Hevostelua Kaivolassa. Uuden asian tunnustelua.

Outin pv-ruuna Lanttu.

Päivä alkoi aamukahvilla, luonnollisesti. Ystäväni Outi tuli meille vietyään poikansa päivähoitoon ja täältä suuntasimme ensin tallille, jossa Outin hevonen, Lanttu, asustaa. Lantun ja Vellerin talleilla on 5-6km välimatkaa, Outin aikataulu oli kuitenkin vähän rajallinen, joten kiva kun heppaset asustavat noinkin lähekkäin. Outi ja Lanttu menivät laitumelle hankitreenailemaan, parkkeerasin Juliuksen portille ja räpsin kuvia minkä kerkesin. Hankikahlailu oli tehokasta, Lantulle tuli lämmin jo melko piankin! Treenailun jälkeen se pääsi loimitettuna takaisin tarhaansa, vaikka ensin Outi mietti josko jättäisikin sen sisälle kuivumaan. Mutta koska tallilla olikin sopivasti korviin asti ylettyvä fleecevuorinen sadeloimi, niin se oli hyvä pukea Lantulle ulos :)

Lantun jälkeen oli vuorossa Veller. En ymmärrä miten aina onnistun menemään tallille juuri kun hevosille ollaan jakamassa heinää :D Ok, osasyy voi olla siinä että ne saa niin monta kertaa päivässä korsirehua että on melko epätodennäköistä osua paikalle niin, ettei niillä olisi tarhassa mitään syötävää ;) Tanja jätti ison heinäkasan tarhan ulkopuolelle annettavaksi sen jälkeen kun tullaan ratsastamasta, ettei Pirkko syö kaikkea. Ei se varmaan kaikkea söis, luulis joku raja silläkin olevan vaikka suomenhevonen onkin ja niillä yleensä taitaa olla aika pohjaton vatsa? Mutta kuitenkin yli oman tarpeensa vois mutustella joten ihan hyvä se on antaa loput vasta kun Veller tulee hommista. Täällä on jo monta päivää sadellut lunta ja tuullutkin enemmän ja vähemmän, joten hevosilla on loimet niskassaan lähes joka päivä. Ne kun tarhaavat koko päivän niin ei sitten vaihtelevat vähän keljummatkaan säät haittaa. Hyvinvoivia ovat ja ilmeisen tyytyväisiä eloonsa :) Niille jaetaan ulos vettäkin, mikä on ihan huippu juttu eikä monellakaan tallilla toteudu talvisaikaan. Kävi kyllä tosi hyvä tuuri että sain Vellerin tonne tallille kun Turusta muutettiin.

Kentän toiseen päähän oli kivasti kinostanut :)

Tänään Veller liikkui paljon paremmin omalla moottorillaan, ei tarvinnut ollenkaan käskeä niin paljoa mitä lauantain tunnilla. Oliko syynä eilinen vapaa vai muuten vaan parempi päivä? Vai olinko minä jollain tapaa eri asenteella tai eri tuntuinen siellä selässä? Tiedä sitä, mutta parempi näin :) Outin neuvoilla sain Velleriin parempaa tuntumaa ja vähän toisenlaista näkökulmaa tuohon meidän puuhasteluun. Kun olen surkutellut ettei Veller ole enää samanlainen kuin ennen, minun ei tarvinnut kuin kantaa käsiäni ja pitää ne nätisti paikoillaan sen enempää suuhun vaikuttamatta, ja Veller kulki oikeinpäin. Se kulki omalla moottorillaan ja oli miellyttämishaluinen, toimi pienillä avuilla ja työnteko sen kanssa oli todella mielekästä! Nyt, äitiysloman jälkeen näin ei enää ole ja olen ollut asiasta melkoisen harmissani. Veller on tuntunut jäkittävän vähän vastaan etenkin edestä eikä ole myödännyt juur yhtään, paitsi kun olen tarpeeksi sen kanssa pyörinyt ja hyörinyt, asetellut ja taivutellut. Ja tällöinkin vain pätkissä.

Outi neuvoi, että voisin ihan hyvin kokeilla vähän kutkutella sormilla suupieltä. Ei tarvitse käyttää voimaa, eikä se oikeasti ole mikään paha ja huono juttu jos vähän sinne suuhun vaikuttaa pienillä sormiliikkeillä. On eri ihan kunnon liikkeillä kiskoa sitä suuta niin että suupieli on korvissa asti. Minähän olen aina ollut huono käyttämään kättä ratsastaessa, en ole halunnut kiusata suuta ja olen uskonut että hevosen saa ratsastettua kulkemaan oikeinpäin vaikkei suuhun välittäisikään minkäänlaista ärsykettä. Ja uskon edelleen. Itselläni ei vain taito tähän riitä ja nyt olemme Vellerinkin kanssa pisteessä, että jotta se on miellyttävä, pehmeä ja vastaanottava, se on houkuteltava myötäämään pienellä sormipelillä. Unohtamatta tietenkään aktiivista etenemistä. Helposti tapahtuu niin, että hevonen hyytyy kokonaan ja kulkee nenä nyökyssä, eikä se kuitenkaan ole tavoitteena. Phuuh, onneks kukaan ei oo sanonutkaan että tää ois mitenkään helppo laji :D

Mutta nyt tuli uusia juttuja joita lähdetään käyttämään. Sotivat "periaatteitani" vastaan, mutta toisaalta, paluuta entiseenkään tuskin on. Outi heitti myös ilmoille seikan, että se Vellerin aiempi helppous on voinut olla eräänlaista esittämistäkin vain. Jos sillä on ollut niin suuri työmoraali ja miellyttämisenhalu, että on ihan vaan siitä syystä kulkenut oikeinpäin, muttei välttämättä kuitenkaan rehellisesti. Jos ymmärrätte mitä ajan takaa.. Tokihan olen itse ollut siihen tyytyväinen, ihan lumoutunut jopa. Hevonen joka on kevyt edestä, kulkee kuin ajatus eikä tarvitse juur töitä tehdä saadakseen sen kulkemaan halutusti, pyöreänä. Ja sitten se kaikki onkin kaikella todennäköisyydellä ollut vain jollain tapaa opittua, ei aitoa ollenkaan. Se sentään lohdutti, että Outi sanoi kuitenkin positiivisiakin asioita ratsastamisestani. Näillä mennään :)

Aloitellaan loppuraveja.