Kisapostaus jeeee!

 Heti alkuun kuva joka kertoo kaiken oleellisen :)

Tänään oli sitten nuo "kauan odotetut" Laitilan Ratsastajien järjestämät seurakoulukilpailut. Vellerin oli tarkoitus suorittaa heC ja ainoat odotukset olivat, että saatais hyväksytty suoritus. Ettei se hyppäis ainakaan aitojen yli. Sama se sitten nouseeko laukat tai tippuuko ne alas, kunhan tulee se hyväksytty. No ei tullut!

Kisakalu aamulla kello 7:24 tarhassa. Kiva pikkupakkanen päällänsä (NOT).

Tehdään nyt tuloksesta huolimatta kuitenkin perusteellinen kisapostaus kun kerran kisaamaan lähdettiin. Tosiaan, aamulla siinä seitsemän jälkeen, joskus vartti-kakskyt yli, menin tallille ajatuksena pestä jalat ja häntä (Vellerillä tulee toisinaan kuravettä kakan mukana ja häntä on toisinaan vähän kakkainen), sen jälkeen harjaus, letitys, viimeistelyt, kamojen roudaus autoon jne. Puolen yhdeksän aikaan oli tarkoitus hakea Outi reilu 5km päästä omalta talliltaan jelppimään lastauksessa ja muussa jos jotain vielä on. Yhdeksän aikaan olin ajatellut alkaa lastaamaan, jos siinä kuitenkin kestää. Mieluummin niin päin, että kisapaikalla ollaan sitten vaikka kaksi tuntia liian aikaisin turhaan, kuin minuuttiaikataululla ja hermostuneena yritetään lastata hevosta joka ei sinne koppiin noin vaan kävele. Veller on aika helppo lastata kuitenkin, pitää vaan antaa sen ihan rauhassa tuumata ja olla itsekin ihan rauhaksiin. Kuvitelkaa kiireinen lastaus ja hevonen jäkittää. Lastaajilla vähän hermot kireällä kun kello tikittää ja aikataulusta ollaan jo vartti myöhässä. Onko lastaus mukavaa vai tuleeko siinä jo hevoselle vähän kirottua ja joku ehkä koittaa raipankin avulla lastata jo tässä vaiheessa? Juu ei, me ei haettu tätä tilannetta vaan koitetaan tarjota hevoselle vaan mukavia kokemuksia kulkemisesta ja lastauksista :) Kopissa odotti mysliä vadissa, kiva sinne on mennä! Menihän se :) Tosin ei ihan yhdeksän aikaan, ehkä kymmentä yli talutin Vellerin tallista ulos, kauaa ei kestänyt lastaamisessa ja sen jälkeen kannoin vielä loput kamat omaan autooni. Mukana oli tavallisimpien varusteiden lisäksi Ikea-kassillinen heinää ja kanisterissa vettä. Kohtuu nopeasta lastauksesta ja kamojen pakkailusta kertonee se, että jo 9:30 istuimme Outin kanssa minun autossani ja lähdimme Tanjan miehen, Tuomaksen, perässä ajamaan kohti kisapaikkaa. Sen verran oma aikatauluni pissi, että Outia en ehtinyt hakemaan :( Onneksi hän sai kuitenkin kyydin omalta tallilta joten nou hätä loppujen lopuksi.

Palttilaan päästyämme siellä oli jo raviohjelma käynnissä. Kisojen alkamisaikaa oli aikaistettu kahdella tunnilla suuren osallistujamäärän takia. Lähtijöitä kun oli ilmoittautunut 74! Ne olivat siis alkaneet jo 9:00. Otimme Vellerin pois kopista, päästimme Tuomaksen lähtemään takaisin kotiin ja jäimme ihmettelemään kisahumua. Meillä oli hyvin aikaa seurustella tuttujen kanssa ja katsella verkkaa. Paikalla oli minunkin tuttuja, entinen ratsastuksenopettajani Mirva, joka oli tullut paikalle Vellerin hierojan, Jaanan, kyydillä. Jaanakin oli siis siellä :) Lisäksi sitten tietty näitä Outin kautta tutuiksi tulleita ihmisiä oli paikalla. Sää oli kiva, aurinko paistoi ainakin täysillä, ei ollut kylmä ollenkaan ja fiiliksetkin oli aurinkoiset.

