Eilen ja tänään.

Ponilla on kulunut edellisestä kengityksestä pari kuukautta. Koitettiin yhden tallilaisen kanssa saada kengittäjää tulemaan niin että laitettais molemmat samaan aikaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, you know. No eihän se sit ihan onnistunut kun on töitä, kisareissuja ja muuten vaan eri aikatauluja. Olin eilen töissä, 10min ennen töistäpääsyä kengittäjä oli soittanut minulle, joten soitin takaisin heti kun istahdin autoon. Kengittäjällämme on omat hevoset aika lähellä meidän tallia ja hän sanoi puhelimessa, et on just tullu tallinmäkeen et mahtaisinko päästä ite tallille kans miten pian, vai laitetaanko poni huomenaamulla. Sanoin ehtiväni noin tunnin päästä pelipaikalle, ja sovittiin et hän tulee silloin. Olinkin "jo" 40min kuluttua puhelusta tallilla, ilmoitin saapuneeni ja parin minuutin kuluttua saapui kengittäjäkin :D Käsi ylös miten monella muulla palvelu pelaa näin hyvin ;) Yleensä kirotaan kun kengittäjä tekee ohareita tai myöhästelee muuten vaan, mitään ilmoittamatta tottakai.

Kengittäjä yllättyi miten isot kaviot ponilla on! Sillä oli edessä kakkoset ja takana ykköset.

Kengityksen jälkeen oli vuorossa siistimisoperaatio ja varustus, suuntana maastolenkki. Oltiin matkalla pari tuntia ja oli ihan onnistunut reissu. Toki muutama ponimullittelukohtaus piti järjestää, vai meneekö testailun piikkiin, mutta ponin harmiksi en tietenkään antanut periksi. Aika helpolla se kyllä itse luovuttaa...

Tänään oli vuorossa hierontaa aamupäivän iloksi. Hain tallinpitäjän Lasse-ruunan Eevin kaveriksi talliin ja saatiin hommat aloitettua. Eevillä oli jumeja pään ja niskan liitoskohdasta takareisiin saakka :/ Kaulassa ja selässä pahimmat. Ei mitään tappojumeja, koska poni ei sentään ollut tappamassa ketään, mutta ihan kunnon juntturoita etenkin kaulan ja niskan alueella. Niitä saatiin hyvin auki ja pehmitettyä, 1,5 tuntia Crista ponia kävi läpi. Huomenna liikutus kevyesti ja sain sellaisen varotuksen, että saattaapi olla villi tapaus alla :D Sillä voi olla niin paljon vapautuneempi ja parempi olo että kokee olevansa melkein uudestisyntynyt kun liikkuminen varmasti sujuu mukavammin, että kuskilla voi olla heittoistuin alla ;) Toivottavasti en kuitenkaan saa kokea niitä kierrepukkeja joita mamma on lapsilleenkin periyttänyt...

Hirvi laukkasuoralla >:(

Poni tuli vastaan :)

Tänään oli maastoilupäivä, suunnitelmissa mennä vähän reippaammin. Tai ainakin kaikissa askellajeissa. Eevistä lähtee ihan hitosti karvaa, sitä vaan lähtee, lähtee ja lähtee eikä näy missään että sitä muka on lähtenyt! Magic Brush ja Furminator on ystäviä :) Siispä kaikki alkoi taas kunnon jynssäämisellä, kuinkas muutenkaan.

