perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ottakaas tää hölmö ajatus pois mun päästä.

Mä olen tässä jo pidemmän aikaa työntänyt poispois tuommosta hölmöä päähän tullutta ajatusta. Mutta sieltä se silti aina tunkee uudelleen päällimmäiseksi ajatukseksi ja huomaan aina innostuvani kun se sieltä änkee pintaan, ja työnnän sen sitten taas voimakkaasti pois. Ei tällä iällä, siellähän on hitto sit samassa vaiheessa mua 13v nuorempia tyyppejä :D EI EI EI. Eikä sellanen onnistuis muutenkaan, en mä voi jälkikasvua sinne ottaa. Ja kun ei sillä alalla Suomessa työllisty edes. Joo, tää ajatus on siis se, että hakisin opiskelemaan johonkin hevoskouluun. Ypäjä tossa nyt on lähimmäisenä. Mut ei siinä oo mitään järkeä!

13 kommenttia:

  1. Siitä vaan jos siltä tuntuu :) Itse oon käynyt heppakoulun (en Ypäjällä) lähemmäs kolmekymppisenä, tosin jälkikasvua ei ollut, kaksi heppaa vain ja koira ja kissa :). Mutta yhdellä meidänluokkalaisella oli kyllä lapsikin mukana. Järjestelykysymyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Luultavasti tää hullu ajatus jää kyllä toteuttamatta :)

      Poista
    2. Opintolainaa ja/tai työntekoa opiskelun ohessa, niillähän sitä on opintoja rahoitettu. Ikähän ei ole sinänsä mikään este opiskelulle tänä päivänä. Itsekin oon juuri rupeamassa opiskelemaan uutta ammattitutkintoa (ei kylläkään liity hevosiin) tässä lähemmäs nelikymppisenä. :)

      Poista
    3. En mä lainaa ainakaan. On autolaina ja luottokortti, tämmösiä tyhmiä aikusten lainoja jo maksettavana ni opintolainaa en siihen enää haluais rasitteeks :P Ja kun on pienen lapsen yh niin koulu ja työnteko ja sen lisäksi hevosharrastus kuulostaa siltä et vuorokauden tunnit ei riitä. Se vähä mitä töistä tulis, meniskin lapsen hoitomaksuihin. Phuuh... Kyllä tää alkaa tuntua sen verran järjettömältä ajatukselta et ei onnistu. Oppisopimus on eri asia. Ja jos sen sais suoritettua jossain täällä missä on sukulaisia ihan ilmaseks hoitamassa lasta ;)

      Poista
  2. Aikuispuolelle tietty! Anna mennä vaan. Voi sitä turheempaankin elämässään tehdä kuin opiskella ;)
    Loora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi. Esimerkiks asua Laitilassa ja kirota ku ei pääs mihinkää töihi :D

      Poista
  3. Itse hain just yhteishaussa ypäjälle :) ikää ens vuonna 18.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ens vuonna 30 jeeeee... :D No, onneks synttärit on joulukuussa et onhan siihen melkeen kaks vuotta et tommosia lukuja tulee täyteen ;)

      Poista
  4. No miksipä ei. Sieltä koulusta pääsee aina poiskin. Tuskin tulisit katumaan ammattitutkintoa ja siellä vietettyjä vuosia, vaan sitä jos jättäisitkin menemättä :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä... Tuntuu niin hankalalta alkaa järjestää kaikkea. Toi mukelo, hevonen, neljä kissaa.. No hevosen toki saa aina tumpattuu johki tallille mut milläs rahalla sitä yh-opiskelija elää.

      Poista
  5. Elämässä on asteltava sitä tietä, mikä itsestä tuntuu parhaalta. On se sitten vilkkaasti kuljettu tai pusikoitunut tie. Joskus sitä miettii omien haaveiden mahdollisuutta niin pitkään, että huomaa, että jos olisi silloin heti lähtenyt toteuttamaan, niin olisi jo valmistunut ja tietäisi senkin oliko ajatus hullu vai paras minkä on tehnyt -tai jotain siltä väliltä. Ja saattaa olla, että siinä miettiessä elämä on polkenut paikallaan. Parempi hyppy tuntemattomaan, kuin polkeminen paikallaan sitä pelätessä(en tarkoita että pelkäisit). Tämä on minun ajatukseni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sitä vähän pelkääkin. Nimenomaan sitä pärjäämistä ja miten kaikki sitten hoituu, nehän siinä eniten tökkii. Ja tämä heppakouluajatus on tullut ihan nyt vasta, aiemmin sitä on vaan ollut tyytyväinen siihen että on edes joku vakityö ja elämä sujuu. Sitten tuli yllätys-Julius ja Nokia sammutti koneensa ja tässä sitä ollaan, miettimässä mitäs nyt sitten.

      Poista
  6. Tietysti kannattaa ottaa huomioon tulevaisuus pitkällä tähtäimellä. Pystytkö elättämään itsesi ja perheesi heppahommilla opiskelun jälkeen? Ja onhan paljon erikoistumisaloja myös heppapuolella mistä varmasti työtäkin löytyy. Moni on kirjoittanutkin ettei kannata jäädä miettimään niitä unelmia liian pitkäksi aikaa. Kaduttaa vielä jälkikäteen, kun ei ole lähtenytkään niitä toteuttamaan.

    Kai meillä kaikilla on kokemusta näistä asioista jotka jälkikäteen kaduttavat kovasti. Olen oppinut (kantapäänkautta tietysti) näiden vuosien aikana tarttumaan tuumasta toimeen kun jokin haave mieltäni kaihertaa. Oli kyse työpaikan radikaalista vaihdosta tai vanhan ystävän tapaamisesta, ei kannata jäädä keinustuoliin miettimään mitä olisi voinut saavuttaa jos olisi tehnyt toisin. Tsemppiä kovasti haaveiden toteuttamiseen.

    VastaaPoista