Lanttu

Olin eilen, keskiviikkona, Outin ja Raisan kanssa LaRa:n maneesilla lähinnä apukäsiparina ja kameraa ulkoiluttamassa, vaikka kalusto ei maneesikuvaukseen riitäkään. Lantun kanssa menin loppuravit, arviolta viimeiset 15min ja oli huikean jännää! Alkushokki tuli jo siitä kun onhan tuollainen pv-heppa erimallinen kuin Veller, ja tuntui kovin kiikkerältä. Lantulla olen ennenkin ratsastellut, kentällä sekä maastossakin kävin herraa kerran liikuttelemassa mutta nyt kun olen pidempään pelkästään Vellerin selässä istuskellut niin tuntui Lantus niin kaposelta, hyvä etten tullut samantien toiselta puolelta alas kun selkään kiipustin :D

Lanttu oli kuitenkin mukavainen. Tietenkin istuin siellä selässä ihan paskajäykkänä mutta Lantus ravaili kiltisti ja totteli kun tätönen häntä käänteli kiemuraurille ja ympyröille :) Lastattiin hepukat kotimatkalle ja Kaivolan naikkoset lähtivät yhteisellä kyydillä takaisin tallille, itse suuntasin Fionahattuni kanssa suutarille kun siitä meni heti alkuun neppari rikki. Suutari laittoi uuden :)

Siitä jatkoin matkaani omalle tallille ja kävimme Vellerin kanssa uhmaamassa tiskirättejä 40min ajan maastossa. 40min riitti siihen että toppatakki oli kastunut läpi. Yhdessä aukeammassa kohdassa pääsi satamaan ja tuulemaan suoraan sivuviistosta päin naamaa ja siitä mentiin reippaalla ravilla äkkiä ohi, en tiedä oliko Vellerillä mutta itselläni ainakin oli silmät kiinni ja sanoin vain Vellerille että pysyy sitten tiellä kun mä en näe ajaa. Ei me ainakaan ojaan menty et kai sillä oli edes toinen silmä auki.

Lenkin jälkeen hevonen takas tarhaan, loimitettuna. Oli muuten loimitettuna jo silloin kun menin tallille. Jälleen kerran ihan hyvä juttu, mieluummin takki päällä räntä- ja vesisateessa kuin selkä paljaana. Olkoon tästä kukakin sitten omaa mieltänsä, tämä on minun mielipiteeni :)

Tänään käytiin ensin Outin kanssa Kaivolassa Lantus hoitamassa. Tai mää mitään hoitanu, seisoskelin ja hengailin vaan. Sieltä jatkettiin Kusniin meidän tallille ja Outin piti koutsata mua Vellerin kanssa koska hän on siinä sangen pätevä, ja itsensä piti sit vaan vähän köpötellä ja kokeilla mimmonen Veller onkaan. Kävikin niin, että Outi ratsasti Vellerin ihan kunnolla ja sitäpä oli kiva katsella! Outi on ihanan sitkeä ja määrätietoinen, niin mun vastakohta :D Hän pisti Vellerin ravaamaan, ja ihan siis oikeasti ravaamaan! Siihen malliin mitä se ravi on ollut joskus. Sitä oli ilo katsoa :) Velleriä luonnollisesti otti homma alkuun päähän ihan täysillä, se on niin vajonut siihen mukavuusasteelle ja kaippa jollain tasolla myös kyllästynyt kentällä menemiseen että olisihan se ihme jos ei käskeminen päähän ottais ;)

Sain kivoja kuvia, tänään ei ollut aiheena minkäänlainen kouluvääntö, vain se eteenpäin liikkuminen.

Eipä se mun hevonen sittenkään liiku.

Alkukäyntien yhteydessä yliteltiin vähän puomeja.