Alkulenkistä Eevi aloitti pienen kiukuttelun. Se ei halunnut mennä eteenpäin, joten käytiin läpi kääntymisyritykset, pakittelut, pystyynhyppyuhkailut ja kyttäilyt. Tuntuu naurettavalta kehua Aikuista ponia siitä, että se ottaa askeleen-kaks eteenpäin, mut noiden raakileiden kanssa olen jotenkin jäänyt sille kehumistasolle ni kehuinpa sit ponia jokaisesta eteenpäinaskeleesta. Sit päästiin eteenpäin sujuvasti, kunnes asfalttipätkällä tuli uus mullittelutestauskohtaus. Tosi tylsää ku selässä on määrätietonen täti :(

Ohjasin ponin metsätiepätkälle jossa otettiin ravia, tultiin suoran alkuun (pituudeltaan joku kilometrin verran?) ja mikä pettymys! Suoran toisessa päässä näkyi hirvi. Eevi ei huomannut sitä niin kaukaa, eikä hirvikään huomannut meitä joten mentiin lähemmäs, käynnissä kylläkin. Toivoin ettei sillä ole mitään vasoja alla, ja mentiin kohti siinä toivossa et se vaan lähtis menemään. Aika lähelle päästiin kunnes hirvi käänsi päänsä meitä kohti ja toljotti hetken. Sit se lähti jolkottelemaan metsään ja vihdoin Eevikin sen näki. Voi kauhistus ja hirvitys :D Lopulta tulin alas selästäkin, mitä en yleensä halua, jaksa enkä viitsi tehdä, mut tämä oli nyt suurensuuri poikkeus kun aikamme siinä otettiin yks eteen, viis taakse-askellusta.

Kännykän surkialla zoomilla; siäl se o >:(

HUI KAUHISTUS!!

Käytiin tuolla suoran päässä kääntymässä, nousin siellä takas selkään ja lähdettiin takaisinpäin. Otettiin laukkaa jokunen pätkä, hirmusesti oli jänniä asioita olevinaan ympärillä joten aikamoista siksakkia ja stoppailua oli koko lenkki kaikenkaikkiaan. Noooh, pääasia että matka kuitenkin etenee :) Eiköhän kaikki tollanen lopu kun tulee nurkat tutuiksi.

Naurettavat lenkkifaktat.

Tallilla varusteet pois ja poni uuteen talliin pesulle. Lämpimällä vedellä suihkuttelin ja muovisualla kävin ponin läpi, hännän pesin Tervaskannon eläinten tervasaippualla. Tisseihin tervarasvaa ja poni loimi päällä tarhaan. Ponilla on vissiin jonkunlaista polttiaisallergiaa, mut ainakaan vielä se ei ole mitenkään oireillut. Mulla on sille pikiöljyä jota lantraan sitte jonkun oliiviöljyn tai muun kanssa, kookosöljyki vois olla ihan hyvä vaihtoehto. Sit johonkin rasvaan myös että saa tisseihinkin levitettyä. On myös Coopersectilla varustauduttu. Kahtotaan miten homma etenee!

11.4. Irtoilukuvia osa II sekä random-kuvia vähän sieltä ja täältä.

Mitään ratsastuskuvia ei varmaan kovin helpolla tänne tuli kun työt ja perhe-elämä haittaa harrastusta sen verran että tuntuu jotenkin mahdottomalta sopia kenenkään kanssa mitään kuvaussessioita. Napsin itse noita kuvia milloin mistäkin tilanteesta ja latailen tänne, eiköhän sekin ole jotain :)

Ollaan pörräilty kentällä ja tehty perusjuttuja, käyty vähän maastoilemassa ja olen myös käynyt ihan vaan harjailemassa ja seurustelemassa Eevin kanssa. Ihana, ihana poni ♥

Muutama kuva irtojuoksutuksen jälkeen kun sain päähäni käväistä selässä :)

Melko pöljän mallinen :D

♥

Äiti räpsäs kuvan kun oli ponia katsomassa ponin ollessa
mulla toista päivää. Äitini kuvaajanlahjat tietäen pyysin vain,
että katsoo meidän olevan ihan kokonaisena kuvassa, ettei
puutu jalkoja. Niin noh, ei puutu ei.. :D

 

Juliuskin on käynyt ponin selässä muutaman kerran! Kolmannella kerralla tosin oltiin jo siinä pisteessä, ettei äiti saanut enää taluttaa... Jos vähänkään meinasin ohjasta ottaa kiinni, tuli selästä tiukka käsky "äiti ei ota kii!" No en sitten ota!

