Viikonloppu meni lauantaina Ypäjällä Laurosan kanssa ja sunnuntain pyhitinkin toiselle puoliskolleni, eli yhteistä aikaa ja pienimuotoista kyläilyä.
Tänään sitten aamulla käytiin ajamassa Voitto, sen jälkeen odottelin että Taru saa puuhastelunsa loppuun ja siivosin tuplavee-tarhasta kärryllisen kakkaa pois ja lähdettiin Kilikolin ja Porren kanssa Forssaan klinikalle. Porre oli asiakkaana, Kalilei seuraneitinä kopissa.
Forssasta palauduttiin iltapäivällä, kärräsin tarhasta loput kikkarat pois (= kolme kottarikuormaa) ja hain pienen Viilerini kuntoonlaitettavaksi. Harjailin pitkään kun olin hänet kahdeksi päiväksi vallan hyljännyt! Sitten tukanpätkä letille, ratsastusvarusteet päälle molemmille ja yritystä selkäytyä. Vellerillä oli meno päällä ja kahdesti lähti lätkimään kun sain jalan jalustimeen. Pieni palaveri ja johan malttoi ruuna seistä et täti pääsi kyytiin asti. Tosin siltkin piti lähteä liikkeelle samantien kun sain pyllyni penkkiin ja sithän otettiin vielä pieni muistutus pysähtymisestä ja seisomisesta. On se kumma..
Lähdettiin kohti sänkkäriä, sinne on varmaan joku kilometrin verran matkaa Tarulta, ehkä vähän päälle. Taru oli siellä Kalilein kanssa kärryttelemässä ja heti kun Veller näki Kalilein kaukaa tieltä, tuli kiirus! Piti päästä raville ja ravata ihan kaula kenossa pellolle päin kytäten. Oli muuten rasittavaa. Sänkkärillä sit ravailtiin, laukkailtiin ja Veller oli erittäin kiva :) Taru ja Kalilei lähtivät pois, eikä tullut mitään eroahdistusta Vellerille. Tämä oli melko yllättävää kun luulin et meillä menee kaikki huomio ja kiinnostus siihen kun kaveri lähti mut ei mitään. Pörrättiin siellä sit vielä ristiin rastiin kahdeksikkoa ja muuta. Vähän väisteltiin käynnissä, ja nostettiin käynnistä laukkoja. Oikea nousee hyvin, vasen on hankalampi. Viimeisellä laukalla kun mentiin vain suoraan, päätinkin kääntää ympyrälle. Muuten pidin kaikki avut samanlaisina samalla tuntumalla, mutta painoin hiukan voimakkaammin ulkopohjetta omalla paikallaan ja Vellerhän kääntyi! Ja hienosti kääntyikin, ja vielä ylläpiti sen ympyrän sillä pelkällä ulkopohkeella! Olin TODELLA yllättynyt. Varmaan otti avut paljon selkeämmin vastaan sen takia, kun ei isolla pellolla ollutkaan aidan tukea vaan pelkästään ne ratsastajan avut :) Siitä sitten muutamien ympyröiden jälkeen vielä pätkä suoraan laukalla ja koitinkin saada vähän enemmän sieltä vauhtia irti. Ja sainkin vielä :)
Keventelin eteenalas-loppuravit ja lähdettiin tyytyväisinä kävelemään takas tallille päin. Letkuttelin hiet pois, syöttelin vihreää hetken ja palautin Voitolle kaverinsa takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti