Vein Furminatorin tänään tallille! Velleristä ei tosin vielä lähde niin paljon karvaa että siitä olisi hyötyä, mutta keväthän etenee koko ajan :) Ja keväästä puheenollen, Vellerin muusalla taitaa olla vähän kevättä rinnassa, negatiivisessa mielessä :( Veller oli paalilla syömässä, muusansa tarhan oikeassa etukulmassa siestalla. Lähdimme kutakuinkin kaikki kolme samaan aikaan liikkeelle, muusa päämääränään estää minun ja Vellerin kohtaaminen. Se pysähtyi siis seisomaan minun ja Vellerin väliin ja oli niin pahan näkösenä, etten jatkanut enää askeltakaan eteenpäin. Korvat niin pitkin niskaa ja ilme sellainen et askelkin vielä ni päälle tullaan. Veller tosin sitten kiersi Piken ja tuli luokseni, mutta nousivatpa vanhat muistot pintaan kun olen joutunut hevosen hyökkäyksen kohteeksi joskus kolme vuotta sitten. Silloin entinen hevoseni Lotta tarhasi kimpassa suokkitamman ja arabiristeytysruunan kanssa ja tämä ruuna oli sitä mieltä ettei häneltä viedä yhtäkään tammaa ja hyökki päälle. Ensin se alkoi siitä kun suokkitamma ajoi Lottaa pois heinäpaalilta ja vein Lotalle sylissäni kasan heinää. Tämä ruuna hyökkäsi päälle heinäpaalilla. Sitten se vielä jatkoi sitä joitain kertoja hevosta hakiessa tarhasta kunnes se eristettiin tarhaamaan yksinään. Sama on edessä Vellerillä ja Pirkollakin mikäli Pirkolla muuttuu käytös uhkaavammaksi. Ettei vaan pienestä ja kauniista neitosesta ole tulossa pahanlaista kiimahirviötä....
Mutta asiaan. Sain hevoseni tarhasta ja laittelin sitä pitkän kaavan mukaan kuntoon. Suihkuttelin selvityssuihketta ja selvitin jouhet, leikkelin niskasiilin kun on päässyt vähän kasvamaan (ainakin 3cm), tasoitin otsista ja häntääkin. Mutta vain hiukan :)Alunperin olin ajatellut täksi päiväksi jotain vähän pidempää lenkkiä. Ajatuksissa oli mennä se sama mikä mentiin joskus Tanjan ja Lassen kanssa, about 10km lenksu. Suojitin tätä varten Vellerin takasetkin kun se on alkanut sinne kolhimaan. Lisäksi se kopsuttelee etusilla takasia ja takakavioissa on melko pahat jäljetkin siitä tullut. Pitää keskustella kengittäjän kanssa mitä tehdään. Kuntoonlaiton aikana kuitenkin oli alkanut lunta tupruttamaan ja lenkille lähtiessäni huomasinkin ettei se vaakatasossa naamaan pyryttävä ruotsintuliainen tuntunutkaan niin kovin kivalta. Lyhyempi lenksu siis. Vellerkin oli sitä mieltä että nyt tuuli ja pyrytti vähän liikaa. Sen korviin vissiin satoi lunta kun se ravisteli päätään ja kun tuo jumalainen tuuli kulki sen korvien välistä ja vastaavasti lumi kulki vaakatasossa metsänrajassa, oli ratsuni aivan holtiton. Käyntiä ei suostunut menemään ollenkaan kun päästiin tien puolelle ryteiköstä. Joo, en oikein tiedä missä oltiin :D Tieltä poistuttiin metsäpolulle jossa oli edes vähän mukavampi kulkea kun ei ollut niin avonaista. Tämänpäiväinen liikutus jäi silti kovin lyhyeksi, ehkä huomenna paremmalla onnella.
 |
| Jäbätsy lenkin jälkeen. Suojat ehdin jo ottamaan pois. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti