Hupsista!

Punaisen täplän kohdalla loppui akku :P

Outi kävi eilen ratsastelemassa viimeisen kerran ennen maanantaisia kisoja.
Tänään mentiin Tanjan ja Pekan seurassa maastoon. Mentiin kasitien toiselle puolelle ja kilsoja kertyi reilu 20, kestoltaan lenkki oli 2h 50min. Mulla loppui kännykästä akku joku 20min ennen kuin oltiin takas tallilla eikä ihan koko lenkiltä ole siis tietoja. Mut mentiin rauhallinen lenkki, oli tarkoitus tehdä käyntipainotteinen reissu. Pekalta se onnistuikin, Veller ei montaa käyntiaskelta lenkillä ottanut... Hönttipää :)

Jossain vaiheessa lenkkiä Tanja kysyi puuttuuko Velleriltä toinen etukenkä kun ei tule hokinjälkiä. Kurottelin katsomaan mutten kunnolla nähnyt, näin vain että molemmissa etusissa oli naulat tallella ainakin. Edessä oli jäinen kohta, en muista ajattelinko vain vai ehdinkö sanoa ääneenkiin puoliksi vitsillä, että kohtahan se selviää jos jalka lipsuu. Ei se jäänyt lipsumiseen, Velleriltä lähti kokonaan jalat alta. Se lensi oikealle kyljelleen ja minä tietenkin jäin hiukan alle. Onneksi vain jalan osalta. Salamannopeasti Veller tosin nousi siitä ylös ja lähti kävelemään takaisin tulosuuntaan. Itseltäni kesti paljon kauemmin nousta sieltä maasta. Siinä sitten märkänä tunnustelin olinko rikki. Ainakin jalat kantoi vaikka vähän särkikin, eli en ainakaan pahasti hajonnut tuon massan alle. Nilkka ja lonkka eniten jomotteli. Lähdin kävelemään Vellerin perään kun ei se viheltelyistä ja maanitteluista huolimatta kääntynyt takaisin. Sieltä näkyi tulevan autokin ja sopivasti Veller kääntyi seisomaan poikittain tielle ja odotteli minua luokseen. Nappasin ohjasta kiinni ja talutin kiven viereen ja könysin takas selkään. Matka jatkui. Koitin soittaa kengittäjällekin, ei vastannut joten laitoin viestin menemään. Ei muuten ois hätää, enkä häiritsis kesken viikonlopun ja pyhien muutenkin, mutta kun on ne kisat. Ei viitsi mennä riskillä katsomaan pääseekö edes verkka-alueella menemään vai oisko pitänyt kylmiltään mennä suoraan vaan maneesin puruille suorittamaan.

Siinä sitten olikin tehtävänä loppumatka katsoa mistä uskaltaa kulkea ettei levitä uudelleen. Veller kiskaisi parit herneet nenään kun yhtäkkiä kesken lenkin alankin asettelemaan sitä johonkin ihme väylille tai jopa metsän puolelle hankeen! Myös tosi tyhmää oli pistää toinen kävelemään ihan tositosi reunassa tiellä. Otettiin ravia vielä loppumatkasta kun oli hankea yhdellä metsätiellä.

Kengittäjämme soittikin mulle kun olin päässyt kotiin ja sain puhelimen lataukseen. Lupasi tulla huomenaamulla joten nou hätä :) Nyt olen jomotuksia ja kolotuksia hoivaillut tämän illan, eiköhän nämä tästä.