Maastolenkiltä 26.4.

Eilen oltiin 1h 15min kävelylenkillä yhden valjakkoshettiksen kanssa, se oli siis kärryillä mukana. Kaverin kanssa on paljon mukavampaa tehdä noita kävelylenkkejä, yksin on jotenkin puuduttavaa kun se matka ei vaan tunnu etenevän. Tosin Tiikerin matka eteni sen verran reippaasti käynnissäkin, että sen kanssa käyntilenkitkin oli kivoja :) Pitäisi vaan useammin kävelylenkkejä harrastaa (ihan vaikka itsekin jalkaisin mukana...) kun nehän on kunnonkohotuksen kannaltakin tosi tärkeitä.

Eevillä on suhteellisen vähän maastoiltu yksin, vissiin yhtenä kesänä vähän enemmän sen ollessa kesäponina yhdellä tytöllä. Se tuntuu jännittävän vähän kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kerran maastossa laukatessa ihan hiukan vaan yritti ryöstää ja viskeli päätään ponipukkeja nakellen ;) Mut ei haittaa, oli aika huvittavaa lähinnä. Kohtuu maastovarma se kuitenkin on, ainakaan henkilö-  ja pakettiautoja se ei pelkää.

Ostin ponin! Tervetuloa Eevi :)

Facebookkini seinällä oli monta kertaa pyörinyt erään ratsastuksenopettajani myynnissä oleva ponitamma. Sitten tuli se yksi kerta myynti-ilmoituksen taas nähdessäni, että sainkin päähäni et hei, mähän ostan ton. Hiukan järjestelyjä, kysyin tallinpitäjältä jonka pihassa Vellerkin minulla ollessaan asui, että jos loistava ideani saa järjettömän päätöksen, niin mahtuisiko hänelle yksi poni sinne asumaan. Tuli tieto, että 5.4. voitas poni hakea joten kävin lauantaina 28.3. "ihan muodon vuoksi" tsekkaamassa ponin paikan päällä ja koeratsastamassa vaikka tämänkin kohdalla olin jo aiemmin päättänyt että kyllä mä sen ostan ;)

Tänään sitten aamulla 9 maissa lähdettiin Laitilasta traikku perässä ponia hakemaan eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun poni oli lähtövalmis, nimet papereissa, kamat pakattuna autoon ja oltiinkin lähdössä jo takaisin kotiin.

Eevi lähtökunnossa.

Omalle tallille kun saavuttiin, pyörähdettiin pihalla ja vein Eevin karsinaansa. Siellä loimi pois, poni piehtaroi joten sipaisin pölyharjalla purut pois ja laitoin ulkoloimen. Vein Eevin tarhaansa ihmettelemään uusia maisemia ja purin vähäiset kamat paikoilleen varustehuoneeseen.

Oli vähän ihmettelemistä miten tuollainen heinähäkki toimii :)

'

Käväisin kotona, mutta lähdin iltapäivällä vielä uudestaan tallille vähän harjailemaan ja irtojuoksuttamaan Eeviä. Hienosti poni käyttäytyi uudessa paikassa, tallissa oli Dignan hieronta menossa ja vaikka Digna siitä lähti ulos hoidon loputtua, ei poni saanut mitään sätkyä asiasta! Hieno hieno hieno! Mentiin kentälle ja räpsin siellä kuvia, en oo totakaan harrastanut sitten ikuisuuteen!

Ajan kanssa aion uusia blogin ulkonäköä ja blogia muutenkin, mutta toistaiseksi tämä nyt on vielä Vellerin näköinen :)

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

Tikru on muuttanut pois, lähemmäs omistajaansa ja Tikrun jälkeen kävin muutaman kerran meidän tallilla asuvan shagya-arabiorin kanssa ratsastelemassa maastossa, mutta se homma ikäänkuin kuihtui kasaan...