Siinä sitten pikkuhiljaa aloimme ajatella verkan suuntaan ja lähdimme varustelemaan sekä Velleriä että Outia. Oli oikein Lotan perintökama-päivä, meidän "pyhäriimu" kun on Lotan vanha Finn-Tackin nahkainen jenkkiriimu joka suurimmillaan mahtuu Vellerillekin ja kisavarusteet, eli huopa ja pintelit, ovat myös Lotan vanhat. Sillä niitä vaan ei koskaan tullut käytettyä. Halusin verkkaan pintelit, koska Veller kuitenkin sontii ja sitten ois ollut mun vaivalla jynssäämät valkoiset sukat ihan ruskearaidalliset! Ja onhan se myös tyylikästä ;) Tosin kentän hiekka värjäsi pintelin alapuolelta karvat sekä myös kaviot punertavan ruskeiksi -.-" Voin kertoa, että se vasta tyylikästä oli kun oli ihan selkeät "rusketusrajat" jaloissa. Kentän pohja oli vähän huono laukkatreeniä ajatellen, siellä ei paljon voinut laukkaa treenata ja se olisi ollut enemmän kuin tärkeää kun ei Veller tahdo sitä laukkaa oikein nostaa eikä ylläpitää.

Ihan selvästi tässä tapahtuu jotain tiukkaa raksutusta ruunaskan pääkopassa.

Verkan jälkeen upea ratsukkomme odotteli vuoroaan mennä maneesin puolelle. Siinä odotellessa Linda sääteli Outin jalkoja ja jalustimiakin pidennettiin vielä reiällä. Maneesissa sai vielä toisen ratsukon kanssa odotella omaa vuoroaan päästä rataa suorittamaan. Vellerillä oli maneesissa tietenkin hirmuisesti ihmeteltävää. Oli yleisöä, peilejä ja joku kukkapömpelikin. Muutenkin se oli vallan jännä paikka! Mutta siellä Outi sai laukat nousemaan kivasti.

Vihdoinkin oli Outin ja Vellerin vuoro päästä radan puolelle! Tovin saivat pyöriskellä omaa tahtiaan, sitten kilisi kello. Jänskäys ja epävarmuus oli melkein käsin kosketeltavissa, Veller mutkitteli ja oikoi. Ei oikein ollut kuulolla. Hienosti Outi kuitenkin ohjasi sen pisteestä toiseen ja yritti parhaansa. Laukka vähän takkuili, mutta viileästi Outi silti suoritti tehtävän toisensa jälkeen. Kunnes... Oli aika nostaa vasen laukka, tehdä laukassa keskiympyrä, jatkaa uraa, siitä lävistäjälle jne. Kun ympyrän jälkeen tulivat kulmaan ja lyhyelle sivulle, Veller yhtäkkiä hyppäsikin aitojen yli. Sitten kilisi tuomarinkello ja suoritus hylättiin. Yleisöstä kuului naurua, aplodeja ja huudettiinpa sieltä myös "Hyvä Outi!" :) Outi huikkasi heipat yleisölle, pyysi luvan ratsastaa radan loppuun ja sinne painelivat aitojen sisäpuolelle takaisin. Outi suhtautui kivasti radaltapoistumiseen, moni olisi siinä vaiheessa purkanut turhautumisensa hevoseen. Outi veti homman huumorilla läpi ja hyvä että suoritti radan loppuun niin ei Vellerille jäänyt muistikuvaa siitä, että kun hyppää aitojen yli niin pääsee hommista pois.

Odottelua ja ihmettelyä. Jänskä kukkapömpelikin kuvassa!

Korvat tötteröllä, oisko joku kuskikin jossain jota vois kuulostella?

© Jaana Vuola

© Jaana Vuola

Mutsin kaa :) Tukka auki, vyö löysättynä ja tyytyväisenä suorituksen jälkeen.
© Jaana Vuola

Sydänpylly ♥
© Jaana Vuola

Video radasta
Tässä Linkki YouTubeen.

Saishan tuo reippaammin ravata, mutta onhan se hirveän raskasta puskea joka askeleella sitä ravia etenemään. Pitäis ihan hevosesta itestään sen ravin lähteä eikä ratsastajan jaloista. Kiitollinen olen Outille, että hän Vellerin kanssa suostui näyttäytymään :)

Siinä sitten vielä höpöteltiin kaikkien kanssa vähän kaikkea, kävin juottamassa Vellerin ja syöttämässä mukana olevaa heinää kassista. Koska meillä ei enää oikeastaan ollut mitään virkaa kisoissa, soitin Tuomakselle ja pyysin hakemaan kunhan ehtii. Outia pyysin vielä lastausavuksi kun lastattiin kahden liinan avulla lähtiessäkin. Tallilla Veller pääsi tarhaan Pirkon kanssa, vein sinne reissusta jääneet heinätkin. Purkasin autosta kamat, siivosin traikun ja lähdin kotiin. Raskas päivä, vaikkakin ihan huippukiva!

Oliko muuten joku blogin lukijoista kisoissa yleisönä tai osallistujana? Verkkavahti vaan sanoi, että oli siinä kuulostellut kun monestakin suusta oli kuulunut "Kato Veller!" :) Ois saanu tulla ihan moikkaamaankin ja Lilleriä rapsuttelemaan :)