Tänään oli toi kentällä eteneminen taas ihan tahmaista. Ei sit niinku millään! Ei se siellä nyt oikein kyllästymiseen astikaan oo kiertänyt et en tiedä mistä kiikastaa. Voi häntä. Mut jos se noin pyllystä on, ni eihän meidän oo pakko kentällä mennä hetkeen (paitsi torstaina), maastossa on molemmilla parempi mieli :)

Ja kun mulla ei ole mielenkiintoa suuttua tolle hevoselle ihan totaalisesti ja käskemällä käskeä, tyyliin ruoskia siitä se ravi tai laukka irti. En halua että sille jää millään lailla paskanmaku suuhun työnteosta. Mieluummin sitten itselle harmitus epäonnistuneesta kenttäkeikasta. Sen verran on nämä vuodet kasvattaneet ettei enää tule hevoseen purettua omaa turhautumista. Velleriin ei koskaan, eikä kyllä Lottakaan ole osakseen mitään kamaluuksia saanut, sen kanssa vaan ehkä jäin enemmän jankkaamaan jotain tiettyä asiaa sillä asenteella että "älä nyt viitti, kyl sä oikeesti osaat, yritä nyt edes. Mul menee sit ihan just hermot!!" ja olen saattanut esimerkiksi kättä käyttää omalla mittapuullani aivan liikaa :( Lähinnä siis tyyliin jollain ympyrällä jankannut asettumista ja ihan reilulla kädellä johtanut käsi suoraan sivulla tms. Missään nimessä ei siis mitään sahaamista kuitenkaan! Olen niin ottamisantamisvenkslaamisvastainen kuitenkin etten missään tilanteessa ole sentään moisia epäreiluuksia käyttänyt hevosta kohtaan. Mutta joo, sellaista tänään tallilla. Ei aina oo kivaa.

Tyylikäs.. :D

Hain tänään aiemmin päivällä postista Horsepro:lta tilaamani softshell-ratsastushousut. Eivät ihan minun malliseni. Ne valuvat päällä ja kun eivät jousta niin kovasti minua ahisti. Veller sai myös loimeensa lisäkappaleen eteen.

Mutta pitää kyllä kehaista Horsepron asiakaspalvelua! Housuja ei heti ollut saatavilla, sain tästä ilmoituksen ja asiaa pahoiteltiin kovasti ja vaihdoimmekin meilejä aika tiheään, vastaus tuli aina todella nopeasti. Lisäksi haluamiani kenkiä ei ollut ja niiden saatavuudesta ei ollut ollenkaan tietoa. Minulle tarjottiin toista vaihtoehtoa, mutta totesin että ne eivät ole ihan sitä mitä haluan, etsin siis talvijodhpureita ja tarjolla olisi ollut sellaiset joissa ei ollut mitään vetoketjua enkä halua tunkea jalkojani kenkiin vaan saada ne sujuvasti vetoketjua säätämällä jalkaani ;) Tajusin myös ihan viime hetkellä kun sain jo ilmoituksen, että housut tulivat ja paketti olisi valmiina matkaan, että voisin kysyä liian ahtaaseen loimen etuosaan lisäkappaletta. Toista verkokaupassa olevaa mallia heillä ei ollut ja hän suositteli tuota joka minulle sitten lähetettiinkin.

Etukappale ei ihan suorilta sopinut jatkopalaksi. Jouduin loimivaraosistani käyttämään tuollaiset mahavöiden säätöpalikat jotta sain pikalukot laitettua remmeihin, ja että loimen saa edestä edes kiinni. Mutta ajaapa asiansa ja nyt on hevisetillä myös kaulan suojaava loimi sadekeleille ja hikisten liikkumisten jälkeen ylle laitettavaksi. Kuten tänään :)

Voi kauhistus, hui hirvitys!

