 |
| Ollaan vähän suhattu eestaas kun etsin sopivaa kiveä ;) |
Kesti ihan ääreiskauan raahautua tallille. Ihme motivaationpuutosta taas vaihteeks. Siellä sit raastoin ja jyystin karvaa. Ensin Furminatorilla, sen perään kumisualla ja mun tuli niin hiki! Sit sivelin vaan pölärillä karvan siistiks ja nakkasin suitset päähän. En tasan jaksa satuloida, en jaksa vaihtaa kenkiä, laittaa säpyköitä, en en en... Talutin Vellerin korokkeen viereen ja totesin et hittooks mä siitä mitään selkään pääse. No yritin, viskasin jalan selän yli ja siitähän Veller ei tykkää vaan lähti alta pois. Lähdin sit taluttamaan sitä metsätietä pitkin ja etsiskelin sopivan suurta kiveä josta pääsen selkään ihan vaan astumalla ;) Sellanen löytyi ja sit päästiinkin taas jännän äärelle. Ensin tuntui että mä liu'un sieltä samantien alas. Kuka prkl on suihkinu kaakin täyteen liukastetta!! No ei ees ketään, mut MH:n Jeanie-varkkuratsarit vaan tuntu toisen silkkikarvaa vasten vähä liukkailt :P
Sain itteni siinä sit rennoks, uskalsin pyytää pari askelta mummoravia. Huiii!! Se oli jännää :D Ravi äkkiä alas, kauheet kehut miten hienosti Veller meni (miksei kukaan kehunut miten hienosti mä siellä pysyin? Se tässä pääpointti oli.) ja hetken päästä uusiks ravia. Pienissä pätkissä aina vähän pidempään ravaten ja reippaammin pyysin eteen ja sieltä alkoi sitä omaa rentoutta ja joustavuutta taas löytyä. Mä niin kaipaan niitä aikoja kun viime talvena mentiin lähestulkoon koko talvi ilman satulaa. Siellä painoin menemään metsässä ja teillä ja pelloilla ilman satulaa kaikissa askellajeissa eikä tuntunut ollenkaan huteralta. Nyt oon ihan jännät housuissa ja samantien tippumassa alas. Höh. Pitää katsella jostain tai väsätä itse joku porrashomma minkä kanssa minäkin yletyn kiipustamaan selkään vaivatta :)
Takaspäin kun tultiin metsäpolkua, ni huomasin hymyileväni siellä selässä. Ja mikäs siinä hymyillessä kun kevätaurinko paistoi täysillä, alla oli oma ihana, tuttu ja turvallinen leveäselkäinen Veller joka rennosti korvat hörössä tallusti polkua ja itse olin päässyt jännityksistäni vähän eroon. Ihan mahtavaa.
Tallinpihassa annoin sille vielä ison halin kiitokseksi. Mun paras ❤
:)
VastaaPoista