Kentällä ♥

25.12.2010

Tänään oli sopivan kylmä että viitsein pukea ihanista ihanimman toppatallitakkini ♥ Kingslandin Chamonixin, tunnettu myös Tricolorina. Ihan ihanin takki! Mentiin Vellerin kanssa kentällä. Oli vähän pakkasta, hiljalleen sateli lumihiutaleita ja kenttä oltiin ennen pakkasia lanattu ettei se jäätyisi ihan koppuraksi. Se ei vielä ollut ihan täysin kivikovaksi jäätynyt joten mentiin kaikkia askellajejakin. Aika kevyesti kyllä, kun en ihmeempiä yksikseni osaa tehdä eikä riitä mielikuvituskaan tehtävien keksimiseen. Mentiin harjoitusravissa pääty-ympyrällä temponvaihteluja, laukkaa molempiin suuntiin ja keventelin molempiin suuntiin taivutellen. Veller oli mukavan tuntuinen, työskenteli ihan mielellään ja mulle jäi hyvä fiilis puuhastelun jälkeen :) Tänne on luvattu vissiin vähän jotain lumimyrskyä, tallinpitäjämme oli kaivanut Vellerin loimien joukosta sitä varten toppaloimen. Tuollaisen WB:n fullneckin, jonka myymistä olen miettinyt kun se on vähän makkarankuori mutta kyllä sitä nyt käyttää. Ainakin siihen asti että se Masta tulee ja JOS se vaan on yhtään sopivampi.

Vellerille tuli kentällä puuhastelussa hiukan lämminkin :) Ei ole vähään aikaan tullutkaan! Eilen ostamaani Bucasin riimuakin sovitin, pienihän se oli -.-" Huomenna käyn vaihtamassa sen. Hitto..

Rokotuksen jälkeistä kevyttä liikettä.

Tarkoituksena oli rokotuksen jälkeen liikutella Velleriä kevyesti useampana päivänä, mutta niinpä se jäi tekemättä erinäisistä syistä jotka eivät liity hevosiin joten en niitä täällä sen enempää käsittele.

Eilen, tai no koska vuorokausi on jo vaihtunut niin puhutaan toissapäivästä eli tiistaista. Silloin olin nelisenkymmentä minuuttia "kävelemässä" Vellerin kanssa. Se oli taas keränyt vähän virtaa, tarhasta taluttaessa tultiin taas ravilla. Pihasta lähdettiin ravilla. Matkan varrella se muka-säikkyi autoja ja muita isompia ja pienempiä moottorilla toimivia kulkineita ja reagoi niihin muutamalla eri tavalla. Ei tosin kaikkiin, vain niihin joiden kohdalla se muisti tekosyyn verukkeella saada omia pölökohtauksiaan.

No, edelleen totean vain että pölöilköön niin kauan kun pysyy vanttuussa enkä mä lennä selästä. Tuli taas parit pukit ja epämääräiset loikat tänäänkin koettua. Käytiin yhdellä uudella metsätiellä jossa tuli silta vastaan, joistain pattingeista tmv. tehty joten en lähtenyt kokeilemaan sen Vellerinkestävyyttä. Tokihan uukkarin tekeminen ja samaa reittiä takas lähteminen onkin jo syy lähteä tinttailemalla etenemään ja kuskin pidätteiden takia suorittaa eestiläinen levade À la Veller. Tunsin miten sen jalat tassuttivat hetken paikallaan ja koko hevonen nousi tämän jälkeen kuin hidastettuna pystyyn ja se loikkasi siitä eteenpäin. Myös kuralätäkkö jonka läpi käveltiin tullessa, ylitettiin nyt hypyllä jonka oli tarkoitus olla ponnahduslauta laukkaryysimiselle. Estin sen.

Mun mielestä on kyllä niin uskomatonta miten paljon tollasesta kylmisjärkäleestä irtoaa noita erilaisia viiropääliikkeitä :D Ja kun ne ei jää sinne alkumatkaan vaan tota show'ta riittää ihan koko lenkin ajan! Ei siinä, siellä voi leikkiä vaikka pro-koulutuupparia kun hevonen pistää ääreishitaasti ravaten, ei paina käsille joten voi vaikka kantaa kätensä liioitellun korkealla samalla kun hytkyttelee ravin, tai no "ravin" tahdissa. Ei sillä ettäkö minä harrastaisin tätä tuolla Kaivolan metsissä samoillessani... ;)

Mutta näin tuli tehtyä tälläinen maastolenkki tällä kertaa. Keskiviikkona oli suunnitelmissa mennä Turkureissun jälkeen tallille, mutta reissu venähti ja satuinpa nukahtamaan imettäessäni Juliusta joten jäi se tallireissu sitten väliin. Börjesiltä tarttui mukaani tuollainen hevosenpesuväline jossa on uloimpana harjat ja sisällä sieni. Varsi on tuollainen säiliö johon saa pesuainetta sisälle ja sitä voi sitten siinä hevosta pestessä ruuttailla miten tykkää :) Suomen Ratsutarvikkeesta nappasin mukaani Bucasin riimun, se on kokoa full mutta mallailin x-fullin kanssa eikä kokoeroa ollut niiiin paljoa joten päätin ostaa ja kokeilla josko vaikka mahtuis Vellerille :) Mitään siihen sopivaa narua en löytänyt, pitää sellainen katsella jostain muualta.