Tänäänpä ratsastinkin ilman satulaa! Olipa sitten eka kerta viime talven jälkeen. Vasta kolmannella kerralla pääsin loikkaamaan selkään :D Oli vähän hankaluuksia kun topparatsarit otti vastaan enkä päässyt ponnistamaan kunnolla, enkä saanut kolmisormikintailla mistään kiinni että olisin saanut hilattua itseni kyytiin. Tipahdin siis pari kertaa maahan ja ekalla kerralla polvikin kiertyi jotenkin ikävästi ja alkuun näytti siltä etten pääse edes kävelemään sen kanssa :/ Kolmannella kerralla nappasin sitte kintaat pois, viskasin taas jalan sen verran selän yli kun sain, kumarruin eteenpäin että sain tarrattua toisen puolen karvoista kiinni ja niin olin vihdoinkin kyydissä :D Onneks kukaan ei ollu näkemässä, ei voi olla niin vaikeeta päästä sinne kyytiin :D

Käytiin tekemässä kävelylenkki vain. Mua jännitti ihan hirveesti alkumatkasta, tyhmää :( En mä siellä ennen oo noin paljoa jänskännyt. Kaiholla muistelen kun viime talvena menin lähestulkoon kaikki kerrat ilman satulaa ja luonnollisesti kaikissa askellajeissa eikä mitään jännityksiä tai epävarmaa oloa. Voi tyhmyys tällästä. Puhuvat synnytyksen jälkeisestä itsesuojeluvaistosta, liekö sitten sitä tai sitten alitajunnassa vähän noi Vellerin viirotukset kummittelee enkä luota siihen että sen tolpat pysyy maassa.

Ennen lenkillelähtöä sovitin Vellerille sen uutta takkia. Eurohunterin fleecevuorista sadeloimea. Muuten ihan jees, mut etsin siihen jonkun etukappaleen tuomaan hiukan lisää tilaa, on vähän kireä. Ja sillä etukappaleella sais vähän pelattua pituutta lisää kun ei se mikään kovin pitkäkään ole. Ja jalkalenkitkin vähän lyhyet. Mut sovituskuvathan piti tietenkin ottaa, tässäpä ne :D

Niin ja sen verran vielä palaan noihin haasteisiin, perehdyn niihin paremmalla ajalla :)

Mun hevonen liikkuu sittenkin!

Koin tänään melkoisen yllärin kun otin ensimmäiset ravit kentällä. Vellerhän liikkui reippaasti omin jaloin! Taitaa tuo turparemmittömyys olla niin vapauttavaa että löytyy se reippaampi, normaali askelkin sieltä :D Mentiin noin kolme varttia, keskityttiin väistöihin pitkillä sivuilla, käynnissä. Oli se vaikeaa. Kun itse ei keksi miten saisi korjattua ja hevonen ei ymmärrä mitä yritän sille viestittää niin hankalaa on :D Sais olla miljoona paria jalkoja tuuppimassa vähän sieltä sun täältä että pysyis paketti suorassa.

Oli melkoisen pikainen tallireissu, eikä Vellerille tullut edes lämmin tuossa kenttähommassa joten se pääsi nakuna takaisin tarhaan.

Laitoin tänään satulaan tuon uusimman huovan, sen aiemmassa postauksessa mainitun Eskadron Impulsin. Otin siitä samalla kuvat, vähän kökköä kännykkälaatua mutta kuvat kummiskin :)

Äippäset maastolenkillä jälleen.

Oltiin tänään pimeysmaastossa pari tuntia Riinan ja Donnan kanssa. Ei tosin tehty kuin kymmenisen kilsan eessuntaassun-lenkki, mutta mentiin aika rauhaksiin niin saatiin noin kauan aikaa kulumaan. Donna kun on parikymppinen ja liikkunut kohtuu vähän ni ei sen kanssa mitään reippaita maastoja voi tehdä :)

Mentiin Kusnintien 8-tien päähän ja käveltiin pätkä 8-tien reunaakin kun piti käydä katsomassa mitä yhdessä kyltissä lukee. Veller oli mukava ja kivanen ♥ Tosin oli jokseenkin inhottavaa kun oli suojakeli eikä Kusnintietä oltu aurattu, tuli kivasti tilsoja. Lisäksi siellä oli jokunen auto kulkenut niin oli sekä liukkaaksi painuneita kohtia että koskemattomia useamman sentin paksusia lumikohtia ni tilsojen muodostuminen oli taattu. Oli mastodontilla hommia pysyä pystyssä! Meinattiin jo heti alkuun lentää kyljelleen kun tultiin tallin pihatieltä yleiselle tielle.