Ei ole paljoa ollut siis kerrottavaa blogiin, eikä oikeastaan paljoa kiinnostustakaan... Syksyllä hakeuduin vihdoinkin mielenterveyshoitajan puheille ja sitä kautta myös lääkärille ja minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus. Sain keskusteluapua ja SSRI-lääkityksen ja suunta on ollut jo jonkun aikaa ylöspäin :)

Nyt on alkanut heppajututkin taas kiinnostaa vähän enemmän, sitä kautta ehkä blogikin herää taas henkiin kun saan asioita rullaamaan! Ehkä pieniä muutoksia on myös tiedossa... ;)

Kirjoitan tätä tekstiä kännykällä, asettelut sun muut on ihan omituisia mutta kun iso pyörä lähtee pyörimään, haen tietokoneeni kotiin jolloin homma sujuu paljon paremmin! Ja tarvitsenhan tietokonetta myös kameran kuville, koska täältä ylös rämmittyäni olen myös kiinnostunut taas valokuvaamisesta.

Veller on myyty.

Veller on 18.2. vaihtanut omistajaa.

Tikru torstaina,

Itse olen käynyt Tiikerin kanssa lenkkeilemässä. Se palailee pikkuhiljaa normaaliin liikutukseen jännevammansa jälkeen, kävelytettiin sitä ainakin 3,5kk. Virtaa on riittänyt! Juuri tulin sen kanssa maastolenkiltä jolta ei vauhtia puuttunut. Reittiin kuuluu suora joka päättyy ylämäkeen ja Tiikeri on tottunut sen menemään astetta reippaammin. No nyt me käveltiin se. Mäen alla se päätti että kävely riittää, nakkas pukin ja ryykäs laukkaan. En lähtenyt vetokilpailuun vaan ajattelin että kyllä se ruuna mäen päällä himmaa. Ja p*skat! Niin paineltiin menemään kiitolaukalla alamäetkin ja hiukan jo hirvitti että mennään nurin. Ei onneksi. Laukan kun sain alas, Tikru kuitenkin kiehui aivan täysin eikä todellakaan kävellyt ihan hetkeen. Voi herra viistoist vee!

Tikru tänään.

Ollaan kentälläkin menty, kun en aina ole ehtinyt tallille valoisaan aikaan jos olen viikolla mennyt töiden jälkeen. Viime viikolla olin kolme kertaa ratsastamassa, joka kerta kentällä vaikka lauantaina olisi periaatteessa ollut mahdollisuus päästä päivälläkin. Minulla oli silloin kuitenkin hevosten sisälleotto illalla, niin en viitsinyt kahta kertaa saman päivän aikana ajella tallille joten liikutin Tikrun kentällä ennen sisälleottoa ja lupasin, että seuraavaksi mennään sitten maastoon ;) Kävinkin nyt viikolla kun oli torstaina vapaata töistä. Harmi että oli pakkasta, meni kävelylenkiksi mutta lupaukseni pidin :)

Heijastinarsenaali.

Illat on jo hämäriä, joten toivottavasti te kentän ulkopuolella ratsastelevat ja kärryttelevät tyypit olette pukeneet yllenne riittävästi heijastavaa materiaalia. Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei tuolla voi yksikään ratsukko tai valjakko olla ylipukeutunut heijastimiin. Oma hevoselosteluni on nyt vähän hiljaista, Tiikeri on sairaslomalla ja alkuun sitä vain taluteltiin 5-10min sekä kylmättiin jalkaa, sitten alkoi herran päässä surista ja pöristä sen verran, että pienten selvittelyjen jälkeen ollaan tehty muutamia kertoja viikossa n.20min kävelylenkkejä selästä tallinpihan ulkopuolella. Ensimmäinen lenkki oli sangen mielenkiintoinen eikä sisältänyt kovin montaa käyntiaskelta, onneksi ei jalka ottanut siitä sen enempää nokkiinsa... Yhtenä kappaleena selvittiin Tikrun kanssa kuitenkin tallille takaisin vaikka jätkä oli kaikkea muuta kuin rento ja rauhallinen ;) Ei ole tehty sairasteluhevoseksi tätä kaveria. Olen siis tikruillut mutten noista käynneistä viitsi sen enempiä tänne kirjoitella, siksi blogi on taas vaihteeksi aika hiljainen.

