Ratsastustunnilla.

Epäonnistuneella sellaisella. Veller ei liiku, ei etene. Se on vajonnut mukavuusasteelle jossa mm. ravissa on hirmukiva istua mutta sen hevosen jalat ei edes nouse maasta... Phuuh. Mulla on kova työ saada se liikkumaan eteen ilman, että sitä pitää joka askeleella käskeä. Mentiin käynnissä väistöä ja siitä raviin, myöhemmin laukkaan. Ne väistöt ei sujunut sitten mitenkään. Veller kävelee kuin siirapissa ja samaan aikaan pitäis saada käynti pysymään aktiivisena ja väistättää pohkeella sekä vastakkaisella ohjalla vähän pidättää ettei etuosa karkaa liikaa. Voi vaikeus! Ens kerralla ainakin tiedän, että koitan ehtiä kentälle ennen tuntia, tai vaihtoehtoisesti käydään vähän maastossa hakemassa vauhtia. Se on hienoa että lopussa siihen eläimeen saa liikettä sillä tavalla kuin ois kiva saada jo aika pian alkuverkkojen jälkeen. Aloitetaan siis ankara treeni, pyritään viikottain pääsemään tunnille ja jossain välissä Sari saa kiipustaa itse tonne selkään ja vähän läpiratsastaa.

Riina oli seuraamassa tuntia ja napsimassa kuvia. Koska ei hevonen ollut hyvä, minä en ollut hyvä, niin ei ole kuvatkaan kovin hyviä :D Treenaillaan iteksemme kentällä vaikka sitä eteenpäin liikkumista, ja voisinpa alkaa miettiä tota Vellerin ruokapuolta jos sitä muokkaamalla sais vähän ruutia töppösiin. Myös nuo omat lonkat, koukistajat sun muut on ehkä hiukkasen jumissa, pitäs niitäkin venytellä.. Tai miten ois vaikka sopivamman kokoinen hevonen? Eeeei, liian helppo ongelmanratkaisu ;) Eiköhän tää tästä. Vellerille ei tullut juurikaan hiki tunnilla, ehkäpä melko kova tuuli viilensi ruunaskaa sen verran ettei karvat juur kostuneet. Lykkäsin sille saman toppiksen joka sillä oli päällään ollut jo aamusta asti ja lykkäsin herrashevosen Pirkkonsa kanssa takas tarhaan.