Ollaan nyt menty ilman turpista, vallan villiä ;) Veller myötää helpommin edestä, se on ihan nyökkyniska mut kyllä se kans sit kivasti aukoo suutaan jos pitää vähän enemmän pidättää. Noooh, eipä tuo huonokaan juttu oo mennä ilman turparemmiä joten mennään nyt näin :)

Kukkuu!

Olen asustellut äitini luona viimeiset pari kuukautta, vähän ylikin. Jouluna äitini läppäri sanoi sopimuksensa irti ja se toimii ihan ääreishitaasti, joten en ole päässyt tekemään blogipäivityksiä. Asiaan on toivottavasti tulossa muutos kun ollaan pikkuhiljaa pääsemässä näistä pyhistä yli ja näppärät herrat palaavat sorvinsa ääreen niin saadaan läppäri huoltoon :)

Tässä kuitenkin yhteenveto kuulumisista ja pari kuvaa menneiltä viikoilta. Joulun pyhinä kävin vähän vähemmän ratsastamassa kaikenmaailman sukulaisuusvelvotteiden takia ;P Joulupäivänä kuitenkin käytiin maastolenkillä Tanjan ja Petran kanssa, heillä ratsuinaan reippaat suokit Pekka ja Pirkko :)

Tuomas kuvasi maastoonlähtijät :)

Joulumaastossa ei vauhtia puuttunut muilta kuin Velleriltä :D Suokit mennä baanattivat innoissaan eikä eestiläinen ihme ihan pystynyt yhtä huimiin vauhtirykäisyihin. Kivaa oli kylläkin! Vastaan tuli yllättäen autokin ja tuli todettua että hyvin mahtuu pikkutielle rinnakkain kaks suokkia kiitolaukalla ja vielä auto! Vellerin hiljensin sentään raville ja koitin nätisti kuskille vielä hymyilläkin :D

Iltahämyheppaset.

Kentällä ei olla nyt menty taas vähään aikaan ollenkaan, maastossa vain :) Yhtenä iltana kävin vain harjailemassa ja hepat olivatkin jo sisällä silloin kun tuli jotain epämääräisen märkää tavaraa taivaalta :P Oli jokseenkin ihanan rentouttavaa harjailla hämyisessä tallissa, en ottanut Velleriä edes käytävälle. Hyvin sitä siis voi karsinassakin hoitaa ja jonkun verran olen joskus hoidellutkin mutta oman mukavuuden takia sitä tulee mieluummin laitettua aina käytävällä.

Tanja kuvasi laiskamadon.

Yhtenä kertana tallinpitäjämme kertoi mitä Veller nyt on keksinyt: se makaa paalin vieressä ja syö siitä samalla :D Veller on ilmeisen tyytyväinen kun sai tarhaansa paalin josta on saanut levittää mukavaisen patjan, mikäs siinä on köllötellessä! Se on tuota tehnyt joskus aiemminkin meidän ekalla tallilla. Mutta onhan se nyt ihan fakta, että työstähän se käy kun pitää syödä se määrä heinää mitä kroppa vaatii! Kai sitä hommaa nyt edes vähän saa helpottaa ;)

Kävin myös tuossa yhtenä päivänä Raisiossa Suomen Ratsutarvikkeessa ostoksilla. Tarkoitus oli ostaa vain Marstallin Sinfonie-mysliä, mutta mukaan tarttui Eskan huopakin. Väriltään navy ja malli on ilmeisesti Impuls koska pinta on mokkamaista. Se on ihan hieno :) Reunassa joku blingbling-punos, pitää kuvata tuo huopa ja tyrkätä tänne. Muuten ei sitten varmaan ihmeempiä mainitsemisen arvoisia asioita ole.