Iltasella tilasin vielä netistä Mastan 200g full neck-toppiksen, mutta siitä en laita vielä kuvaa kun ei se ole tullutkaan ;) Kuvaan sitten Vellerin päällä vasta.

Veller ja suokkikaverit tiistaina 27.11.

Raspaus ja rokotus

Tämä on melko aiheeton postaus, mutta täältä blogista on helppo luntata viimeisin ajankohta kun kirjoittaa googleen "Veller raspaus" :D Sitä on tullut käytettyä hyväksi ennenkin ;) Sen verran mainittavaa raspauksessa on, että se suoritettiin ilman rauhotusta! Ell oli tuikannut rokotukset kun itse olin varmaan lääppimässä Rogaa, kevytrakenteisempaa tammaversiota Velleristä. Menin siihen ruunaskan viereen ja ell alkoi mallailemaan kiiloja hampaiden väliin. Kysyin joko hän rauhotti sen, no eeeeiiii :D Ja hyvinhän se meni ilman rauhoitusta! Menispä kengityskin :P

Käynnissä pihasta lenkille!

Luksusta, jo kolmas päivä peräkkäin tallille ja ratsastamaan ♥

Tosin tänään menin sen verran myöhemmin että oli aiheellista kaivaa heijastimia esiin vähän enemmänkin kuin vain liivin verran. Liivihän mulla on syksystä kevääseen aina maastossa, oltiin sitten aamulla tai päivällä liikkeellä.

Siinä hienosti kuvattuna meidän heijastinarsenaali. Taustapiruna näkyy meidän keltaisetkin heijastimet muttei ne ole käytössä ollenkaan kun pinkit on paljon kivemmat ;) Eikä vähiten tuon ihanan tähtiheijastimen takia joka komeilee Vellerin hännässä :)

Oltiin 45min maastossa ja otsikossa mainittu käynnissä lähteminen oli ihan mainitsemisen arvoinen seikka kun jätkä on tuossa nuo pari edellistä kertaa lähtenyt suoraan siihen omaan pikkupikkuraviinsa kun olen selkään päässyt ja liikkeelle ollaan lähdetty. Veller muuten on näinä kaikkina kolmena päivänä seissyt paikallaan kun olen kiipustanut selkään! Se kehitti ikävän tavan jo keväällä tuon ratsautumisen suhteen että olin ihan yllättynyt kun jätkähän lauantaina odotti että saan pyllyni satulaan :) Pientä parantamista vielä on sen suhteen, että satulaan istumisen jälkeen se ei malta odottaa liikkeellelähtöpyyntöä, mutta iso edistys on jo tuo että se sentään antaa kiivetä sinne rauhassa. Ei siis oo kaikki vanha oppi täysin unohtunut :)

Maastolenkki sujui kivasti, käytiin taas eri reiteillä, siihen kuului sekä pelto- että metsätietä ja oli kivaa :) Suurimmaksi osaksi käveltiin, vähän tuo tykkäs ravilla sipsutella mut muuten siis ihan rauhalliseen tahtiin mentiin. Hoitelin Vellerin lenkin jälkeen vielä takas tarhaan ja toivon että jaksan huomenaamulla herätä ajoissa jotta ehdin ensin ulkoiluttaa äidin koirat (5kpl) ja sen jälkeen menisin tallille, jotta olisin ajoissa takaisin sieltä että äiti pääsee klo13 maissa lähtemään töihin. Katotaan kui ämmän käy! Itseni nimittäin :D

Makaronin mallinen Veller.

Lauantai.

Lauantaina oli mummipäivä. Äidin ystävä tuli aamupäivällä meille, siis äitini luo, pojanpoikansa kanssa ja  suunnattiin siitä sitten aika pian tallille. Juliuskin oli mukana tietenkin :) Äidin ystävän pojanpoika Luca on iältään noin 2v ja hän on jo pitkään halunnut tulla katsomaan heppoja ja onpahan ollut puhetta että kyytiinkin pitäis päästä! No mikä ettei :) Hiukan jänskätti Vellerin viiropäisyys, mutta pitihän pojan toive nyt kuitenkin toteuttaa.