Mutta noihin heijastimiin..
Häntäheijastimen hännän ympäri tuleva osa on leveää kuminauhaa jossa tarrakiinnitys. Tähdet on kiinni mustissa satiininauhoissa, tähdet itse ovat heijastinkangasta ja taustalla pinkkiä verkkomaista, miksikä tuota nyt voisi sanoa. No, eiköhän kangas- tai askartelukaupasta löydy mielekästä kangasta sinne taustalle :)

Parikyt kilsaa parissa tunnissa.

Melkoisia huippulukemia antaa tämä Sports Tracker.

Tiikeri osallistuu tulevana viikonloppuna matkaratsastuskisoihin joten omistajansa toiveesta tehtiin tänään vähän reippaampi ja pidempi lenkki. Tai en tiedä reippaasta, ei me hirmusta vauhtia menty kyllä. Mentiin pitkät pätkät rentoa hölkkää, tien reunat on monessa kohtaa sen verran pehmeämmät että viitsis pistää ravilla menemään. Muutamat pienet laukatkin otettiin. Nyt oli kaikinpuolin sellanen hyvä tempo päällä. Jos on hirveesti vauhtia, ei viitti juoksuttaa pitkiä pätkiä.

Oltiin tänään vähän uusissa maisemissa. Tikru ei ihmetellyt oikeastaan muita kuin asfaltilla olevia kaivonkansia. Sillä on tallissakin pesupaikan viemäriä kohtaan jotain epäluuloja, kiertää sen aina. Yhden kylän "keskustassa" Tikrulle iski just sopivasti kakkahätä enkä mä tietenkään niitä paskoja voinut siihen tielle jättää vaikka ihan reunaan tulivatkin. Selästä alas ja potkimaan. Takas kyytiin könytessä Tikru totes et liikkeelle lähdetäänkin nyt ja oli kiva pomppia siinä jalustimessa ku yks lähtee kipittämään reipasta käyntiä eteenpäin...

Koverossa.

Aletaan olemaan jo aika lähellä.

© Äiti

Loppulenkistä fiilis oli tää.

Käytiin siis Tiikerin kanssa mun äidin luona :) Hain sieltä ylleni heijastinliivin ja Tikru sai retkievääksi omenaa. Taidettiin me vähän naapureissa ja rivitalon tyypeissä aiheuttaa ihmetystä, ei tuolla joka päivä hevosia lenkkeile :) Tallilla Tikru sai melassimehua ja loimen niskaansa. Tarhassa odotti kasa heinää, voiko hevonen enempää päiväänsä toivoakaan kun pitkälle lenkillekin pääsi.

Lilleri lalleri..

Tiikerillä oli eilen klippauspäivä. Oltiin Tikrun omistajan kanssa sovittu, että käyn aamupäivällä tekemässä jonkun kevyen lenkin, kun klipattaessa hevonen ei saa olla märkä. Ja sillä talvireuhkalla mikä Tikrulla jo on, se hikistyy alta aikayksikön! No, en ihan siinä aamupäivällä vielä ollut liikkeellä, puolenpäivän aikaan saavuin tallille. Siellä oli kentällä menossa estetunti ja tallissa odotteli yks heppanen omaa vuoroaan ratsastettavaksi. Tiikerillä on vähän pientä ongelmaa sen suhteen jos tallista poistuu joku hevonen silloin kun hän on siellä ja hän jää yksin... Tämä tallissa ollut ruuna sit lähti menemään kun Tiikeri oli käytävällä, ihmeen vähän T siitä hermostui! Vähän steppaili ja tais kerran-kaks huudella perään mut asettui siitä sitten hyvin äkkiä. Hieno mies :) Tikrukin ois halunnut estetunnille, ehdin saada jalustimen jalkaan ja nousta sen varaan kun Tiikeri jo lähti liikkeelle ja hölkkäs iloisesti kentän portille. Hänki ois tahtonu hyppimään! Mut maastoon lähdettiin. Oltiin vajaa 40min, vähän ravia, pieni laukkapätkä ja muuten sit käveltiin. Pieni lämpö tuli tostakin vähästä mut oli siinä sit kuitenkin aikaa kuivatella niitä vähän kostuneita kohtia ennen klippausta.

