Tänäänpä ratsastinkin ilman satulaa! Olipa sitten eka kerta viime talven jälkeen. Vasta kolmannella kerralla pääsin loikkaamaan selkään :D Oli vähän hankaluuksia kun topparatsarit otti vastaan enkä päässyt ponnistamaan kunnolla, enkä saanut kolmisormikintailla mistään kiinni että olisin saanut hilattua itseni kyytiin. Tipahdin siis pari kertaa maahan ja ekalla kerralla polvikin kiertyi jotenkin ikävästi ja alkuun näytti siltä etten pääse edes kävelemään sen kanssa :/ Kolmannella kerralla nappasin sitte kintaat pois, viskasin taas jalan sen verran selän yli kun sain, kumarruin eteenpäin että sain tarrattua toisen puolen karvoista kiinni ja niin olin vihdoinkin kyydissä :D Onneks kukaan ei ollu näkemässä, ei voi olla niin vaikeeta päästä sinne kyytiin :D
Käytiin tekemässä kävelylenkki vain. Mua jännitti ihan hirveesti alkumatkasta, tyhmää :( En mä siellä ennen oo noin paljoa jänskännyt. Kaiholla muistelen kun viime talvena menin lähestulkoon kaikki kerrat ilman satulaa ja luonnollisesti kaikissa askellajeissa eikä mitään jännityksiä tai epävarmaa oloa. Voi tyhmyys tällästä. Puhuvat synnytyksen jälkeisestä itsesuojeluvaistosta, liekö sitten sitä tai sitten alitajunnassa vähän noi Vellerin viirotukset kummittelee enkä luota siihen että sen tolpat pysyy maassa.
Ennen lenkillelähtöä sovitin Vellerille sen uutta takkia. Eurohunterin fleecevuorista sadeloimea. Muuten ihan jees, mut etsin siihen jonkun etukappaleen tuomaan hiukan lisää tilaa, on vähän kireä. Ja sillä etukappaleella sais vähän pelattua pituutta lisää kun ei se mikään kovin pitkäkään ole. Ja jalkalenkitkin vähän lyhyet. Mut sovituskuvathan piti tietenkin ottaa, tässäpä ne :D
Käytiin tekemässä kävelylenkki vain. Mua jännitti ihan hirveesti alkumatkasta, tyhmää :( En mä siellä ennen oo noin paljoa jänskännyt. Kaiholla muistelen kun viime talvena menin lähestulkoon kaikki kerrat ilman satulaa ja luonnollisesti kaikissa askellajeissa eikä mitään jännityksiä tai epävarmaa oloa. Voi tyhmyys tällästä. Puhuvat synnytyksen jälkeisestä itsesuojeluvaistosta, liekö sitten sitä tai sitten alitajunnassa vähän noi Vellerin viirotukset kummittelee enkä luota siihen että sen tolpat pysyy maassa.
Ennen lenkillelähtöä sovitin Vellerille sen uutta takkia. Eurohunterin fleecevuorista sadeloimea. Muuten ihan jees, mut etsin siihen jonkun etukappaleen tuomaan hiukan lisää tilaa, on vähän kireä. Ja sillä etukappaleella sais vähän pelattua pituutta lisää kun ei se mikään kovin pitkäkään ole. Ja jalkalenkitkin vähän lyhyet. Mut sovituskuvathan piti tietenkin ottaa, tässäpä ne :D
Niin ja sen verran vielä palaan noihin haasteisiin, perehdyn niihin paremmalla ajalla :)
Kui sä tunget vellerille tuollaisia paksuja loimia, kun virossa juossut talvet laumassa niin ei niillä loimea ole ollut? Ja ton rotunen heppa kyllä kasvattaa kunnon karvan.
VastaaPoistaFleecevuorinen. Paksu? Ei minusta :)
PoistaEro Vellerin virolaiseen laumaelämään ja sen suomalaiseen elämään on kuin yöllä ja päivällä. Jos se elelis joutilaana pihatossa niin saiskin olla nakuna.
Mutta Veller liikkuu, se liikkuu ihan hikeenkin asti ja siinä on jo ensimmäinen syy loimitukselle. Sitä ei pistetä hiestä märkänä tarhaan ilman loimea. Ja meillä hevoset tarhaavat talvisinKIN vähintään 12h, helposti ylikin. Ja hikeentyminen ei ole syy seisottaa loppupäivää sisällä.
Toiseksi, Veller asuu lämpimässä tallissa. Jos tallin lämpöasteet on hyvästi plussalla ja sieltä pistetään aamulla ennen kukonlaulua ulos pakkaseen, voi lämpötilaero olla yli 30 astettakin. Kyllä se tuonrotuisellekin jossain tuntuu. Ja nämä ulosloimittamiset aamuisin ovatkin ihan tallinpitäjän harkintakyvyn alla, en ole siis antanut loimitusohjeita mitenkään. Toki on toivottavaa, että ainakin sadekelillä ois sadeloimi päällä koska onhan sillä hevosella jonkunlaista lihastakin tässä parissa vuodessa muodostunut enkä soisi niiden saavan kylmää ja sitä kautta jumiutuvan ja kipeytyvän.
Veller ei suinkaan ole loimitettuna päivittäin, ainoastaan keleillä jolloin loimittamiselle on joku syy. Pakkasella kovempi tuuli, räntäsade, vesisade, oikeasti kova pakkanen...
Tänä talvena olen huomannut, ettei Vellerin talvikarva ole niin eristävä kuin se voisi olla. Viime talvena sen asuessa pihatossa ja muutaman kuukauden kylmässä tallissa, sen selän päälle satanut lumi ei sulanut ja kun sen lumikerroksen huitaisi pois, alla oli kuiva karva. Tänä talvena lumi tosiaan sulaa selän päälle ja jos sitä muodostuu kerrokseksi asti, on selkä sieltä alta silti märkä. Eli karva päästää lämpöä läpi.
Heippa!Ihanaa lukea sun mahtavaa blogia!Löysin sivut sattumalta pari päivää sitten ja huomasin ilokseni et muillakin on samaa ongelmaa ison hevosen loimien hankinnan kanssa.Minulla vain jätti pv.Kymmeniä loimia olen sovittanut ja kaikki tuntuvat olevan varsinkin edestä liian pieniä.Tuolta sinun edellisistä kirjoituksista löysin kuvien kera postauksen loimihankinnoista ja tein heti hankintoja.Kiitos ja jatka samaan malliin!
VastaaPoistaKiva että mun loimituskasteluista ja -hankintapostauksista on apua joillekin :D Tervetuloa lukijaksi myös, parannusehdotuksia ja postaustoiveita otan mielelläni vastaan :)
Poista