Kuvassa Vellerillä on sangen yrmy ilme, mistä lie johtuu kun yleensä se on hyvinkin iloisen näköinen, korvat hörössä. Itsehän en tästä yrmyilystä ollut ollenkaan tietoinen kun hääräilen tuolla jotain mahanalusen harjaamista tai jotain.

Lucalle ei ollut kypärää, hän kokeili minun kypärääni mutta se oli piponkin kanssa tietenkin aivan liian iso joten otettiin riski ja luotettiin Velleriin sen verran että Luca tuli käymään kyydissä ilman kypärää.

Tehtiin Lucan kanssa pieni, puolikas pääty-ympyräkin hiljaisessa käynnissä kun hän halusi liikkuakin. Tosiaan, noin puolikkaan ympyrän jälkeen hän ilmaisi halunsa poistua joten hevonen seis ja poika kyydistä :) Mummiset lähtivät pikkupoikien kanssa kotiin ja me suunnattiin Vellerin kanssa maastoon. (Näytän muuten hirveen pitkältä tuolla selässä!)

Oltiin maastossa ehkä joku tunnin verran. En huomannut ollenkaan katsoa kellosta lähtö- tai saapumisaikaa. Käytiin parilla eri metsälenkillä ja mentiin hiekkatietä pitkinkin jonkun verran. Pari pätkää mentiin ravilla ja Veller niin ihanasti ryysi laukalle iloisesti loikkien ja kiskaisi päätä siinä samalla alas. Taisi se tuon tehdä joku neljä-viisi kertaa ja joka kerta tein hommasta lopun heti alkuunsa. En tykkää lähteä vetokilpailuun vaan käännän pelkästään toisesta ohjasta päätä sivulle joka on toistaiseksi ollut ihan riittävä tapa stopata meno takaisin käyntiin. Nähtiin kotkakin melko kliseisessä maisemassa johon se luonnollisesti sopi täydellisesti: suurella hakkuualueella pystyynkuolleen, rungosta katkenneen puun oksalla. Kaivoin puhelinta taskusta ja zoomasin kohti kotkaa, mutta sepä lähti sopivasti lentoon ja lenteli puunlatvojen alapuolella joten en saanut siitä kuvaa :(

Velleriä myös jännitti matkan varrella mm. kaikki ylimääräinen eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa kun poikettiin metsätieltä tai polulta metsähallituksen puolelle ja kierrettiin hurjat asiat riittävän kaukaa. Selvittiin kaikista hurjista asioista ja tempuista huolimatta yhtä matkaa tallille takaisin, hoitelin jätkän tarhaan ja lähdin tyytyväisin mielin kotiin.

Sunnuntai.

Veller oli kuulemma lauantai-iltana ollut oikein tyytyväisen oloinen kun sitä vietiin talliin :) Hyvä mieli kun pääsi lenkille!

Sunnuntaina oltiin 1h 20min maastossa. Tällä kertaa katsoin ajankin. Aloitettiin lenkki samoilta metsäreiteiltä kuin lauantainakin, mutta nyt mentiin ne päinvastaiseen suuntaan. Nähtiin kotkakin taas, tai ainakin minä näin :D Lähti lentoon jostain vähän kauempaa ja sai seurakseen pari korppia joita oli kauempana pellolla suurena laumana, liekö joku haaska siellä? Ne korpit kyllä näytti enemmän ajavan sitä kotkaa pois kuin hengailevan sen kanssa noin niinku kaverimielessä...

Metsäosuuden jälkeen tultiin peltotielle jossa otettiin ravia. Tultiin noin 90 asteen mutkaan jossa Veller ponkaisi ilmaan, vääntäytyi ihan makaronin malliseksi sekä selästään että rungostaan :D Ja siitä taas koitti riistäytyä laukalle. ARGH! Patistin sitten ravaamaan reippaalla ravilla loivan, pitkän ylämäen loppuun. On se pönttöpää eläin, ei voi muuta sanoa. Käytiin samoilemassa pidemmällä, takaspäin tullessa Veller alkoi X:nen kerran hipsutella taas pikkupikkuravia, pidätin ja täähän alkokin pompahdella paikallaan, etupää "keulahteli" astetta enemmän ja tunnistinkin liikkeen Porremaiseksi laukkahyppelyksi. Voi elämä... Siis kun on toi hevonen ennenkin seissyt joutilaana eikä se oo tollanen vitipää ollut. Sain sen jatkamaan tuosta reippaalla ravilla eteenpäin, taas vaihteeksi edessä loiva ja pitkä ylämäki. Saa astetta enemmän ponnistella siinä kuin tasaisella ravaillessa, jos vähän ilma tuulettuis siellä korvien välissäkin.