Tiikerin lenkityksen jälkeen otin suunnaksi Vehmaan. Siellä odotteli Veller ♥ Vein sille pari villaloimea ja kolme fleecevuorista Avalanche-ulkoloimea, violetit harjat Eskan lavender-stone-pakissa ja setin heijastimia. Kamojen roudaamisen jälkeen hain Vellerin tarhasta ja ylläpitäjä-Erica sovitteli sille loimia. Jätin Avalancheihin parit pikalukot joilla saa ylempää remmiä vähän kikkailtua pidemmäksi. Pikkulinnut tosin lauleskeli että Horzella ois jotkut lisäkappaleetkin noihin loimiinsa, pitänee katsella sellasta :) Noi villaloimet oli keskenään samanlaiset, mulla ei oo kuvaa ees siitä mikä meillä oli jo ennestään eikä googlettamallakaan löytynyt kuvaa samanlaisesta :o Sellainen harmaa jossa sininen kantti, joku vaaleanhopea tms. punos reunassa ja vyöt harmaat. Ja siinä ennestään olevassa lukee vasemmalla takana helmassa Veller II aika samalla sinisellä kuin kantitkin on. Kolmipistekiinnitys, joka siitä omasta on tuunattu normaaliksi kun ei kolmipiste mene lähellekään kiinni... Erica varmaan käy siitä uudesta jossain tuunauttamassa sen etuosan niin on sitten kaksi kuivatusloimea, fleecejä en vienyt.

Olen niin tottunut tuohon Tiikerin talvireuhkaan, että Vellerin silkinhieno, lyhyt kesäkarva oli ihan shokki :D Tosin ainahan se on tosi myöhään sen talvikarvansa kasvattanut, ettei mikään ihme ole ettei talvikarva ole vielä puskenut sieltä pörröisenä. Tai no ei siitä mikään pörröinen edes tule kun se karva on talvellakin tosi siististi laskeutuva ja kiiltävä. Selvittelin jouhet ja harjailin vaikkei varsinaisesti mitään harjattavaa ollutkaan.. Eikä selvitettävääkään kun Erica selvittelee niitä jouhia yhtä ahkerasti mitä minäkin ;D

Erica tuli toisella hevosella seuraksi ja mentiin kentällä tänään. Jos oltais menty maastoon, ois pitänyt viritellä Erican ratsulle lenkkarit jalkaan joten helpommalla pääsi kun mentiin vaan kentällä.

Alkukäyntien jälkeen vähän pysähtymisharjoitusta, Veller ei kuunnellut sitten yhtään mun lantion kallisteluja, liikkeen pysäyttämistä, hengitystä tai lihastenjännitystä! Ihan sai ohjallaiin pidättää. Lukuisten pysähdysten jälkeen se ehkä vähän keskittyi kuulostelemaan mitä siellä selässä tein. Duunailtiin vähän väistöjä ja etuosankäännöksiä, vasemmalla pohkeella eli eikös silloin liike suuntaa oikealle..? No, ne ei sujunut sitten yhtään ja sitä jäätiinkin tahkomaan. Oikealla pohkeella vasemmalle meni hienosti mut jotenkin tuo ruunan vasen puoli on huono. Ravissakaan ei oikein taivu sinne, punkee lapa edellä. Hyvin paljon on mahdollista että syy on satulan päällä, en ihmettelis ollenkaan. Tuota lapa edellä-änkemistä se tosin teki Outillekin silloin kun Outi kävi parit kerrat treenailemassa koulukisoja varten.

