Testailuja.

Jassu tuli eilen tallille ratsastamaan Helmellä, tai no mun suussa se taipuu 'Helmillä', koska sisäinen äidinkielenopettaja käskee sanoa niin. Hyppäsivät ja mä sain olla kuvaajana ja korottajana. Hyi hitto, korkein oli mua johonki puoleen reiteen :S Hullut. Mulle riittää toi 30cm :D

Helmin jälkeen laittelin Vellerin kuntoon, sovittelin uusia meksikolaisia, koska minkälainen estehevonen Veller ois jos ei sillä ois estesuitsia! No ei varmaan sen erikoisempi. Eikä se edes ole estehevonen. Ostin siis sille Hansbon "Bling Bling"-meksikolaiset, alaturpis hädintuskin meni ekaan, ylempi turparemmi taas helposti ihan viimeiseen. Erikoinen mitoitus... Ihme kyllä Vellerin naamaan sopii mun silmään meksikolaiset, ajattelin että näyttää varmaan yhtä hoopolta kuin suurin osa suokeista meksikolaisilla ;)

Olihan mullakin jotain uutta.. Hain postista Horzen paketin jossa oli nahkachapsit ja kypärä. Niin, vihdoinkin se kypärä. Veller joskus talvella, vai peräti jo syksyllä pyöritteli mun kypärää kavioissaan, astui siis sinne sisälle ja johan siinä kärsi kypärä kosmeettisia ja varmasti myös rakenteellisiakin kolhuja. Lippakin vähän vääntyi... Ja ei, mulla ei lojunut tavarat pitkin käytävää. Mä pistän ne aina siihen sivuun kun hevonen on käytävällä, mut Vellerillä sattui sillä kerralla olemaan vähän enemmän liikkumatilaa ja jotain tämä normaalisti tattina seisova hevonen siinä heiluskeli ja mun kypärä olikin sitten siellä jaloissa. Tuntuihan se päässä epämukavalta, oli hiukan vääntynyt, mutta kun kivempi on ostella hevoselle uusia huopia ja loimia, kuin pohdiskella itselle sitä uutta kypärää... Etenkin kun oikeasti olisin halunnut jonkun Owenin tai GPA:n ;p Mut ei se edellinenkään kypärä ollut kuin joku kuppanen Eurolite, omaan päähän pirun hiostavakin ni eihän tän uudenkaan tarvi mikään kallis merkkikypärä olla, kolhin sitä kuitenkin tai se eksyy taas Vellerin jalkoihin.

Me ei Vellerin kanssa tänään kentällä tehty sen erikoisempia juttuja, ihan vaan ravia ja laukkaa lävistäjillä ja ympyröillä. Veller ei meksikolaisilla ollut ihan niin hyväntuntuinen edestä mitä se yleensä on, ja sen kyllä sallinkin sille, kyllä tuommoset viritelmät nyt varmasti tuntuu oudolta päässä kun ennen on ollut solmittuna enkkuturpiksilla turpa kiinni.

Itsehän keskityin tällä ratsastuskerralla siihen mistä Jenni-koutsi aina sanoo laukassa, nojaa taakse, nojaa taakse, enemmän taakse. Ja nyt kun omasta mielestä lähes makasin lautasilla, ni mullahan onkin selkä siellä suorassa ;) Yritin myös skarpata jalkojen kanssa, ne laukassa vaeltaa NIIIIN paljon. Ärsyttää ihan ettei koskaan kauheesti viitti laukkakuvia julkaista kun jalat on jossain nälkäkuopassa. Ehkä tää tästä, pikkuhiljaa sitä paatunut maastopuskiskin hoksaa näitä ratsastuksen saloja ja ehkä se ratsastus alkaa joskus näyttämään ihan asialliseltakin :)