Noita loivia mäkiä tuntuu olevan aika paljonkin, koska taas tullaan kohtaan jossa kerron että mentiin sellainen :D Mutta nyt uskalsin nostaa laukan! Kumma kyllä, ei ton kanssa laukkaamista tarvi jännittää vaikka se muuten onkin ihan vitipää ja tuntuu ettei laukkaa ainakaan uskalla nostaa kun sit mennään ja kovaa. Kivaa hillittyä-hallittua laukkaa mentiin se mäki ja ihan äänellä antoi laukan alas. On se mussu ♥ Mä kiroon ja pärisen kun se on tommonen liihottaja ja silti tykkään siitä ihan yli kaiken!

Ranskalaistyyliset seitinohkaset.

Täksi aamuksi oli sovittu eilen illalla kengitys. Kengät -check- Hokit -check- Domo -check- ja eikun aamulla kahdeksan maissa tallille. Ensin hakemaan hevonen tarhasta, Veller tosin meinas todeta ettei niin aikasin aamulla kuulu vielä tulla tarhasta pois kun ei siellä vielä kauaa ole ehtinyt olemaankaan, vasta heinät oli syöty! Porkkanalla houkuttelin maahan juurtuneen mastodontin liikkeelle ja tallissa suoritettiin pieni jalkojen pesu. Onneksi nuo ei sen kummemmin sinne kuraan vajoa, niin ei ollut kuin lähinnä vuohisista alaspäin pesemistä. Domoa kielen alle ja sen vaikutusta sekä kengittäjää odotellessa harjaskelin vaan ruunaa. Kengitys meni hyvin, kaviot on taas siistit ja kivat töpöt :) Ja ei, ei sanan varsinaisessa merkityksessä töpöt, ei niitä kavioita liian lyhyiksi ole vedetty mutta olivatpa nyt tämän kengitysvälin aikana päässeet vähän ottamaan enemmän pituutta ja niihin "suksiin" verrattuna nuo on nyt töpöt :) Jätin Vellerin karsinaansa torkkumaan ja selvittelemään päätään. Ei se kovin tainnuksissa ollut, tarpeen tullen hyvinkin skarppina mut vähän väsytti kummiskin ;) Aiemmista kerroista tiedän, että Veller yksin jäätyään pistää karsinassa pötkölleen ja mikäs sen mukavampaa kuin ottaa pienet tirsat kaikessa rauhassa hiljaisessa tallissa.

Pötköllään olemisesta tuli mieleen, että meidän tallinpitäjämme tuossa aamulla kertoi Vellerin aamurutiinista. Aamuruokien jälkeen se menee takaisin makaamaan ja sen verran se ylettyy karsinastaan kurkkimaan, että tietää milloin on hänen vuoro lähteä pihalle :D Ei kovin malttamaton kaveri.

Lisäksi Vellerin riimussa on toinen naru, ei meidän oma. On se siinä jo ollut, ja sillekin on melkoisen hauskanen syy. Alkuunhan luulin että oma on jollain konstilla mennyt rikki. Ei se ollut, vaan se roikkuu tuossa karsinan seinässä olevassa koukussa. Herra V on ottanut tehtäväkseen suoritella pieniä kevätjuhlaliikkeitä tarhan ja tallin väliä kulkiessaan ja siinä pukkeja nakkailevaa Velleriä taluttaessaan Tanja oli todennut että meidän oma naru on moiseen temppuiluun inan liian lyhyt ;) Veller-varsa pian 7v...

Mistä tulikin mieleeni tämä kuva.. Harjoiteltiin taluttajan kanssa ravaamista Match Show'ta varten ;)

Kerran keväällä 2011 :)

Mitä kuuluu?

Ei mitään.

En muista koska olen viimeksi ollut selässä, mutta se oli maastolenkki jolloin Veller kompuroi melko paljon ja lopulta lensi polvilleen (ja turvalleen). Pienet vekit nenään ja polviin ja totesin et enpä ratsasta ennenkuin kengittäjä on käynyt, selvästi kengitysväli ollut aivan liian pitkä ja kaviot kasvaneet liikaa ;) Ei niinkään silmämääräisesti mutta herra itse asian kompuroimalla ilmaisee.

Noh, kengittäjä lupasi tulla viime viikolla, mutta hänellä on ollut kaikenlaista hässäkkää joten sanoi tulevansa nyt ensi viikon alussa. Veller on siis lusmuillut joutilaana vain. Tänään kävin harjaamassa jätkän aikani kuluksi kun äidilläkin oli sopivasti vapaata aamupäivällä ja hän lähti Juliuksen kanssa vaunulenkille. Eipä tuo Veller olostaan valita :) Tukka saa taas kasvaa, vielä ainakin on pysynyt ihan asiallisessa kunnossa. Vatsaakin hän kasvattelee, mut koitetaan sitä sitten sulatella pois kun on kengitys suoritettu ja pysytään taas tolpillaan.