Uuden kokoinen hevonen!

Tänään Outi sitten tuli koutsaamaan. Ensin tosin oli ohjelmassa Vellerin mittaus ihan oikealla säkämitalla. Tallinpitäjämme kun on loimittaessaan miettinyt, että jos hän on 175cm niin tuo hevonen on kyllä korkeampi. Eilen illalla sain tekstarin jossa hän kertoi hakeneensa säkämitan lainaan ja niinpä siis tänään mitattiin Veller. Miinustettuna hokit ja kengät, saatiin korkeudeksi 180,5cm. Järkyttävää :D Ei se kyllä tunnu noin suurelta ollenkaan, en ymmärrä mistä nuo sentit tulee. Vellerhän mitattiin harvinaisen virallisella mittausmenetelmällä nimeltään luudanvarsi-vatupassi-mittanauha huhtikuussa 2011 ja silloin saimme siitä 175cm korkean. No, kylmäverisethän kasvaa hitaasti ja pitkään, joten ei se tietenkään mikään ihme ole että on kasvanut. Nuo sentit vaan vähän hirvittää!

Mutta asiaan, siinä mittailujen jälkeen Veller olikin ratsastuskunnossa ja mentiin kentälle. Tänään oli ohjelmassa selkeät kulmat ja siirtymiset. Nopeat jalat ratsastajalla ja hevosella, niinpä niin... Toinen ehkä tajuaa jotain, toinen ei :D En ymmärrä kun en vaan sisäistä enkä opi. Ero tosin viime kertaan oli huikea, Veller oli jo paljon miellyttävämpi ratsastaa ja Outikin kehui muutosta, molemmissa :) Minä vaadin kerrankin! Takaset polki, vauhti ei ollut reipasta mutta laahaamista ei ollut havaittavissa.

Itselläni olen huomannut jo aiemmin, että jalustimet ovat vähän turhan lyhyet. Tosin jos niitä pidentää, olen ihan hukassa! Siis jopa reiän pidentäminen aiheuttaa jo sen, etten saa kevennettyä, tuntuu että jalustimet tippuu jalasta ja mikään ei kertakaikkiaan suju. Pitänee kovasti availla lonkkia vaan ratsastuksen alkuvaiheessa, voisi ehkä vähän helpottaa sitä pitkän jalan saamista. Lisäksi vanha ystäväni etukeno on saapunut ilahduttamaan minua. Jalkani seilaavat myös ihan kiitettävästi. Ja sitten on ongelma johon on syynä liian iso/leveä ratsu suhteutettuna pers'jalkaiseen kuskiin jonka säärenpituus on 40cm.

Niin. No, kuten kuvasta näkyy, jalustin saisi olla vähintään kaksikin reikää pidemmällä. Mutta minkäs teet kun hankalaa on! Näinkin! Mutta palatakseni tuohon ratsun kokoon suhteutettuna kuskiin. En saa alapohjetta hevoseen kiinni koska jalkani lepattavat yläpohkeesta alaspäin kutakuinkin ilmassa. Tai en tiedä lepattavatko, mutta ei ne hevosessakaan kiinni ole. Sitten kun alapohjetta pitäisi käyttää, en saa sitä ilman vääntöä hevoseen kiinni joten ratkaisen tämän ongelman viemällä jalkaa taaksepäin. Koska nilkkani ovat ehkä maailman jäykimmät, niin kantapäähän siinä sitten nousee hyvinkin helposti ja tyylikkäästi kohti taivasta. Voi elämä!

Mutta tässä loputkin kuvat, itsesensuuri oli kokonaan pois päältä, hevosen blogihan tää on ;)