Mutta tällä viikolla on tulossa hieroja, jospa hän löytäisi jotain joka auttais tuohon vasempaan puoleen. Laukkaakin piti fiilistellä tottakai ja lopussa pyysin menemään laukassa reippaammin eteen ja nousin kevyeen istuntaan että sai ruunaska laukata vapaammalla selällä. Loppukäynnit ja talliin. Sieltä tarhaan.

Veller kävi elokuun loppupuolella koulukisoissa ja näyttelyssä. Vasemmanpuoleinen koulukisoista, oikea näyttelystä.

♥

Viimeks kävin elokuussa jäbää moikkaamassa :)

Tiikeröintiä syksynevässä säässä.

On vähän jäänyt tämä blogin kirjoittelu, Tiikerin kanssa olen kuitenkin suht' säännöllisesti käynyt lenkkeilemässä joten vedetäänpä tähän pientä yhteenvetoa. Sports Trackerin nettisivut ei just nyt toimi joten en saa sieltä laitettua lenkkifaktoja tähän. 3. ja 4. syyskuuta käytiin hölkkäilemässä kumpanakin päivänä n.8-9km. Seuraavalla viikolla tulikin sitten taukoa, piti mennä viikonloppuna 13.-15.9. mutta kyseisenä epäonnenpäivänä, perjantaina 13. päivänä tapahtui lähipiirissä kuolemantapaus joten se viikonloppu jäi sitten väliin...

20.9. oltiin Petran ja Petran suokkitamma Pirkon kanssa maastoilemassa noin parinkymmenen kilsan lenkki. Tämä pariskunta on aina hyvinkin reippaalla tuulella kun kimpassa lähtevät hölkälle joten vauhtia ei tältäkään lenkiltä puuttunut :) Kivaa oli kuitenkin! Tässä tosiaan oli väliä aika paljon tuohon viime kertaiseen tallireissuun, Tiikeri oli tummunut ihan hirveästi ja muutenkin sen karva kasvanut hurjan paljon! Talvi tulee :)
21.9. olin palautteluhenkisellä lenkillä, vajaa 7km.

Tällä viikolla olinkin sitten tänään. 7,5km taittui noin tunnissa. Oltiin ihan keskenämme reissussa joten mentiin hölkät ihan rauhallisella vauhdilla ;) Heti alkuun yhdelle bussipysäkille parkkeerasi sementtirekka. Kuski jotain kolistelikin siellä muttei Tikru välittänyt. Eikös juuri kohdalla rekka päästä sellaisen kovaäänisen suhahduksenkin... Ei Tikru välittänyt siitäkään :D Mentiin vaan sujuvasti sen ohi ja se lähtikin siitä sitten liikkeelle. Juuri sopivan lähellä se suhahti taas. Ei varmaan kuitenkaan tarvitse mainita ettei Tikru säikähtänyt sitäkään ;) Käytiin tsekkailemassa parit metsätiet, ei ne johtaneet mihinkään joten tultiin samoja teitä vaan takas. Itselläni on hirmuinen pakkomielle sieniin, en löydä kantarellejä mistään! Nytkin hevosen selästä tutkiskelin metsää josko herkkuja näkyis mutta ei.. Eikä yhtään kyllä auta nuo puusta tippuvat keltasävyiset lehdet. En tiedä menikö siellä metsässä joku eläin vai mitä Tiikeri yhtäkkiä pysähtyi kuuntelemaan. Tipahdin omista sienimaailmoistani takaisin satulaan ihmettelemään Tiikerin reaktiota ja tunsin kun pikkuhiljaa jätkän sydän alkoi jyskyttää niin kovin että tuntui hyvinkin selkeästi satulan läpi. Ei mitään kuulunut, ei näkynyt joten kysyin josko jatkettas matkaa. No mehän jatkettiin ja asia oli sillä ok. Tiedä sitten mitä siellä mahtoi olla...