Ens kerralla jää lapa talliin takajalkojen kanssa!

Mentiin pellolla ja kentällä Vellerin kanssa tänään. Jestas että se vasen lapa voi olla itsepäinen! Punkee, punkee vaan eikä millään usko. Raippaa kun pitää lapaa vasten ja samalla käyttää johtavaa ohjaa, on asetus ja taivutus hyvä mut eipä sitä hyvyyttä kauaa kestä kun taas se lapa ilmestyy sieltä etuilemaan ja asetus häviää. H-u-o-h. Mä en ymmärrä miks tän kaiken pitää olla niin hankalaa! Ja mä en muista et tommosta ongelmaa ois ollu aiemmin, et oiskohan tässä hierojan paikka pikkuhiljaa? Lisäks vasen laukka nousi pellolla huonommin kuin oikea. Oikea nousee kivasti ja tosi siististi käynnistä mut vasempaan se tykkäs lähteä raviin ja kaahailla ravissa vaan :( Ja kun minä en jää ajamaan ravista laukkaan, vaan se on ravi seis ja takas käyntiin ja uus nosto. Saikin nostella hetken aikaa... Voi ei. Nytkö mulla sit on vaivainen hevonen :( Kentällä en laukannut sit enää ollenkaan, siellä vaan ravattiin ja tuskastelin sen lapaongelman kanssa. Sen jälkeen heitinkin ohjat pois ja tsekkasin istunnankuuntelua ja miten hyvin on ulkopohje kuulolla. No ei hyvin.. Tai siis oli hyvin, mut hyvinkin valikoivalla kuulolla. Menin isoa ympyrää toisessa päädyssä ja se ympyrämuodostelma pysyi hyvänä kunnes tultiin kohti toista pitkää sivua keskellä kenttää jolloin ois pitänyt taas kurvata kohti päätyä, ni täähän käänty kohti porttia. EI! Harjotusravilla mentiin ja hyvin sai siellä istunnalla ja painolla ohjailla mut joka ikinen kerta siinä ympyrän tietyssä kohtaa se karkas ja lähti kohti porttia. No, käytin sitä hyväksikin ja jatkoin siitä hänen käännöksestään toista ympyrää, eli tehtiin kahdeksikkoa ja hyvin meni huijaus läpi ;)

Loppukäyntien ajan juoruilin puhelimessa ja kun olin ratsastuksen ja Vellerin tarhaan viennin jälkeen lakaisemassa käytävää, tulivat Tanja ja Ulla matkiskisoista kotiin. Ulla kävi kysymässä josko tulisin auttamaan heppojen purkamisessa ja minähän sit menin. Juteltiin siinä vielä Tanjan kanssa niitänäitä ja lopulta karkasin kotiin syömään ja saunomaan.