Makaronin mallinen Veller.

Lauantai.

Lauantaina oli mummipäivä. Äidin ystävä tuli aamupäivällä meille, siis äitini luo, pojanpoikansa kanssa ja  suunnattiin siitä sitten aika pian tallille. Juliuskin oli mukana tietenkin :) Äidin ystävän pojanpoika Luca on iältään noin 2v ja hän on jo pitkään halunnut tulla katsomaan heppoja ja onpahan ollut puhetta että kyytiinkin pitäis päästä! No mikä ettei :) Hiukan jänskätti Vellerin viiropäisyys, mutta pitihän pojan toive nyt kuitenkin toteuttaa.

Kuvassa Vellerillä on sangen yrmy ilme, mistä lie johtuu kun yleensä se on hyvinkin iloisen näköinen, korvat hörössä. Itsehän en tästä yrmyilystä ollut ollenkaan tietoinen kun hääräilen tuolla jotain mahanalusen harjaamista tai jotain.

Lucalle ei ollut kypärää, hän kokeili minun kypärääni mutta se oli piponkin kanssa tietenkin aivan liian iso joten otettiin riski ja luotettiin Velleriin sen verran että Luca tuli käymään kyydissä ilman kypärää.

Tehtiin Lucan kanssa pieni, puolikas pääty-ympyräkin hiljaisessa käynnissä kun hän halusi liikkuakin. Tosiaan, noin puolikkaan ympyrän jälkeen hän ilmaisi halunsa poistua joten hevonen seis ja poika kyydistä :) Mummiset lähtivät pikkupoikien kanssa kotiin ja me suunnattiin Vellerin kanssa maastoon. (Näytän muuten hirveen pitkältä tuolla selässä!)

Oltiin maastossa ehkä joku tunnin verran. En huomannut ollenkaan katsoa kellosta lähtö- tai saapumisaikaa. Käytiin parilla eri metsälenkillä ja mentiin hiekkatietä pitkinkin jonkun verran. Pari pätkää mentiin ravilla ja Veller niin ihanasti ryysi laukalle iloisesti loikkien ja kiskaisi päätä siinä samalla alas. Taisi se tuon tehdä joku neljä-viisi kertaa ja joka kerta tein hommasta lopun heti alkuunsa. En tykkää lähteä vetokilpailuun vaan käännän pelkästään toisesta ohjasta päätä sivulle joka on toistaiseksi ollut ihan riittävä tapa stopata meno takaisin käyntiin. Nähtiin kotkakin melko kliseisessä maisemassa johon se luonnollisesti sopi täydellisesti: suurella hakkuualueella pystyynkuolleen, rungosta katkenneen puun oksalla. Kaivoin puhelinta taskusta ja zoomasin kohti kotkaa, mutta sepä lähti sopivasti lentoon ja lenteli puunlatvojen alapuolella joten en saanut siitä kuvaa :(

Velleriä myös jännitti matkan varrella mm. kaikki ylimääräinen eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa kun poikettiin metsätieltä tai polulta metsähallituksen puolelle ja kierrettiin hurjat asiat riittävän kaukaa. Selvittiin kaikista hurjista asioista ja tempuista huolimatta yhtä matkaa tallille takaisin, hoitelin jätkän tarhaan ja lähdin tyytyväisin mielin kotiin.

Sunnuntai.

Veller oli kuulemma lauantai-iltana ollut oikein tyytyväisen oloinen kun sitä vietiin talliin :) Hyvä mieli kun pääsi lenkille!

Sunnuntaina oltiin 1h 20min maastossa. Tällä kertaa katsoin ajankin. Aloitettiin lenkki samoilta metsäreiteiltä kuin lauantainakin, mutta nyt mentiin ne päinvastaiseen suuntaan. Nähtiin kotkakin taas, tai ainakin minä näin :D Lähti lentoon jostain vähän kauempaa ja sai seurakseen pari korppia joita oli kauempana pellolla suurena laumana, liekö joku haaska siellä? Ne korpit kyllä näytti enemmän ajavan sitä kotkaa pois kuin hengailevan sen kanssa noin niinku kaverimielessä...

Metsäosuuden jälkeen tultiin peltotielle jossa otettiin ravia. Tultiin noin 90 asteen mutkaan jossa Veller ponkaisi ilmaan, vääntäytyi ihan makaronin malliseksi sekä selästään että rungostaan :D Ja siitä taas koitti riistäytyä laukalle. ARGH! Patistin sitten ravaamaan reippaalla ravilla loivan, pitkän ylämäen loppuun. On se pönttöpää eläin, ei voi muuta sanoa. Käytiin samoilemassa pidemmällä, takaspäin tullessa Veller alkoi X:nen kerran hipsutella taas pikkupikkuravia, pidätin ja täähän alkokin pompahdella paikallaan, etupää "keulahteli" astetta enemmän ja tunnistinkin liikkeen Porremaiseksi laukkahyppelyksi. Voi elämä... Siis kun on toi hevonen ennenkin seissyt joutilaana eikä se oo tollanen vitipää ollut. Sain sen jatkamaan tuosta reippaalla ravilla eteenpäin, taas vaihteeksi edessä loiva ja pitkä ylämäki. Saa astetta enemmän ponnistella siinä kuin tasaisella ravaillessa, jos vähän ilma tuulettuis siellä korvien välissäkin.

Noita loivia mäkiä tuntuu olevan aika paljonkin, koska taas tullaan kohtaan jossa kerron että mentiin sellainen :D Mutta nyt uskalsin nostaa laukan! Kumma kyllä, ei ton kanssa laukkaamista tarvi jännittää vaikka se muuten onkin ihan vitipää ja tuntuu ettei laukkaa ainakaan uskalla nostaa kun sit mennään ja kovaa. Kivaa hillittyä-hallittua laukkaa mentiin se mäki ja ihan äänellä antoi laukan alas. On se mussu ♥ Mä kiroon ja pärisen kun se on tommonen liihottaja ja silti tykkään siitä ihan yli kaiken!